Tuli tuosta Ärrierin "Hätä ei lue lakia" aloituksesta mieleen, nolompaakin nolompi tapahtuma, jota muistellessa vieläkin puna nousee kasvoilleni.
Olin vuosia sitten äitini kanssa Helsinki-Vantaan lentokentän lähtöselvityksessä ja silloinen australianterrierini oli myös lähdössä reissuun mukaan. Hiihtolomat oli juuri alkamassa Etelä-Suomessa ja lentokenttä oli tupaten täynnä ihmisiä. Jouduimme jonottamaan tuskaisen kauan ja yleensä niin rauhallinen aussini alkoi jo näyttää hermostumisen merkkejä. Kaveri alkoi pyöriä paikallaan ja silloin tiesin mitä tuleman pitää, mutta liian myöhään tehdäkseni asialle mitään. Seuraavaksi löysin itseni tuijottamasta valtavaa p***a kasaa, mikä näytti lähinnä tanskandogin tuotokselta, eikä reilun kuusikiloisen terrierin. Eikä minulla tietenkään ollut mitään millä olisin sen läjän korjannut siitä pois, tomaattiakin punaisempana ja hiki otsalta valuessa toruin koiraa hädissäni ja samalla etsien jotain nenäliinaa parempaa..Ihmisten tuijottaessa paheksuvasti ja yökkiessä ympärilläni, pyytelin nolona anteeksi. Jokusen minuutin siinä ruuhkassa päiviteltyäni valtava sontakasa edessäni, vihdoin eräs miespuolinen virkailija huomasi hätäni ja tuli mustan roskasäkin kanssa. Edelleen punaisena helottavan naamani kanssa seisoin siinä koira nyt tiukasti jalkaani vasten. Nyt jälkeenpäin ajateltuna positiivista oli se, että tuon haisevan välikohtauksen jälkeen saimme ihan rauhassa jonottaa loppu ajan, ilman niskaan hengittävää väkijoukkoa. ;-))) And I wonder why..
Ja mitä tästä opin..hätä ei todellakaan lue lakia! ;-))) Ja sen että ei kannata edellisenä iltana syöttää koiralle kanaa jos aikoo sen kanssa matkustaa.
Minkälaisiin noloihin tilanteisiin koiranne on saaneet teidät?
Olin vuosia sitten äitini kanssa Helsinki-Vantaan lentokentän lähtöselvityksessä ja silloinen australianterrierini oli myös lähdössä reissuun mukaan. Hiihtolomat oli juuri alkamassa Etelä-Suomessa ja lentokenttä oli tupaten täynnä ihmisiä. Jouduimme jonottamaan tuskaisen kauan ja yleensä niin rauhallinen aussini alkoi jo näyttää hermostumisen merkkejä. Kaveri alkoi pyöriä paikallaan ja silloin tiesin mitä tuleman pitää, mutta liian myöhään tehdäkseni asialle mitään. Seuraavaksi löysin itseni tuijottamasta valtavaa p***a kasaa, mikä näytti lähinnä tanskandogin tuotokselta, eikä reilun kuusikiloisen terrierin. Eikä minulla tietenkään ollut mitään millä olisin sen läjän korjannut siitä pois, tomaattiakin punaisempana ja hiki otsalta valuessa toruin koiraa hädissäni ja samalla etsien jotain nenäliinaa parempaa..Ihmisten tuijottaessa paheksuvasti ja yökkiessä ympärilläni, pyytelin nolona anteeksi. Jokusen minuutin siinä ruuhkassa päiviteltyäni valtava sontakasa edessäni, vihdoin eräs miespuolinen virkailija huomasi hätäni ja tuli mustan roskasäkin kanssa. Edelleen punaisena helottavan naamani kanssa seisoin siinä koira nyt tiukasti jalkaani vasten. Nyt jälkeenpäin ajateltuna positiivista oli se, että tuon haisevan välikohtauksen jälkeen saimme ihan rauhassa jonottaa loppu ajan, ilman niskaan hengittävää väkijoukkoa. ;-))) And I wonder why..
Ja mitä tästä opin..hätä ei todellakaan lue lakia! ;-))) Ja sen että ei kannata edellisenä iltana syöttää koiralle kanaa jos aikoo sen kanssa matkustaa.
Minkälaisiin noloihin tilanteisiin koiranne on saaneet teidät?
Vastaukset 16
Vanhimmat
koiran kanssa on tapahtunut -70 luvun puolivälin tienoilla silloisessa kotikaupungissani.
Meillä oli 2 v. samojeedi tyttö ja osuimme vahingossa paikallisen tavaratalon avajaisseremoniaan. Kaupunginjohtaja piti puhetta kansalle, kun tämä neiti nykäisi itsensä irti ja meni hyvin rauhallisesti hänen eteensä,tuijotti hetken ja teki pissit siihen nenän alle. Sitten kääntyi ja tuli pois.
Jopa sitä kaupunginjohtajaa nauratti tilanne,,minua ei.
Arvatkaapa,poistuimmeko vikkelästi paikalta.
Saimme jopa aploodit vielä lähtiessämme.
avajaispuheessa olla jotain sellaista mikä ei miellyttäny samojedi neitiäsi. :))
koulutusta oppi pikkukoiramme tuomaan naapureiden pihoilta kotiin kaikenlaista pikkuhyvää.
Oli luutia, lasten leluja, kesällä jopa kenkiä ja kerran pieni metallinen kitkemishara.
Aluksi se tuntui hupaisalta, kun palauttelin tavaroita mutta myöhemmin jouduin pitämään aika luennot koiralleni.
Oisit pienellä lisäkoulutuksella opettanu viemään kaiken arvokkaan..Heh.
minkä muistan koko ikäni oli, kun lähdin hiacen kanssa kaupunkiin ukkoani vastaan ja koirat olivat etupenkillä kyydissä. Ajoin yhdelle piha-alueelle mikä oli rautatiesillan vieressä... Kello oli 4, jolloin oli suurin ruuhka juuri tällä sillalla. Koirani eivät yleensä karkailleet, mutta nyt tämä pikkukoirani lähti vauhdilla livistämään sillalle ja eikös toinen perässä. Juoksin ja huusin niin paljon, kun jaksoin ja terrieri antoikin heti kohta kiinni, mutta pikkukoira oli ehtinyt keskelle siltaa ja pyöri kuin vimmattu autojen seassa... Koko liikenne oli seisahtunut... Ihmiset kurkkivat autojen ikkunoista, kun minä juoksin koiran perässä joka ei antanut kiinni... Vihdoin sain otteen sen selkänahasta ja sillälailla sain sen vedetyksi jalkakäytävälle, sekä sitten autoon, jonka oven pamautin tiukasti kiinni... Tilanne tuntui kyllä sillä hetkellä karsealta.
en ymmärtänyt oliko auton ovi auki vai piditkö niitä ulkona? Jolloin ne sitte lähti karkuteille
ja tulee kysymys mieleen:
Nolointa mitä koirasi on tehnyt sen omasta mielestä?
Mitään pissa-kakkajuttuja, joita omistajana olisin saanut hävetä tai nolostua, ei tule mieleen.
Mutta mieleen on jäänyt yhden narttuni nolous ajoilta, jolloin sille oli alkanut mennä jakeluun sisäsiisteys.
Onneksi ei tarvinnut nähdä pennin noloimmaista nolompaa olemusta ja anteeksipyytäväisintä katsetta kovinkaan montaa kertaa ennenkuin sanomalehdet ja ylimääräiset nestetilkat lattialta olivat muisto vain!
osaa olla noloissaan/häpeissään, eikä vaan me omistajat, muttei ehkä ihan samassa mittakaavassa. :)) Aussiani ei ainakaan näyttänyt hävettävän yhtään siinä lentokenttä välikohtauksessa. Päin vastoin häntää heilutti ja odotti saavansa kehuja, kun pennusta asti sitä aina kehuin kun teki tarpeensa ULOS!. ;-))
Onhan siinä eroa kun toinen paskoo lentokentälle ja toinen lirauttaa olohuoneen lattialle...
Koiruudet ovat.
Yllätyksienkin kanssa rakastettavia.
ei kaikkia jaksa muistaa mutta viimeisin oli kun käytiin el.lääkärillä ja kun se on kellarikerros niin siellä on kivoja lyhtypylväitä muistuttavia putkia....
Humle tykkäs että sitä on pakko merkata niinkuin muitakin pylväitä. no se onneksi sai vain pikkutipan siihen ennenkuin äkkiä vetäisin sen pois. no, perässä tuli Lucky ja Apollo joilla on pikkusen enemmän kokoa ja poika tuli niitten kanssa perässä...
onneksi poika tajusi homman heti etteivät ne kerennyt lorauttamaan. siitä olis tullut pikkusen isompi lammikko ;-))))
noloimmat tilanteet mihin koiran kanssa joutuu ovat aina pissa- ja kakkajuttuja? Vaikka onhan nuita noloja tilanteita sattunut muistakin syistä..Kerran bussipysäkillä istui tummaihoinen mies kahden vaaleaihoisen miehen välissä. Tessa jostain syystä ei pidä tummaihoisista ja tietenkin sen piti huomata tämä viaton tummaihoinen mies ja aloitti sellaisen räksytyksen. Ei jäänyt ulkopuolisilta epäselväksi kelle koira räksytti. Olin joo vähän nolona..enkä ihan vähääkään..
noloa kuitenkaan. kävin just Chihujen kanssa iltahädällä ja kaksi poliisia seisoi kulmalla. Nico alkoi murisemaan ja haukkuikin. poliisi tuumas että siinä on vahtikoiria. juu, parasta olla varovainen vastasin.
mutta jos Nico olisi pissinyt sen jalalle niin ei olis naurattanut. ei poliisia eikä minua.
kaikki uroksen omistajat varmaan tietää että kun eka merkkaa johonkin niin kaikki muut perässä. ja meillähän on kaikki uroksia.
Aikanaan vietettiin kaverin tyttären ristiäisiä kerrostalokaksiossa.Kuulin myöhemmin seuraavaa:
Kaverin fammu ja muut sukulaiset ovat ns varakkaampaa väkeä,joten stressiä piisasi tarjoilujen järjestämisessä.
Koska kyseessä oli pienehkö sukujuhla päädyttiin pitämään kastetoimitus kotona.
Miettivät sitten siinä,että mitenköhän koiran kanssa toimitaan,se kun ei ollut suuresti suosiossa sukulaispiireissä kouhkaavan ja energisen luonteensa vuoksi.Keksivät sitten sulkea sen keittiöön itse kastetoimituksen ajaksi,ettei puöri jaloissa.
Harmi kyllä kaveri ei ollut ottanut huomioon sitä,että juhlatarjoilut,joista suuri täytekakku keskimmäisenä oli nostettu lämpenemään valmiiksi keittiön pöydälle.
Kun pappi saapui suljettiin koira keittiöön ja päästiin kastamaan vauvaa.Kaikki olivat liikuttuneessa mielentilassa,kun kaste oli toimitettu ja siirryttiin keittiöön hakemaan noutopöydästä juhla-antimia.Ja kuinka ollakaan pöydällä makasi ruokien seassa kylläinen beagle joka oli kiskaissut kitaansa suurimman osan kakusta ja maistellut muitakin herkkuja!
Kaveri kertoi myöhemmin,että sillä hetkellä olisi vajonnut maan alle erittäin mielellään!
mokoma!!!
kertonut,kuinka meille tuli potentiaalinen pennunostajaehdokas tutustumaan pyreneittenmastiffeihin.Otin sisälle silloisen urokseni,rauhallinen,eka mastiffini,hyville tavoille opetettu(oikeasti oli).
Kehuin juuri ettei meillä koirat koskaan mene sohviin,sänkyihin tai varasta pöydiltä(ja tottahan se oli,huom oli).
Pullavati oli pöydällä,uros nappasi korvapuustin ohi kävellessään lautaselta ja meni meidän sänkyyn syömään sitä.Ikinä sitä ennen eikä sen jälkeen enää ottanut mitään eikä sänkyyn tai sohviin mennyt...pirulainen =)