Arvostelus kiitos

Kirjoitin tälläisen muutama tunti sitten. Yht´äkkiä alkoi vaan tulemaan ttekstiä, ja tiedän että siinä on monia kirjoitusvirheitä mutta halua kuulla mitä sanotte siitä ja arvostelkaa vapaasti, sillä en halua jatkaa sitä( vaikka tuolle alulle on jatkoa noin 4 A4:sta jo) jos se on huono.

Kylmä aamu-usva leijui aavemaisena verhona laaksossa sijaitsevan kylän yllä. Usva oli kuin taiottu peittämään kylä, niin ettei sitä näkynyt. Kuka tietää, ehkä se olikin sen tarkoitus. Kylässä asui nimittäin poika. Nuori, rohkea ja yksinäinen. Kylän talot olivat pieniä ja puisia pikku hökkeleitä. Siltä ne ainakin tuntuivat Meradolle, pojalle joka käveli yksin ulkona. Merado käveli kohti metsää päällään aamutakki, kengät ja viitta. Kädessään Merado puristi tiukasti jotain mikä kimmelsi, petäjien lehvistön väleistä päässeessä auringon valossa.
Merado otti muutaman juoksu askeleen ja katosi metsään. Metsä oli vielä pimeä, vaikka aurinko oli jo nousemassa. Puut kasvoivat niin tiheässä, ettei edes kevään ensimmäiset säteet lämmitäneet metsää päivällä. Se oli vanha metsä, satoja vuosia vanha. Merado seurasi polkua oikealle kunnes polun tukki suuri piikki pensas. Merado heilautti kättään jossa esine oli ja pensas paloi tuhkaksi. Hän astui tuhkan yli. Hänen edessään oli kaksi hautakiveä. Molemmat olivat sammaloituneet ja lohkeilleet. Hän polvistui niiden eteen ja kosketti kädessään olevalla esineellä molempia. Hautakivet hohtivat hetken ja Merado katseli kuinka halkeamat täyttyivät nestemäisellä kivellä ja korjaantuivat. Hän heilautti kättään sammaleiden yllä ja ne haihtuivat.
Nyt hautakivet näyttivät kuin juuri tehdyiltä. Ne olivat sileät ja tekstit näkyivät selvästi:
”Tässä lepää suuri kunnioitettu velho Anthony Nathiri.”
Teksti oli kirjoitettu kullalla ja se hohti himmeästi. Oikean puoleisessa haudassa luki:” Tässä lepää kaunis ja arvostettu velhotar Glorya Nathiri.”
Merado nousi ylös.
Hän heilautti uudestaan kättään jossa esine oli, ja haudoille ilmestyivät kauniit liljoista tehdyt seppeleet. Ne hohtivat hetken, mutta hohto lakkasi pian. Merado oli kuullut askelia edestään ja osoitti nyt esineellä eteensä.
Askeleet tuntui voimistuvan, se tuli kohti Meradoa, joka osoitteli kädellään joka suuntaan.
Yht´äkkiä joku nousi ylös pusikosta. Vanha mies oli noussut niin nopeasti ylös, että Merado oli pelästynyt ja hänen kädessään olevasta esineestä sinkoutui nyt kultainen valopallo kohti miestä.
Mies ei liikahtanutkaan vaikka valopallo tuli kovaa vauhtia häntä kohti. Se oli noin metrin päässä miehestä kun tämä nosti oikean kätensä eteen. Hänen kämmenestään syöksyi pieni tulesta koostuva lohikäärme joka nielaisi pallon kitaansa ja haihtui.

???KIITOS???