Tänään lojuessani tuolla pihalla puutarhatuolissa, kuinka osuikaan silmiini kirkkaalla taivaalla
tuollainen pumpulimainen pilvirykelmä. Sitä katsellessani muodostui siihen ihan selvä enkelin kuva. Kauniit pitsimäiset siivet erottuivat aivan oikeasti samalla tavoin kuin mitä näkee noissa lasten kiiltokuvissa. Erotin jopa kasvojen muodot ja niissä olevat silmät ja hymyilevän pienen suun.
Hitaasti pilvet ajelehtivat, mutta aika pian tuon ”enkelin” piirteet katosivat pilvien reunamilta.
Olikohan se minun suojelusenkelini, mietin. Tuli mieleen tuo Hallikaisen : ’Enkeli pieni’, koska sitä kuunnellessani aina myöskin tulee ajatus :onkohan meillä kaikilla omat suojelusenkelimme.
Kerran kerroin eräälle hyvälle ihmiselle että minulle on lapsuudesta asti jäänyt tavaksi iltaisin pyytää jumalalta suojelua, mutta tämä henkilö sanoi olevan parempi pyytää enkeleitä koska heitä on enemmän ja niin ollen ehtivät useamman tykö.Olisikohan näin.
Onko kellään sellaista tunnetta että enkelit ovat meidän seurassamme??
tuollainen pumpulimainen pilvirykelmä. Sitä katsellessani muodostui siihen ihan selvä enkelin kuva. Kauniit pitsimäiset siivet erottuivat aivan oikeasti samalla tavoin kuin mitä näkee noissa lasten kiiltokuvissa. Erotin jopa kasvojen muodot ja niissä olevat silmät ja hymyilevän pienen suun.
Hitaasti pilvet ajelehtivat, mutta aika pian tuon ”enkelin” piirteet katosivat pilvien reunamilta.
Olikohan se minun suojelusenkelini, mietin. Tuli mieleen tuo Hallikaisen : ’Enkeli pieni’, koska sitä kuunnellessani aina myöskin tulee ajatus :onkohan meillä kaikilla omat suojelusenkelimme.
Kerran kerroin eräälle hyvälle ihmiselle että minulle on lapsuudesta asti jäänyt tavaksi iltaisin pyytää jumalalta suojelua, mutta tämä henkilö sanoi olevan parempi pyytää enkeleitä koska heitä on enemmän ja niin ollen ehtivät useamman tykö.Olisikohan näin.
Onko kellään sellaista tunnetta että enkelit ovat meidän seurassamme??
Vastaukset 10
Vanhimmat
Enkeleitä, onko heitä,
yksin kyselen.
Kuljin teitä pimenneitä,
vaan yhtäkään löytänyt en.
Minulla ainakin on pitänyt olla suojelusenkeli,sillä en enää olisi kirjoittamassa tätä.Ehkä sen tekee lapsuuteni taustakin,että uskon näin,joskus on se usko ollut hyvinkin koetuksella,mutta aina se on takaisin tullut.Nyt minulla on vaikeat ajat edessäpäin,mutta en voi muuta kuin luottaa siihen,että jumala lähettää enkelinsä varjelemaan minua.
Sitä samaa toivon kyselijälle,että luota vain kyllä sinullakin enkelisi on lähetetty.Ei he olisi enkeleitä jos he näkyviä olisivat.
kirjoituksestasi luin että jouduit sairaalaan. Olkoon syy ollut mikä tahansa, niin varmaankin ovat enkelisi sinua suojanneet ettei sen pahempaa kuitenkaan päässyt tapahtumaan.
Kuten avauksessani mainitsin erään ihmisen minulle noista enkeleistä kertoneen, niin siihen viitaten uskon, etteivät nämä suojelijat ole todellakaan näkyviä olentoja.
Hän kehoitti minua muutenkin tarkkailemaan joitain merkkejä joita nämä käydessään jättävät ympäristöömme.
Ei kuitenkaan vielä ole mitään sanottavampaa esille ilmaantunut vaikka kaikenlaista onkin sattunut, eikä aina mitään mukavaa, mutta ehkä joskus.......
Kyllä minä vakaasti uskon jokaisella olevan oma suojelusenkelinsä. Olen itse ollut niin monta kertaa vaarallisessa tilanteessa sekä kerran todella lähellä kuolemaa
( " ihmepelastuminen " ),etten voi olla uskomatta näihin näkymättömiin enkeleihin.
Kyllä heitä(niitä) on.
että pääsiäisen aikaan koin itse tuollaisen enkelin näkemisen. Olin pitkällä automatkalla (onneksi en ajanut juuri silloin itse), kun huomasin taivaalla aivan selvästi valtavan enkelinmuotoisen pilven. Se oli kääntyneenä meihin päin. Sitten se kääntyi hitaasti sivuttain, ääriviivat muotoutuivat takajaloillaan seisovaksi hevoseksi, sitten pilvi haihtui ja ajautui pois.
Tuli siinä mieleeni, että oli edesmenneen isäni syntymäpäivä. Isä oli kova hevosmies. Hänkö siellä ratsasteli ja tervehti meitä?
Mitä nämä suojelusenkelit ovat? Jumalan "sotajoukkoa" tai lähettiläitä. Niinkö? Kertomuksia tuontapaisista tapahtumista on paljon.
On voimia,joita emme tunne. Onko tosiaan niin, että meille rakkaat ihmiset pystyvät lähestymään meitä, suojelemaankin, jonkinlaisena energiakeskittymänä mutta aina vain hyvässä.
Etkö ole ikänä kuullut puhuttavan,että joku suojeli siinä ja siinä tilanteessa,vai etkö usko jumalaan?etkö usko tuonpuoleiseen?
Sinulle on vaikea kertoa jos et usko,varsinkin minä olen huono selittämään,tunnen sen vain ,että on suojelusenkeli meillä jokaisella,
niin sinulla kuin minulla ja kaikilla.
Minä olen sen saanut kokea,muuta en nyt halua siitä kertoa,asia on liian läheinen.
kukaan tiedä, mitä nämä yliluonnolliset suojelijamme ovat. Parempi varmaan onkin ettemme liikaa siihen ajatuksiamme tuhlaa, vaan uskomme jonkun ohjaavan meitä oikeaan. Pitäisi lukea jotain rajatietoa käsittelevää kirjallisuutta jos haluaisi paremmin ymmärtää. Yritin kerran tutustua tuontapaiseen kirjaan, jossa kerrottiin enkelien seurassamme olemisesta. Minulle tuo oli kuitenkin liian vaikeaselkoista ja niinpä päätin vain uskoa ilman kirjaviisautta että enkelit ovat joukossamme, näkymättöminä tosin.
Siitä on kulunut aikaa n. 12 v, kun olin eräänä lopputalven aamuna menossa töihin. Olin nukkunut hiukan pommiin ja kiire oli kova. Yhtäkkiä tunsin kuinka minua hiljaa kosketettiin 2 kertaa olkapäähän. Luulin kotini lähellä olevasta vankilasta jonkin karkurin istuvan takapenkillä, säikähdin ja jarrutin kovasti! Saatuani auton pysähdyksiin, takapenkillä ei istunut kukaan, mutta edessä tiellä oli valtava roudan yöllä repimä aukko! Jos olisin siihen täyttä vauhtia ajanut, olisi auto sinkoutunut ties mihin! Pelästyksestä toivuttuani muistin lähettää kiitokset suojelijalleni!! Matkaani pääsin jatkamaan kiertäen penkan kautta, keskitieltä ei päässyt.
vastata sinulle kun olet ilmestynyt pitkästä aikaa "kuuluville".
Minulle nimittäin sattui ehkä viime vuonna tähän samoihin aikoihin vähän samantyylinen kokemus maantiellä.
Huomasin nimittäin keskellä tietä lasten leikkipaijan . Ensin aioin jättää sen siihen mutta pienen matkaa mentyäni käännyin takaisin ajatellen korjata tuon paijan tienreunustalle talteen. Kävellen kun olin liikkeellä niin tietenkin väärältä puolen palaamaan käännyin. Katsoin taakseni, ei mitään liikennettä. Mutta kuitenkin juuri kun törmäsin keskelle tietä tuntui kuin joku olisi olkapäähän napauttanut ja vilkaisin vielä kerran taakseni, jolloin samassa yksi autoilija jo jarrut vinkuen pysäytti autonsa ehkä puolenmetrin läheisyydelle minusta ja tuosta lasten lelusta. Siinä oli minun kohdallani melko lähellä ehkä suurempikin kolarin vaara.
Ajattelin tosin jälkeenpäin, kumpi lie ollut liikkeellä, joko "Pimeyden prinssi" autoineen, tai suojelusenkeli olkapäähän taputtelemassa.