Vai molempien?
Tuli vastaan tällainen asia, mistä aiemmin ei ole tarvinnut takuta.
Lapsi (8v) asuu äidillään. Isän luona lapsi on 2xviikossa joka toinen viikonloppu. Yhteishuoltajuus.
Nyt äiti ilmoitti, että on menossa Tallinnaan ja
kyseli voiko lapsi tulla isälle tai isän vanhemmille hoitoon. Isä ilmoitti että on muita suunnitelmia, ettei pysty lasta ottamaan, suunnitelmat oli tehty jo aiemmin, kun oli tiennyt vapaaviikonlopusta.
Äiti tästä sitten oli, että eipä ihme.. Ihan kuin se olisi isän tehtävä huolehtia lapselle hoitaja siksi aikaa, kun äiti on matkoilla.
Onko näin asian laita?
Tuli vastaan tällainen asia, mistä aiemmin ei ole tarvinnut takuta.
Lapsi (8v) asuu äidillään. Isän luona lapsi on 2xviikossa joka toinen viikonloppu. Yhteishuoltajuus.
Nyt äiti ilmoitti, että on menossa Tallinnaan ja
kyseli voiko lapsi tulla isälle tai isän vanhemmille hoitoon. Isä ilmoitti että on muita suunnitelmia, ettei pysty lasta ottamaan, suunnitelmat oli tehty jo aiemmin, kun oli tiennyt vapaaviikonlopusta.
Äiti tästä sitten oli, että eipä ihme.. Ihan kuin se olisi isän tehtävä huolehtia lapselle hoitaja siksi aikaa, kun äiti on matkoilla.
Onko näin asian laita?
Vastaukset 16
Vanhimmat
että isä hoitaa tunnollisesti tapaamiset sovitusti. Ja aiemmin on pystynyt äiti muuttamaan viikonloppuja, jos jotain on ollut. Tämä taisi olla ensimmäistä kertaa kun isälle ei sopinut.
on äidin velvollisuus hankkia hoitaja. oli se sitten isä tai kuka muu tahansa.
Tällaisessa tapauksessa ensin tietenkin kysytään toiselta vanhemmalta niinkuin teillä ilmeisesti on tapana tehdäkin.
Jos toiselle vanhemmalle ei sovi, silloin hoidon järjestää se jonka hoitovuorossa lapsi on.
minunkin mielestä.
Mutta sontaa kaatuu selkään senkun ehtii, kun isä ei peruuta omia menojaan ja jousta asiassa.
Vanhemmat on yhdessä velvollisia hoitamaan lapsensa. Joten molemmilla on vastuu hoitaa lapsen hoito muulla tavalla, jos ei ole itse siihen kykynevä. Jos molempien tärkeät menot osuvat samaan aikaan niin yhdessä voisivat katsoa, kenelle ovat valmiita vastuunsa antamaan. Isän este ei voi olla esteenä esim. isän vanhempien ottaa lasta huostaansa.
Lain mukaan etävanhempaa ei voida edes vastuuttaa toteuttamaan sovittuja tapaamisia, jos hän niistä kieltäytyy, siitä ei seuraa mitään. Jos taas lähivanhempi estää tapaamisia, hän on etäännyttäjä, jolle rapsahtaa uhkasakko.
Kyllä se valitettavasti on niin, että lähivanhempi vastaa yksin hoidon järjestämisestä lain mukaan, oli tapaamisviikonloppu tai ei.
Jos tosiaan on järkevät vanhemmat, niin homma hoituu järkevämmin ja lasta ajatellen paremmin.
Jos molempien tärkeät menot osuvat samaan aikaan, se joka on "hoitamisvuorossa" järjestää lapselleen hoitopaikan.
Mutta järkevä isä ei seiso lakikirja kädessä joka tilanteessa ja vetoa lakiin kun on kyse lapsista vaan asiallisesti kysyy esim. omilta vanhemmiltaa sopisiko heille hoitaa lasta, jos heille ei käy niin sitten tilanne katsotaan yhdessä uudelta pohjalta.
Totta kai järkevä isä järjestää lapsilleen hoidon jos he ovat tulossa hänen luokseen hänen tapaamissopimuksensa mukaisella ajalla. Jos kyse on äidin ajasta, niin järkevä äitihän järjestää itse, asiahan on aivan samanlainen kummallekin järkevälle vanhemmalle. :D
Ja totta kai äiti voi pyytää isää eri ajallakin ja kysyä, voiko hän toimittaa asiaa vanhemmilleen, jos isälle ei sovi. Mutta erittäin röyhkeä on olettamus, että isälle tulisi sopia koska tahansa äiti tarvitsee, ja jos ei sovi, olisi isän asia hoitaa hoitopaikka, vaikka kyse on äidin menoista hänen omalla hoitovuorollaan. Järkevä äiti ei toimi niin.
Järkevä isä äiti hoitavat yhdessä velvollisuutensa vanhempana, erosta huolimatta ja YHDESSÄ hoitavat lapselleen hoidon molempien ollessa esteellisiä. Ei siinä vedota lakiin tai tapaamisvuoroihin.
Eihän me edes olla asiasta eri mieltä! :D
Kerroin vain, miten se asia on lain mukaan, ja kuten itsekin lisäsin, järkevät vanhemmat pystyvät asiat hoitamaan (ilman sitä lakikirjaa). Mutta röyhkeyttä järkevät vanhemmat eivät käytä toisiaan kohtaan, vaan fiksua pyytämistä ja keskustelua.
Ap. on oikeassa, ja tuntuu melko erikoiselta, että äiti hyökkää isän kimppuun, kun tälläkin sattuu olemaan peruuttamatonta menoa (jonka on varmaan järjestänyt siten koska on olettanut ettei lapsi tule silloin vaan on sopimuksen mukaan äidillään), eikä siis pysty äidin ajan hoitajaksi ryhtymään.
Se on ihan sama kuin olettamus, että rahaa vain pyydetään ylimääräistä ja sitä tulee antaa, kun on jo päätetty ilman toista maksajaa mitä ja minkä hintaista ostetaan. Niin toimii epäkypsä ja röyhkeä ihminen. Toisen kanssa neuvotellaan ensin, eikä esitetä vaatimuksia vaan kysytään miten on valmis tai pystyvä auttamaan.
Se ei lue lakikirjassa, se on hyvän käytöksen oppaassa kohdalla miten kohdellaan lähimmäistä, jos joku siihen opusta tarvitsee.
Myös tapauksissa joissa etävanhempi ei tapaa sovitusti, se on lähihuoltajan vastuulla järjestää hoitopaikka.
Järkevät vanhemmat tietysti pystyvät sopimaan asiat joustavasti ja toisiaan huomioiden, jotta lapsesta ei tuntuisi että on taakka. Kuitenkin pitäisi ymmärtää, että automaattisesti kaikki ei sovi, ja sen mukaan sitten lähivanhempi järjestää menonsa.
jo sillai, että on kotona silloin kun lapsi on hänellä itsellään.
Isällä on omat viikonloppunsa ja hoitovastuutahan ei ole isovanhemmilla!!! Vaikka usein olen huomannutkin, että etä ja lähi vanhemmat usein juuri isovanhempiin tukeutuvat... kun eivät itse viitsi nähdä vaivaa sopia menojaan "vapaaksi" viikonlopukseen!!!
Hyi, häpeä!!! =(
Se vanhempi jolla "hoitovuoro" on vastuussa - toki fiksua kysyä exältä mutta jos exälle ei sovi niin sitten hankkimaan muualta lastenhoitoapua.
Mutta ei ole toisaalta keinoja pakottaa lähivanhempaa pitämään lasta luonaan - ja silloin etä joutuu tinkimään menoista jos exä jättää lapsen hänelle ja lähtee omille teilleen.
Niin, jos exä jättää ilman yhteisymmärrystä (huom!ilman yhteisymmärrystä!) lapsen etälle ja lähtee omille teilleen toistuvasti, on etän parasta ilmoittaa tilanne soskuun ja hakea lähivanhemmuutta suoraan itselleen. Lähihän ei siinä tapauksessa ole valmis olemaan lähivanhempi.
olisi kaikkein paras, että lapsi muuttaisi etävanhemman luokse, koska kovin on yleensä vaikeaa olla lapsen kanssa muutenkin.
Ei osaa olla ns.vanhempi.
Tosi raskasta katsoa sivusta, pahaa tekee välillä ja sydämeen sattuu.
Siis minä, ap. kirjoittaja, olen etäisän puoliso, joka on nyt reilu kolme vuotta seurannut sivusta, kuinka lähin pillin mukaan ja hänen menojensa mukaan pitäisi mennä. Surullista, kun ei osaa olla äiti.