Eräässä koulussa on ”srk:n järjestämä lähetystapahtuma 3.- ja 4.-luokkalaisille koulullamme klo 8.15-9.45”.
Eivätkö tämmöiset tapahtumat kuuluisi ihan jonnekin muualle?!
Kirkon ns. lähetystyöhän kait jakaantuu sisälähetystyöhön kotimaassa ja ulkolähetystyöhön ulkomailla. Ehkä tuossa sentään esitellään "pakanalähetystä" ulkomailla eikä eksplisiittisesti yritetä käännyttää sisälähetystyön mielessä? Jälkimmäinen olisi jo skandaalimaisen sopimatonta kouluihin.
Siltikin ”lähetystapahtuman” järjestäminen on mielestäni ylipäätään kyseenalalaista kouluissa, vaikka lähetystyön esittelevä käsittely jotenkin kuuluneekin "oman uskonnon" opetuksen sisältöihin, sillä tapahtuma viittaa johonkin aktiivisempaan kuin pelkkään tiedolliseen esittelyyn ja tuo esiin yhtä uskontoa voimakkaasti ilmeisesti kaikille.
Vaikuttaa siltä, että tuommoinen ”seurakunnan lähetystapahtuma” ei ole sovelias, eikä varsinkaan elämänkatsomustietoa (et) opiskeleville opiskelijoille eikä muillekaan uskonnottomille ja ”toisuskoisille”. Jos koulu katsoo, että tapahtuma liittyy ”oman uskonnon” opetukseen, siihen ei kuitenkaan tulisi osallistua ainakaan et-oppilaiden. Heillä ja muillakin tulisi olla muuta, vaihtoehtoista ohjelmaa.
Vanhempien olisi tällaisissa asioissa ottaa yhteyttä kouluun ja ilmasta mielipiteensä. Seurakunnalla ei pitäisi olla mitään etuoikeutta muihin ulkopuolisiin tahoihin verrattuna järjestää omia tilaisuuksiaan. Kaikkia ulkopuolisia pitäisi sitoa tietyt eettiset pelisäännöt koulun kanssa noudatettavassa yhteistyössä.
Myös hartaushetket ja koululaisjumalanpalvelukset eivät kuulu koulutyöhön. Jos niitä kuitenkin valitettavasti on, niille pitäisi ainakin olla vaihtoehtoista ohjelmaa.
Eivätkö tämmöiset tapahtumat kuuluisi ihan jonnekin muualle?!
Kirkon ns. lähetystyöhän kait jakaantuu sisälähetystyöhön kotimaassa ja ulkolähetystyöhön ulkomailla. Ehkä tuossa sentään esitellään "pakanalähetystä" ulkomailla eikä eksplisiittisesti yritetä käännyttää sisälähetystyön mielessä? Jälkimmäinen olisi jo skandaalimaisen sopimatonta kouluihin.
Siltikin ”lähetystapahtuman” järjestäminen on mielestäni ylipäätään kyseenalalaista kouluissa, vaikka lähetystyön esittelevä käsittely jotenkin kuuluneekin "oman uskonnon" opetuksen sisältöihin, sillä tapahtuma viittaa johonkin aktiivisempaan kuin pelkkään tiedolliseen esittelyyn ja tuo esiin yhtä uskontoa voimakkaasti ilmeisesti kaikille.
Vaikuttaa siltä, että tuommoinen ”seurakunnan lähetystapahtuma” ei ole sovelias, eikä varsinkaan elämänkatsomustietoa (et) opiskeleville opiskelijoille eikä muillekaan uskonnottomille ja ”toisuskoisille”. Jos koulu katsoo, että tapahtuma liittyy ”oman uskonnon” opetukseen, siihen ei kuitenkaan tulisi osallistua ainakaan et-oppilaiden. Heillä ja muillakin tulisi olla muuta, vaihtoehtoista ohjelmaa.
Vanhempien olisi tällaisissa asioissa ottaa yhteyttä kouluun ja ilmasta mielipiteensä. Seurakunnalla ei pitäisi olla mitään etuoikeutta muihin ulkopuolisiin tahoihin verrattuna järjestää omia tilaisuuksiaan. Kaikkia ulkopuolisia pitäisi sitoa tietyt eettiset pelisäännöt koulun kanssa noudatettavassa yhteistyössä.
Myös hartaushetket ja koululaisjumalanpalvelukset eivät kuulu koulutyöhön. Jos niitä kuitenkin valitettavasti on, niille pitäisi ainakin olla vaihtoehtoista ohjelmaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siinä missä kristityt lapset koulussamme tutustuivat kirkon tekemään lähetystyöhön,
järjestettiin elämänkatsomustietoa lukeville ja muihin uskontokuntiin kuuluville samankaltainen "tietoisku" Unicefin ym.
uskonnollisesti riippumattomien
humanitaaristen järjestöjen toiminnasta.
Kysäisehän onko mainitsemassasi koulussa myös moinen käytäntö, se kun on melko yleinen.
Tuo on varmaan parempi vaihtoehto kuin ei mitään vaihtoehtoa. Kiitos. Sallittaneen silti kriittinen huomio:
On kuitenkin kovasti kirkon avustustoimintaa tukevaa, jos enemmistölle esitellään kirkon toimintaa ja VAIN vähemmistölle esiteltäisiin Unicefin, Punaisen ristin jne. toimintaa..
Esim. Tsunamin ym. katastrofien keräytsten osalta suomalaiset lahjoittavat eniten Punaisen ristin, sitten muiden avustusten ja vasta kolmanneksi eniten kirkon kautta...
SPR:n, Unicefin ym. toomintaa pitäisi esitellä kaikille.
Sitten vielä termistä "kristitty lapsi", jota vierata. PItäisi puhua vaikka jopa kirkkoon kysymättä liitetystä lapsesta (tai kirkon jäsenistä). Vasta nuorena tai aikuisena ihminen pystyy muodsotamaan oman maailmankatsomuksellis-filosofisen kantansa.
Toisaalta itse pidin nuo kyseiset tunnit.
Hain mahdollisimman paljon tietoa uskonnollisesti puolueettomista vaihtoehdoista.
Samalla pohdittiin lasten kanssa kuinka he _haluaisivat_ auttaa. Katsoimme videon nälänhädästä Laosissa ja pohdimme omia ajatuksiamme siitä.
Mielestäni hyvä kertoa lapsille puolueettomasti siitä mikä ero on kirkon tekemällä avustustyöllä, sekä "meidän muiden" tekemällä työllä.
YRITÄ NYT VAAN JAKSAA, KYLLÄ AIKANAAN TULEE SEKIN ETTÄ LAPSI ITSE HALUAA! VALITA USKON ITSELLEEN, MITÄS SITTEN KUN OLET ITSE TIETÄMÄTÖN ETKÄ OSAA NEUVOA, ANNA KOULUN HOITAA ASIA.
Entä jos minä en halua saastuttaa lastani esim. vapaa-ajattelijoiden idiotismillä, niin missä ovat minun oikeuteni?
Sitäpaitsi ei lähetystyö ole pelkkää käännyttämistä. Tutustu esim. Namibian historiaa, niin näet kuinka paljon hyvää Lähetysseura on saanut aikaiseksi siellä.
"Oman uskonnon" opetussuunnitelmassa on viitteitä siihen, että oppilaille tulisi kertoa "oman uskonnon" lisäksi myös, paitsi ns. muista uskonnoista, myös uskonnttomuudesta ja ateismista. Käytännössä uskonnon opettajat jättävät sen hyvin vähälle juuri peläten "saastuttavaa" vaikutusta, ja samoin ovat menetelleet useimpien koulun oppikirjojen tekijät. Suvaitsevaisuuden nimissä uskovaisenkin kotien lapsille olisi paikallaan kertoa, että jotkut ihmiset tulevat hyvin toimeen ilman uskontoa.