...on se murrosikä jolloin tunteet heittelehtivät vähän minne sattuu ja ihmiset kehittyvät aikuisiksi. Erityisesti yläaste oli p***aa aikaa minulla ja varmasti on yhä monien mielestä. Riippuu tietty mistä roikkuu eli koulupaikasta ja tyypeistä että minkälaisten kanssa joutuu milloinkin olemaan tekemisissä.
Erityisesti haluaisin tuoda esille sitä ettei muiden ihmisten mielipiteitä yleensäkään tarvitse ottaa itseensä. Monestihan ne vaan sanoo, vaikkakin ilkeästi. Ne ovat pelkkiä sanoja joita joku säälittävä tyyppi suoltaa. Mutta eiköhän se oo myös sillä tavalla että kaikissa meissä asuu pieni kiusaaja sisällämme. Ainahan sitä hyvähenkisessäkin kaveriporukassakin törkeäkin läppä lentää huumorimielessä tosin.
Ja törkeyksiä puhuva murkku ei aina ees tajua mitä se suustansa päästää. Eikä tajuu sitä että miten syvästi se voi loukata. Kuvitelkaa yläasteikäiset ja miksei opiskelijaikäisetki kun jotkut 1-6 luokkalaisetki sanoo toisilleen että "sä oot kikkeliaivo". Eikö kuulostakin todella hupaisalta. Ja sitten se törkyhuumori seuraa niiden tyyppien mukana aina yläasteelle ja oon huomannu että joissakin ääritapauksissa jopa vanhainkotiin saakka. Me suomalaiset olemme ujo kansa. Jos yläasteelle mennessä haluaa parantaa todennäköisyyttä jotta ei jää yksin. Kannattaa mennä rohkeasti juttelemaan ja rakentaa uusia ystävyyssuhteita. Erityisesti suosittelen teitä kutsumaan uusia ystäviänne kotiinne käymään jotta ystävyyssuhteet pääsisivät lujittumaan ja jotteivat he jää vain luokka tai koulukavereiksi vaan että saatte heti rakennettua uutta luottavaista ystävyyssuhdetta. Toki kynnys lujittaa uusia ystävyyssuhteita voi olla turhan suurelta tuntuva, mutta mitä paremmin ja mitä luottavaisemmaksi ja mitä nopeammin ystävyyssuhteet saadaan rakennettua sen parempi.
Luontevasti voi kysellä ensimmäisinä päivinä luokkatovereilta vaikka ohimennen että: Missä meillä on seuraava oppitunti? Tai mitä meillä on tänään ruokana? Juuri kun kyselee noita kyssiä niin kannattaa heittää muita kysymyksiä mukaan ja yrittää käynnistää keskustelua. Sitä kauttahan se ystävyyssuhde saadaan itämään. Kannattaa olla oma itsensä eikä alkaa liiemmin esittämään mitään.
Ja muutamia vinkkejä miten kannattaa suhtautua niissä tilanteissa joissa joudut nimiteltäväksi/kiusattavaksi:
-Sano törkeyksien puhujalle että: Isältäskö tuon opit? Ja ala nauraa.
-Kerro siitä kaikille mahdollisille henkilöille, niin se asia otetaan varmasti selvitettäväksi ja jos pelkäät että kiusaaminen vaan yltyy ja saat "kielikellon" maineen niin eikun vaan uudelleen kertomaan ja entistä pahempia ja tehokkaampia rangaistustoimenpiteitä kiusaajille setvimään.
-Joissakin tilanteissa kannattaa pitää puolensa eikä nöyristellä liikaa eli olla ns."välittämättä". Riippuu tietty tilanteesta. Tarkoittaa sitäkin että vedät sopivassa tilanteessa yhtäkkiä sillä nyrkilläsi päin kiusaajan käkätintä eli turpavärkkiä.
- Sellasenkin tyylin oon kuullu toiminneen että kun kiusaajat huutavat käytävällä ohikulkevalle "silmätikulleen" herjauksia niin kävelee vaan nenä pystyssä ohi ottaen samalla naamalleen todella ylpeän ilmeen.
-Yks hyvä tyyli on myös että sanoo kiusaajalle todella ivallisella äänellä ja kuuluvasti että: "Voi pikkupoikaa/tyttöä, mikä sua oikein vaivaa. Taitaa olla vaan äitin syliin ikävä ku noin pahalla päällä ollaan." Tai että: "Pusi pusi. Taidat olla ihastunut". Tuo varmasti nolaa kiusaajaa kun monesti asia on niin että etenkin pojat kiusaa tyttöjä joihin ovat ihastuneet.
Ja jos leimaatte kovista esittävän jäbän "pikkupojaksi" niin siitähän hän vasta suuttuu.
-Joskus kiusantekoa ei tarvii ottaa vakavasti koska se on vaan pelkkää huumoria eli läppää joka on tehtävä toisten kustannuksella.
Ja antaa säälittävien ihmisten käyttäytyä typerästi jos haluaa. Aina on olemassa myös niitä aitoja ihania kunnon ihmisiä jotka hyvällä käytöksellään ovat elämän rikkaus.
Kannattaa hankkia harrastuksia ja käydä vaikka seurakuntien järjestämissä nuortenilloissa. Niissä käy yleensä todella fiksua porukkaa eli sinne vaan mukaan myös solmimaan uusia ystävyyssuhteita. Kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea loppuun tämän kirjoitukseni. Juttua riittäs vaikka loputtomiin. Jos joku haluaa mailata mun kanssa niin eikun vaan osoitteita kehiin. Oikein hyviä koulun aloittelemisia teille kaikille ja hyviä käytöstapoja, aitoa huumoria, sekoiluakin toki välillä, iloa ja Siunausta Paaaalllllljon!!!
Erityisesti haluaisin tuoda esille sitä ettei muiden ihmisten mielipiteitä yleensäkään tarvitse ottaa itseensä. Monestihan ne vaan sanoo, vaikkakin ilkeästi. Ne ovat pelkkiä sanoja joita joku säälittävä tyyppi suoltaa. Mutta eiköhän se oo myös sillä tavalla että kaikissa meissä asuu pieni kiusaaja sisällämme. Ainahan sitä hyvähenkisessäkin kaveriporukassakin törkeäkin läppä lentää huumorimielessä tosin.
Ja törkeyksiä puhuva murkku ei aina ees tajua mitä se suustansa päästää. Eikä tajuu sitä että miten syvästi se voi loukata. Kuvitelkaa yläasteikäiset ja miksei opiskelijaikäisetki kun jotkut 1-6 luokkalaisetki sanoo toisilleen että "sä oot kikkeliaivo". Eikö kuulostakin todella hupaisalta. Ja sitten se törkyhuumori seuraa niiden tyyppien mukana aina yläasteelle ja oon huomannu että joissakin ääritapauksissa jopa vanhainkotiin saakka. Me suomalaiset olemme ujo kansa. Jos yläasteelle mennessä haluaa parantaa todennäköisyyttä jotta ei jää yksin. Kannattaa mennä rohkeasti juttelemaan ja rakentaa uusia ystävyyssuhteita. Erityisesti suosittelen teitä kutsumaan uusia ystäviänne kotiinne käymään jotta ystävyyssuhteet pääsisivät lujittumaan ja jotteivat he jää vain luokka tai koulukavereiksi vaan että saatte heti rakennettua uutta luottavaista ystävyyssuhdetta. Toki kynnys lujittaa uusia ystävyyssuhteita voi olla turhan suurelta tuntuva, mutta mitä paremmin ja mitä luottavaisemmaksi ja mitä nopeammin ystävyyssuhteet saadaan rakennettua sen parempi.
Luontevasti voi kysellä ensimmäisinä päivinä luokkatovereilta vaikka ohimennen että: Missä meillä on seuraava oppitunti? Tai mitä meillä on tänään ruokana? Juuri kun kyselee noita kyssiä niin kannattaa heittää muita kysymyksiä mukaan ja yrittää käynnistää keskustelua. Sitä kauttahan se ystävyyssuhde saadaan itämään. Kannattaa olla oma itsensä eikä alkaa liiemmin esittämään mitään.
Ja muutamia vinkkejä miten kannattaa suhtautua niissä tilanteissa joissa joudut nimiteltäväksi/kiusattavaksi:
-Sano törkeyksien puhujalle että: Isältäskö tuon opit? Ja ala nauraa.
-Kerro siitä kaikille mahdollisille henkilöille, niin se asia otetaan varmasti selvitettäväksi ja jos pelkäät että kiusaaminen vaan yltyy ja saat "kielikellon" maineen niin eikun vaan uudelleen kertomaan ja entistä pahempia ja tehokkaampia rangaistustoimenpiteitä kiusaajille setvimään.
-Joissakin tilanteissa kannattaa pitää puolensa eikä nöyristellä liikaa eli olla ns."välittämättä". Riippuu tietty tilanteesta. Tarkoittaa sitäkin että vedät sopivassa tilanteessa yhtäkkiä sillä nyrkilläsi päin kiusaajan käkätintä eli turpavärkkiä.
- Sellasenkin tyylin oon kuullu toiminneen että kun kiusaajat huutavat käytävällä ohikulkevalle "silmätikulleen" herjauksia niin kävelee vaan nenä pystyssä ohi ottaen samalla naamalleen todella ylpeän ilmeen.
-Yks hyvä tyyli on myös että sanoo kiusaajalle todella ivallisella äänellä ja kuuluvasti että: "Voi pikkupoikaa/tyttöä, mikä sua oikein vaivaa. Taitaa olla vaan äitin syliin ikävä ku noin pahalla päällä ollaan." Tai että: "Pusi pusi. Taidat olla ihastunut". Tuo varmasti nolaa kiusaajaa kun monesti asia on niin että etenkin pojat kiusaa tyttöjä joihin ovat ihastuneet.
Ja jos leimaatte kovista esittävän jäbän "pikkupojaksi" niin siitähän hän vasta suuttuu.
-Joskus kiusantekoa ei tarvii ottaa vakavasti koska se on vaan pelkkää huumoria eli läppää joka on tehtävä toisten kustannuksella.
Ja antaa säälittävien ihmisten käyttäytyä typerästi jos haluaa. Aina on olemassa myös niitä aitoja ihania kunnon ihmisiä jotka hyvällä käytöksellään ovat elämän rikkaus.
Kannattaa hankkia harrastuksia ja käydä vaikka seurakuntien järjestämissä nuortenilloissa. Niissä käy yleensä todella fiksua porukkaa eli sinne vaan mukaan myös solmimaan uusia ystävyyssuhteita. Kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea loppuun tämän kirjoitukseni. Juttua riittäs vaikka loputtomiin. Jos joku haluaa mailata mun kanssa niin eikun vaan osoitteita kehiin. Oikein hyviä koulun aloittelemisia teille kaikille ja hyviä käytöstapoja, aitoa huumoria, sekoiluakin toki välillä, iloa ja Siunausta Paaaalllllljon!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ainoa asia mitä kiusaajat tarvitsevat on puukkoa kylkeen.
...tuo sinun teksti. Kuten aiemmin kirjotin, minua ala-asteesta yläasteelle kiusattiin haukkumalla. Jos olisin sanonut yhdelle niistä takaisin, ne kaikki kiusaajat (3 tai 4) olisivat antaneet kahta kauheammin takaisin. Ja sitten nämä kaikki olivat "suosittuja" ja koviksia! Heillä oli kaikki muut koulun kovikset kavereita. Jos olisin sanonut takaisin, nekin ois aivan varmasti olla mua vastaan. Mä monesti näin yläaste ikäisenä unta, jossa mä uskalsin lyyä ja haukkua takas ja kaikki selvis. Mutta todellisuudessa en olisi uskaltanut tehä; olin hyvin ujo silloin. Ja luulen, että se johtu kiusaamisesta.
Mä voisin, ja ehkä haluaisin, käydä nuorten illoissa. Mutta meillä täällä pienessä käpykylässä on sillä lailla, että nuorten illoissa käyvät vain rippikoululaiset. Joten fiksua porukkaa sieltä ei tosiaankaan löydy. Siunausta itsellesikin =)
että kuulostan kyyniseltä, mutta haluanpa tuoda asiaan myös hiukan omia kokemuksiani.
Olin kiusattu koko peruskoulun ajan. Sanoi kiusaajille jotakin tai ei sanonut, seuraus oli aina sama - kiusaaminen jatkui. Rumaksi huutelu, huorittelu ja kaikki mahdollinen vastaava oli jokapäiväistä ja tapahtui yleensä poikaporukan toimesta. Itse olen naispuolinen. Kiusanteko oli hyvin ulkonäkökeskeistä ja seksuaalisesti häiritsevää, he muunmuassa heittelivät toisiaan päälleni. Ystäviä ei ollut. Kuinka eivät minun tunteeni heilahdelleet niin, että minun olisi pitänyt loukata toisia. Toiset kyllä loukkasivat minua henkisesti tavalla, jota on mahdoton ohittaa vain sanomalla, etteivät sanat riko luita. Ne tekevät jotakin pahempaa - ne rikkovat sydämen.
Koska kiusaajiani oli porukka, puolustautuminen niin fyysisin kuin henkisin keinoin oli käytännössä mahdotonta, samoin kuin ystävyyssuhteiden solmiminen; ihmiset lähtivät pois vain nähdessään minun lähestyvän. Kauheinta oli, kun opettajat kuittasivat kiusaamisen "se on ihastunut sinuun" -kortilla, kun lauma jätkiä kulki perässä huutaen "ruma ruma ruma" tai jopa jos joku potkaisi saappaalla päähän.
Jossakin vaiheessa yritin osallistua seurakunnan isoistoimintaan. Siellä minua -yllättäen - kiusattiin.
Ainoa neuvo, jota minulla on kiusatuille antaa, on, että koetatte pitää itsestänne mahdollisimman hyvää huolta henkisesti ja fyysisesti. Tehkää asioita jotka teistä tuntuvat hyvältä. Älkää arastelko mennä psykologille - minä en ymmärtänyt sitä tehdä, pelkäsin että minut syyllistetään kiusaamisesta, ja kadun menemättömyyttäni vieläkin. Ja aina jos olette ajatella itsestänne jotakin pahaa, pysähtykää ja miettikää: "Tämä ei ole minun oma ajatukseni. Tämä on niiden ajatus. En aio auttaa niitä ajattelemalla niiden ajatuksia." Olkaa rohkeita. Tulevaisuus on varsin todennäköisesti parempi. Jaksakaa sinne saakka.