Nyt sitten pääsin tapaamaan sitä pienenpientä prinsessaa ekan kerran.Se oli kokemus jota ei osaa sanoin kuvata. Ensin tuntui että ei uskalla koskea, mutta kun sain syliin niin tuntui uskomattomalle, että niin pieni on ihmisen alku. Oma poikani oli syntyessään myös kovin pieni keskonen mutta se on jo unohtunut, kun hän on jo kasvanut aikuiseksi. Nyt vain odotan kesää ja lomaa että pääsen taas tapaamaan pikkuista, Silloin hän on jo jonkinverran isompi.
Pienenpieni tyttövauva
Pohjoisen lintu
12526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
onnea pikkutytöstä! Minä joudun vielä odottelemaan mummoksi pääsemistä.
minullakaan ei ole yhtään ikiomaa lapsenlasta- ei siis vielä, vaan joskus, ehkä. Olen vielä sinuakin vanhempi, ajatteles. Nykynuoret eivät halua lapsia, ovat niin opiskeluissaan ja työnhaussa kiinni.
No, jospa vaikka joskus...
Iloitse sinä, joka olet saanut sellaisen! Onnea pikkuiselle, olkoon tiensä vakaa ja turvallinen.
Syllillinen onnea ja halaus!
Itselläni on jo neljä "mummin mussua", kolme pientä poikaa ja pieni tytöntyllerö. Elokuussa tulee kaksi uutta "mussukkaa"
tuoreelle isoäidille, mummolle, mummalle, mummille, mammalle, miksi nyt itseäsi kutsutkin. Vauvat ovat todella pieniä. Tuntuu ihmeelliseltä, että joskus on omiaan hoitanut. Minun olivat noin kolmekiloisia. Mummo en ole vielä minäkään.
Vihdoinkin! Sydämelliset onnittelut. Kysyinkin sinulta aiemmin, kuinka pitkä matka on pikkuisen luokse? Minulla oli noin 100 km, kun ensimäinen prinssessa syntyi ja kävimme harvemmin, mutta kun tuo toinen (poika) syntyi, niin olin heti läsnä, kun kotiin tuli.
Voi, että hänkin oli pieni, enkä todellakaan muistanut omaa ensimäistä keskostani, miltä hän tuntui. Olihan siitä sentään 39-vuotta.
Nyt sitten seurailet ja mietit, mitä mahtaa ihmisenalku ajatella, kun ei pääse kääntymään edes. Kyllä minäkin mietin, kun poika pötkötteli vain selällään, mutta voi sitä riemua, kun pääsi kääntyilemään, oppi konttaamaan ja nyt jo vilistää kilpaa tuon tytön kanssa.
Ihanaa, että kirjoitit, sillä on mukavaa kuulla tunteistasi tätä pikkuista kohtaan. ÄLÄKÄ sitten hukuta sitä mihinkään lahjakrääsöihin. Mummin rakkaus on parasta.
Meillä on lahjoitus lasten tileille, hyvin pieni summa kuukausittain, mutta koskaan en ostele lahjoja heille. Vanhemmat ostavat, mitä haluavat ja tietävät, millaisilla leluilla lapset leikkivät ja mitä vaatteita pitävät.
Joskus leikkisästi ovatkin sanoneet, että heidän perheen rikkain on tämä tytär, sillä hänen pankkitilillään on sentään rahaa ja poika seuraa perässä. Kantsii vain valita korkoa tuottava tili, että ei turhaan ole näillä nolla tileillä.
Toisaalta, missä asutkin, jos siellä ei ole kirppiksiä, mistä saa puoli-ilmaiseksi neuleita, niin sukkia ja lapasia voit alkaa kutomaan. Toiset nykyäidit ovat myös hullaantuneet näihin kestovaippoihin, joita netistäkin saa sopivaan hintaan. Tyttäreni pesi kyllä tätä harsopyykkiä pitkään, mutta nyt on nämä jätettä tuovat vaipat.
Ja, eikövain. Mummilta alkaa tulla neuvoja, niinkuin me päättäisimme, mitä nuoripari haluaa tehdä, mutta ainahan sitä voi vinkkailla. Nyt on kai turhan aikaista, sillä pikkuinenhan pärjää naisten kuukautis-siteillä.
Onnenkyyneleet ovat silmissäni ja toivottavasti pääset usein hänen luokseen.
ps. koska hän syntyi?
Millä se pikkuinen pärjää!? Ihan pienille on omat vaippansa, ei kai nyt mitään äidin siteitä, vaikka kuinka olisi ympäristö- tms. ystävällistä touhua. Järki käteen mummot! On omiakin, enkä ostele mitään muovikrääsää, rahana annan ja sitten AIKAA JA RAKKAUTTA...
Höpöhöpö itsellesi! Kylläpä olet tosikko.
vitsikäs! Tuollaiset vitsit ovat sairaita...
Kiitos sinulle. välimatka on pitkä yli 1000km yhteen suuntaan. Ei sitä kovin usein pientä prinsessaa pääse tapaamaan vaikka kuinka mieli tekisi, lisäksi on vielä työ esteet. Odotan vain eläkkeelle pääsyä mutta siihenkin on vielä n. 2vuotta. Tuo mainitsemasi rahan tilille laitto on oikein hyvä ratkaisu. Täällä kaukana ovat nuo kirpputori tarjonnat aika vähäisiä mutta voinhan itse tehdä kaikenlaista. Pikkuprinsessa on nyt 2kk ikäinen.
Todella pitkä matka ja se on kuin Hesasta Kolariin, johon vein kerran tyttäreni, joka oli silloin jo aikuinen ja oli tarjoilijana siellä Pohjolan kuuluisilla rahakkailla tiennesteillä.
Aikaisemmin olin käynyt kerran niillä korkeuksilla, mutta silloin kävinkin bussilla aivan Norjan puolella ja tytärtäni viedessa ajelin Torniossa myös Ruotsin puolella, kunnes likka sanoi, että hei, haloo, me olemme Ruotsissa.
Meillä on muuten Sallassa perikunnan lomamökki, siis sellain joka on meillä toukokuun alun viikon. Koska itse en ole siellä käynnyt, niin taidankin houkutella mieheni lähtemään nyt toukokuun alussa sinne.
Tyttäreni muuten tapasi siellä Lapin matkoillaan tämän miehensä ja ovat olleet yhdessä 16-vuotta, joten tämä ensimäinen prinssassa saikin nimensä erään kuuluisan Lapin tunturin mukaan. Pojalle ei ollut sieltä nimeä, sillä Jounia siitä ei haluttu tehdä.
Kai luit tuon vitsailuni noista naisten kk-siteistä. Joku oli ottanut sen tosissaan ja viellä arvosteli minua oudosta huumorista. Minähän kirjoitin näistä harsovaipoista, joita käytettiin, koska mitkään kaupan vaipat eivät käyneet. Vauvan olisi saanut teipata kaulaan saakka, mutta ei vauvalle todellakaan käy naisten kk-siteet. Se oli vertaus koosta, miten pieni peppu vauvalla oli.
Olkoon nyt tuokin arvostelija mies tai nainen, niin mitään hajua hänellä ei ole vauvan pepusta ja naisten semminkään, puhumattakaan, missä määrin naisten siteet ovat vaihtuneet, kun lapsille vasta tuli näitä kaupanvaippoja.
Itsekkin olen sitä ikäluokkaa ja niin korvessa kasvanut, että pöyristyttää edes kertoa, miten silloin nämä vuodot hoidettiin ja jos olisin nykyisessä kirjoituksessani tarkoittanut senaikaisia kk-suojia, niin eivät varmasti vauvalle sopisi nykyisin.
Mutta jatketaan me juttua, sinä Pohjoisen lintu ja minä kyynel silmässä.
Tuo tyttäreni pieni "prinsessa" jota minäkin kantelin täyttää 20v... Silti edelleen papan silmäterä...
syntyessään?
Poijanpoikani toinen painoi 1.7.-07 jopa 750g ja oli 32 cm pituus!
Nyt painaa 7,500 kg ja pituus 66cm!
Kaksi leikkaustakin vauveli koki, ekan jo 5 vrk:n kuluttua ja toisen 2 kk:n päästä!
Nyt mussukka haluaa jo syödä imumukista ja jo aikaa sitten kääntynyt massulleen!
Hurjaa tuo nykyinen keskosten hoito, mutta hienoa kans!
Voimia ja jaksamisia kaikille pikkuisten vanhemmille ja isovanhemmille, mehän ollaan aina hommassa mukana, joskus jopa liikaa ja joskus ei "muka iletä sekaantua heidän asiohinsa"!