Mistä tietää milloin luovuttaa?
Otin koiran vuosi sitten kodista jossa sitä oli kohdeltu TODELLA kaltoin. Koira oli silloin vielä aika nuori.
Tiesin että saan itselleni haasteen, nyt tilanne on tämä.
Olen tehnyt tuhansia, tuhansia ja tuhansia toistoja yksinolon harjoittelemiseen. Emme ole edistyneet yhtään. Siis yhtään. Kaikkea on kokeiltu, tilanrajaus, dappi, clomicalmi, käytösterapia, stressitön elämä, luita, kongeja...you name it, we've done it.
Onko olemassa koiria jotka eivät vaan yksinkertaisesti ikinä opi?? Oletteko kuulleet tällaisista tapauksista?
Oma mielenterveyteni on nyt todella heikoissa kantimissa. Sen lisäksi etten ole vuoteen elänyt normaali elämää (päässyt ulos ilman koiraa, koulupäivinä aina joku ollut kotona, käytännössä olen ollut ilman elämää) lisäksi perheessäni on sattunut tikäviä asioita.
Otin koiran vuosi sitten kodista jossa sitä oli kohdeltu TODELLA kaltoin. Koira oli silloin vielä aika nuori.
Tiesin että saan itselleni haasteen, nyt tilanne on tämä.
Olen tehnyt tuhansia, tuhansia ja tuhansia toistoja yksinolon harjoittelemiseen. Emme ole edistyneet yhtään. Siis yhtään. Kaikkea on kokeiltu, tilanrajaus, dappi, clomicalmi, käytösterapia, stressitön elämä, luita, kongeja...you name it, we've done it.
Onko olemassa koiria jotka eivät vaan yksinkertaisesti ikinä opi?? Oletteko kuulleet tällaisista tapauksista?
Oma mielenterveyteni on nyt todella heikoissa kantimissa. Sen lisäksi etten ole vuoteen elänyt normaali elämää (päässyt ulos ilman koiraa, koulupäivinä aina joku ollut kotona, käytännössä olen ollut ilman elämää) lisäksi perheessäni on sattunut tikäviä asioita.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Itse tiedät parhaiten koska on aika luovuttaa, ei sitä kukaan ulkopuolinen osaa sanoa.
En usko, että on koiria jotka eivät koskaan opi, osalle vain oikean opetuskeinon löytyminen vaan vie aikaa, paljon aikaa.
Pahoinpidellyn koiran ongelmat eivät yleensä ole helppoa ratkaista ja ne vievät aikaa. Jäin miettimään, että olethan kokeillut yhtä keinoa aina pidempään? Nimittäin yhdessä päivässä, tai muutamassa viikossakaan käytös ei välttämättä muutu. Pääsääntöisesti voidaan ajatella, että kun ottaa uuden koulutusmetodin käyttöön, niin joitakin myönteisiä tuloksia tulisi havaita parissa viikossa-kuukaudessa, mutta pysyvä muutos vie useita kuukausia.
Kerroit, että olet kokeillut kaiken. Mutta miten käynti ihan oikean ongelmakoirakouluttajan luona? Esim. Kai Pelkonen pitää vastaanottoa Helsingissä ja hänellä on pitkä näkemys ja kokemus erilaisista ongelmista koirien kanssa.
Yhdyn tuossa edelliseen, että päätös on viime kädessä sinun itse tehtävä. Jos koet, ettei henkiset voimavarasi riitä koiran pitämiseen ja että myös koira kärsii tämän seurauksena, voi hyvinkin olla järkevää antaa koira esim. eläkeläispariskunnalle maalle, jotka ovat kotona päivät. (Koiran omistaminen on kuin parisuhde, kaikkia se ajoittain koettelee, kysymys onkin lähinnä siitä, milloin osapuolet kärsivät enemmän kuin hyötyvät ja onko tuossa pisteessä mielekästä jatkaa!) Mutta koska olet kuitenkin kokeillut useampaa eri keinoa, vaikuttaisi siltä, ettet kovin helposti halua lemmikistäsi luopua. Kyllä kaikki koirat oppii ennemmin tai myöhemmin. On kuitenkin muistettava, että koiran karu tausta tulee todennäköisesti kummittelemaan nurkissa koko sen elämän ajan. Ei välttämättä joka päivä, vaan yllättävissä ja henkisesti kuormittavissa tilanteissa! Meidän koira tuli meille parin kodin kierrosta peläten miehiä ja pitkiä esineitä kuollakseen ja vaikka koira onkin jo iloinen ja rohkea kaveri, voi selkeästi havaita sen ahdistuvan, jos mieheni vähänkin korottaa ääntään tai ottaa jotain pitkää käteen. Ja hän ei todellakaan ole höykyttänyt koiraa, päinvastoin suurin osa koiran miespelon hälvenemisestä on tapahtunut nimenomaan mieheni rohkaisevasta ja lempeästä kohtelun seurauksena! Jäljet historia on kuitenkin jättänyt (kylläkin jatkuvasti haalistuvat jäljet) ja niiden kanssa nyt vain elellään. Haluaisin lähinnä sanoa, että aika yleensä tekee tehtävänsä ja te ette voi muuta kuin jatkaa ja edistää kehitystä tarjoamalla koiralle rauhallisen ja turvallisen ympäristön, jossa sitten harjoittelette (mielummin riittävän pitkään) hyväksihavaitulla/valitsemallanne metodilla yksinolon jaloa taitoa. Kannattaa keskustella myös koiraterapeutin kanssa, jos et yksin pärjää ja arvioida myös "järeämpien" lääkkeiden käytön järkevyyttä eläinlääkärin kanssa, jos normimetodit ei auta! Jos jossain vaiheessa kuitenkin ns. kamelin selkä katkeaa, on parempi koirankin kannalta viheltää peli poikki, kuin antaa ajautua tilaan, jossa sinä et enään jaksa kasvattaa koiraa ja et enään koe saavasi mitään myönteistä ulos omistajuudesta. Tunneli on pitkä ja pimeä, mutta yleensä lopussa kajastaa jo valoa! Toivottavasti sait edes vähän iloa, näkökulmaa ja voimaa tästä kirjoittamastani romaanista. Yritä jaksaa!
vastauksistanne!
Olen käynyt jo ongelmakoirakouluttajalla ja hänen neuvoillaan (ei ainakaan vielä) ole tapahtunut mitään edistystä. Olemme käyttäneet eri keinoja pitempään mukana.
Tuo koira on kyllä sellainen jolla on ongelmaa joka lähtöön. Minun mielenterveyteni kannalta olisi tärkeää saada tämä eroahdistus edes jollain lailla hallintaan, koska tuntuu että sekoaa pää ja elämästä häviää mielekkyys. Muuten koiran ongelmineen hyväksyisin täysin ja olisin valmis vaikka elämänpituiseen työhön hänen kanssaan, rakkaus koiraan on valtava, tärkeämpi kuin moni ihminen.. mutta en voi istua koko elämääni 4 seinän sisällä vajoten masennukseen.
Kokeilen nyt vielä tätä koulutusmetodia pitempään ja ehkä kysyn noita "järeämpiä" lääkkeitä lääkäriltä avuksi.
Menäpä www.koiraneuvola.fi sivuille, sieltä löytyy paljon neuvoja. Lisäksi löytyy koirankouluttajia, joille voi mennä henk. koht. käynneille.
Älä luovuta, ennen kuin olet kouluttajan luona käynyt. Anna koiralle tilaisuus alkaa luottaa sinuun ja tietää että sinä olet johtaja ja suojelet häntä.
Toki kannattaa realistisesti harkita asiaa, kun kerran noinkin vahvasti huomaa oman itsensä mielenterveyden horjuvan.Onko kuitenkaan järkeä menettää mielenterveytensä, hmmm, kannattaa miettiä.Tärkeysjärjestys kuitenkin.
eroahdistus/ongelmat ilmenee? tuhoaako ja haukkuu yms...?
ja millaisessa paikassa asutte? mitä rotuja koirasi sisältää ja minkä ikäinen se on? mitä taustoja koirastasi tiedät? mitä kautta/keneltä koirasi sait?
Tuhoaa, haukkuu kaikkea mahdollista. Kerrostalossa asutaan. Siperianlaikaa ja ehkä saksanpaimenkoiraa, 1-vuotias vähän yli. Koira on ollut huonolla ruoalla, ei milläänlailla sosiaalistettu ja luultavasti pahoinpideltykkin.
murkkuikä :D mulla on ollu oman koirani kanssa sama tuhovimma ja haukkuminen yms yms.. siinä ei auta ku kärsivällisyys ja aika ku hormoonit heittää ku pahasellakin teinillä :)
Paljon liikuntaa, aivotreenia ja koulutusta nii mennee varmaa puolessa vuojessa ohi :) millo tuhovimma alkoi?
ja minkä ikäinen pentu oli kun otit sen?
mistä niin päättelet että sitä on hakattu ja millaiset vanhemmat koiralla on?
että kyseessä ei ole pelkkä murkkuikä, vaikka se saattaa tietysti pahentaa eroahdistusta. Tiedän mitä on murkkuiän aikaiset tuhoamiset vanhemman koiran tapauksesta ja tämä ei ole sitä. Ja minulla on ongelmakoirakouluttajan mielipide asiasta myös. Tuhoamiset alkoi ekasta päivästä 5kk iässä kun se tuli. Tämä ei niin sanotusti mene "puolessa vuodessa ohi"
Koiran vanhemmista en tiedä. Tiedän että sitä on kohdeltu kaltoin koska tiedän kyseisen perheen.
Koiralla on oikea eroahditus ja tähän yhdistettynä äärimmäisen heikko hermorakenne sekä vilkkaus plus se että kyseessä on kova koira. Tiedän koiran johtajuudesta ja kyse ei missään nimessä ole siitä tai siitä että "paapon" koiraani kuten vauvaa.
koira on? ja uros vai narttu?
Murrosikä voi alakaa jo puolen vuojen ikäsenä ja loppua parin vuoden ikäsenä..
ja minkä rotuinen on vanhempi koirasi?
Ku joillaki tuo murkkuiän tuhovimma hipoo äärimmäisyyksiä.. toisilla ei oo ollenkaa ja toisilla vaa lievää..
sää kerrot palio mitä et tee koiralle/koiran kanssa, mutta et kerro mitä teet..
mää luulen vaa että te ette oo vaa löytäneet oikeaa kieltä toistenne kanssa.
ja jos koira ei olekkaan Se Oikea teille, omistaja ei valitse koiraa vaan koira omistajan.
Meillä oli joskus seropi, se oli todellinen ongelma meillä ja kun voimat loppui annoimme sen toiseen perheeseen ja siellä se olikin aivan unelma, ei tuhonnut mitään, ei haukkunut yksin, totteli yms yms.. kai koira vaa löysi oikean perheensä mine kuuluu..
en usko koirien lopettamseen ku sitä ei saa käyttäytymään, vaan ettiä koiralle koti joka on juuri sen tarpeita varten :) jos voimat ei riitä..
Aiemmassa viestissä mitä rotuja koirassa on, ilmeisesti et ole ymmärtänyt. Voit lukea vastaukseni ylempää uudestaan jos on luetun ymmärtämis vaikeuksia.
teen koiran kanssa paljon RAUHALLISTA toimintaa, en riehuttamis leikkejä. Nenätyöskentelyä, namien etsimistä, rauhoittumiseen opettavia käskyjä tai temppuja tms. Näin olemme saaneet ohjeeksi ongelmakoirankouluttajalta.
koira on ihan varmasti oikea minulle. Se tottelee kuin unelma ja kuuntelee minua, hakee kontaktia oma aloitteisesti. Ymmärrän koiraa ja koira minua. Monesti tuntuu että välillämme on "sanaton" ymmärrys. Tämä yksi asia kuitenkin hiertää.
Jokainen koira on oma tapauksensa, teidän tapauksessa varmaan oli ihan jees ratkaisu tuo kodin vaihto. Meidän tapauksessa ei, jos tuntisit koiran, tietäisit että tämä on sen viimeinen koti ja piste. Koira on niin hermoheikko että pienikin muutos sen rutiinissa ja poika on aivan pihalla elämästään. En laita sitä sellaiseen stressiin ja pyöritykseen kuin kodnvaihto.
Mitään ratkaisua tai ehdotusta en keksi, koska tuntuu että olet mahdollisimman paljon kaikkia kokeillut.
On harvinaista huomata että jotkut koiran omistajat osaavat huomata myös sen ettei ole mitään mahdollisuutta sijoittaa koiraa uuteen kotiin.
Itselläni on myös hermoheikko koira, joka järkkyy heti kun päiä rutiiniin tulee pienikin muutos ja jos siitä koirasta joudun luopumaan niin piikki on se ainoa vaihtoehto.
Minulle pisti ensin silmään tuo koiran ikä. Ymmärsinkö että on 1vuotias? Se on kuitenkin koiralle kuin koiralle aika vaikea ikä eli jos vain jaksaisit vielä vähän aikaa niin toivottavasti se eroahdistus poistuisi.
Toivottavasti sinulla edelleen on DAP siellä seinässä sillä sen vaikutus ei ala heti. Samaten toivottavasti koiralla edelleen on rajattu tila, vaikka sitten iso aitaus missä se saa olla päivät ja siellä esim metallihäkki jonne se voi mennä turvaan. Vaikka nämä eivät kuukaudessa auta niin on tärkeätä jatkaa. Samaten on tärkeätä jatkaa sitä käytösterapiaa, niin koiran kuin omistajan. Koiran pitää pystyä luottamaan siihen että omistaja tulee takaisin ja samalla sitä ei saa lelliä pilalle vaan sille on oltava johtaja.
Tärkeää olisi että myös ennen yksinjääntiä väsyttäisit sitä koiraa henkisesti. Eli jotain asioiden opetusta, leikkiä ja muuta hauskaa puuhaa. Ehkä vaatii sen että heräät tuntia aikaisemmin mutta itse ainakin aikanaan mielellään tein sen uhrauksen vaikka kello 5 aamulla hiukka mietitytti että mitä on tullut tehtyä;) Mutta kuin koira sai aamulla aktivointia ja puuhaa se jäi paljon tyytyväisempänä yksin.
Älä nyt järkyty mutta ehkä sinun kannattaa sitten miettiä sitäkin puolta että onko se koiran edun kannalta parasta antaa sitä vielä johonkin toiseen kotiin vai olisiko parasta päästää se pois. Uusi koti nyt niin tuskin se eroahdistus siitä poistuisi. Koiran elämänkin tulee olla elämisen arvoista, iloista, sellaista koiran elämää.Kirjoitan tämän vain siksi että en tunne koiraa ja en tiedä onko jotain muutakin ongelmaa.
Kyllä on 1 vuotias, kohta tulee 1,5 täyteen. On ongelmaa joka lähtöön tällä koiralla.
kodinvaihtajaksi en sitä anna. Uusi koti olisi sille liian iso sopeutumispaikka, piikki on valitettavasti tässä tapauksessa se armeliaampi vaihtoehto, sen on monet muutkin sanoneet jotka koiran tuntevat. Yritän nyt vielä niin kauan kuin vaan ikinä jaksan.
Olen pyöritellyt mielessäni juuri sitäkin vaihtoehtoa että josko ikä rauhottaisi vähän koiraa. Ja on juuri sellainen häkki joka on sen oma turvapaikka, sinne ei toinenkaan koira saa mennä häiritsemään. Sinne koira myös kantaa luut ja lelut ja saa ruokansakkin siellä.
Olen herännyt aamuisin jopa neljältä mennessäni kahdeksaan, kuskasin koirat autolla paikalle jossa n.tunnin riehuivat vapaana ja sen jälkeen kotona laitoin sille nameja piiloon ja niitä etsittiin. Tätä kesti n. 20-30min. Tällä ei ollut mitään vaikutusta koiran käyttäytymiseen.
Oletko siis käynyt jo koirankouluttajalla? Laitoin tuossa aiemmin tekstiäkin jo asiasta. Kannattaisi tehdä niin, hän pystyisi arvioimaan mitä kannattaa tehdä.
Tuon ikänen koira voi elää vielä murkkuikäänsä, jolloin ihan hyvissäkin oloissa kasvanut koiruli voi olla ihan hirveä tapaus. Koirien murrosikä on pennulle henkisesti yhtä hankalaa aikaa kuin vastaava aika ihmiselle. kaikki hajut ja reviirikäyttäytymisen harjoittelu tempaavat eläimen mukaansa ja tavaroiden pureskelu saattaa kiihtyä mahdottomaksi. monilla ihan "normaaleilla" murkkuikäsillä esiintyy myös yhtäkkiä ihmeellisiä pelkoja, kuten roskapöntön pelkoa pimeällä vaikka se olisi ollut siinä iät ja ajat. Moni, erityisesti ensimmäisen koiransa omistaja, luopuu lemmikistään juuri sen murrosiän koitettua, kun kokevat jonkin menneen tosi pahasti pieleen. Sinun kohdallasi asia on tietysti vielä monta kertaa vaikeampi. Koita jaksaa vielä vähän aikaa. Koira luultavasti seestyy jonkin verran aikuistuttuaan ja voi oppia vielä paljon, vaikka sen menneisyys luultavasti kummitteleekin aina aika ajoin varmaankin sen lopun elämää. Mutta tietenkin pitää tarkasti miettiä, missä se oma raja kulkee myös ja miten paljon jaksaa. Koirasi vaatii jokatapauksessa paljon työtä ja kärsivällisyyttä, joten sen omistajan pitää olla henkisesti valmis tähän. Masentuneesta ihmisraunioista ei ole koiran auttajaksi...
on sakua ja laikaa nii voi olla kova päinen otus..
mietin vain että miksi koiralle kannetaan ruoka sen "mökkiin"? taitaa koirasi olla uros? itelläni on nyt ensimmäinen iso uros, saku/sammari, ja on semmonen luupää ja uhittelia ettei toista.. oon joutunu koirista opetteleen palio lissää vaikka luulin jottain tietäväni, meillä autto johtajuuden vahvistaminen..
Jos koirasi osoittaa vain mieltään silloin kun et ole paikalla,. eli kun lähdet pois, teet sen mahdollisimman vähäeleisesti, sanot vaa rauhallisesti moi ja meet ovesta, sitte ku tuut takasi, et huomaa koiraa ainakaa varttiin, vaikka ois kämppä ylösalaisin.. sitte ku oot rauhassa kotiutunut nii tervehit koiraa vasta, ja kaiken muunkin teet vasta silloin kun itsestä tuntuu, et huomioi koiraa jos kerjää huomiota, vaan silloin kun sinulle passaa.. meillä autto :)
suosittelisin lukemaan kirjan:Colin Tennant Kouluta koirasi kolmessa viikossa. Meillä se autto ku luulin että koirani on täys ongelmaotus yms yms :)
kokeile vain, et ainakaan menetä mittää :)
Juu siis olen käynyt ongelmakoirankouluttajalla. Tuota ei huomioida koiraa kun lähdetään, tullaan tai yleensäkkään silloin kun se itse sitä tulee ruikuttamaan ollaan tehty jo siitä saakka kun se tuli. Ei mitään vaikutusta. En ole ikinä reagoinut koiran tuhoihin. Jos rahallisesti arvioidaan niin tuon koiran tuhot eivät mahdu 10 000 euron sisälle. (kyllä luit oikein siinä on kolme nollaa eli kymmenen tuhatta) enkä valehtele. En liiottele yhtään, tuon verran olen vähintään koiran tuhoja joutunut korvaamaan.
p.s olen opiskelija ja elän opintotuella...
Hetkonen...sinulla on toinen koirakin vai?
En ainakaan huomannut tuolla ekassa tekstissä mainintaa siitä
Sillähän on myös vaikutusta ja paljon. Eli jos esim olet käynyt kouluttajalla vain tämän yhden koiran kanssa niin tilannehan on ihan eri kun kotona onkin kaksi koiraa.
Kuinkas koirat tulevat keskenään toimeen?
Ja minkälainen tämä toinen koiran on luonteeltaan.
Minä luin kyllä neljä nollaa:)
Tsemppiä. En luovuttaisi nyt kun koira on vasta vuoden puolitoista. Vaikea ikä ja kun piikkin tuntuu olevan ainoa vaihtoehto niin koira ansaitsee jokaisen mahdollisuuden.
Sinulla tosiaan on sitten kaksi koiraa vai? Jätätkö ne samaan tilaan?
Ettei ongelmat nimittäin osaksi johdu joko siitä että ne on erikseen tai sitten siitä että ne on yhdessä.
Meillä nuorempi tuhosi kun yritin pitää koirat eri tilassa kun jätin yhdessä niin oli kuin enkeli. Jotain järsi toki mutta oli HILJAA mikä oli tärkeintä. Maallinen omaisuus on korvattavissa.
Siitä sitten opetettiin sille yksinoloa lähtemällä vanhemman koiran kanssa ja kyllä kesti mutta oppihan se.
käynyt kouluttajalla tämän yhden koiran kanssa ja hän sanoi jo heti alkuunsa että toisen koiran ei tarvitse tulla mukaan. Meillä on siis toinen koira myös. Tulevat toimeen vallan mainiosti, ollet parhaat kaverukset aina. Toinen koira on rauhallinen iso veli.
Niin tarkoitinkin että 3 nolla sen 10 jälkeen :D
On kaksi koiraa ja olemme tämän vuoden aikana koittaneet kumpaakin vaihtoehtoa ja selkeästi ainut toimiva on se että ne ovat samassa tilassa. Herranjumala jos toinen koira onkin toisessa tilassa niin taivashan siitä viimeistään tippuu jo niskaan.
jos ovat kokeneet kovia minulle tullessaan se oli 1 v. minulla oli sakemanni/leonbergi jota oli kohdeltu todella kaltoin entisessä kodissaan minulle tuo koira oli maailman paras kaveri mutta vieraisiin ihmisiin (etenkään miehiin) se ei oppinut luottamaan ja käytös kehittyi agressiviseksi vierata kohtaan. Ikävä kyllä muita vaihto ehtoja ei ollut kuin lopettaa koira vaikka se sattui todella paljon mutta kun on kyse isosta koirasta niin sitä olisi ollut todella vaikea pidellä jos sen pelko olisi saanut vielä enemmän yliotteen... koira oli älykäs ja nopea oppiminen ja teimme paljon edistystä käytöksessä mutta se ei vaan pystynyt lopullisesti unohtamaan mitä pahoja asioita se oli joutunut kokemaan :'/
että lopetus oli ainoa järkevä päätös, koska en halunnut kuulla jälkeen päin jos koiran olisin jollekkin myynyt että se oli käynyt jonkun kimppuun tai jotain muuta... :/
voi käsittää,, jos ihminen kokee kovia, sillä menee vuosia antaa anteeksi,, miksi koiran pitäs tehä se heti?
eri asioita. Siis koira ja ihminen, harvemmin kovia kokenut ihminen lenkillä ollessaan hyökkää kenenkään kimppuun, jonkin ikävän muiston aiheuttamana ja jos ihminen niin tekee on seurakset hiukan toiset.
Koiria kun ei voida laittaa esim. psykiatriselle osastolle hoitoon ja toipumaan jos ne vaikka kotona hyökkää perheenjäsenten päälle.
Koira on koira ja ihminen on ihminen, ei voi verrata.
että ne eri asioita on.. mutta vertasimpa silti..
Mutta ihmisellähän voi tulla paniikkihäiriö jos kokee kovia tai jotain muuta ettei yksinkertaisesti voi mennä minnekkään missä muita ihmisiä..
miksi siis koiraa ei voi laittaa maalle jos ei kestä muita koiria? ettei sen tarvi nähä muita koiria..
ja tää on iha teoreettista..
sellainen kolkka, jossa ei tarvitsisi nähdä ihmisiä?
Olen lueskellut näitä keskusteluja liittyen tähän sinun koiraasi. Ja jotenkin "elänyt" ehkä liiankin tunteella mukana. Tuntuu hirveältä ajatella, että koira saa käytöksellään emäntänsä niin rikki ja loppu, ettei emäntä enää jaksa ja että hänen mielenterveytensäkin jopa horjuu. Ja kun kuitenkin tietää ja varmasti myös ymmärtää, ettei koira sitä tahallaan tee.
Koiralla on varmasti syynsä käytökseensä, muttei pysty "luopumaan"/lopettamaan tapaansa.
Tiedän, että koiran tuhoava käyttäytyminen syö hermoja ja jonkun aikaa sitä jaksaa katsoa, mutta rajansa silläkin. En voi verrata yhtään omaa koiraani sinun koiraasi, mutta meillä on ollut hirmuisen hankalaa urokkimme kanssa, kova ollut tuhoamaan ja mekin olemme joutuneet ottamaan yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan. Mutta meillä tämä ongelma on saatu pikkuhiljaa kuosiinsa, juuri noilla keinoilla, mitä kerrot kokeilleesi oman koiran kanssa.
Neuvoja en osaa sanoa, enkä kertoa miten toimia. Mutta toivon sinulle suunnattomasti jaksamista ja energiaa, että vielä jaksaisit antaa koirallesi tilaisuuden.
Koirasi varmasti rakastaa sinua (mitä olen lukenut kirjoituksiasi), eikä varmasti missään tapauksessa satuta sinua tahallisesti, muttei vaan voi käytökselleen mitään.
Koeta jaksaa ja toivon todella, että asianne järjestyvät!!!
Oletko harkinnut koirasi viemistä päivähoitoon, kun olet päivät poissa kotoa? Tiedän tosin, ettei kaikilla paikkakunnilla tällaista palvelua ole ja esim. Helsingissä se kuulemma on kallista.
Minä vien koirani päivähoitoon, siis koirahoitolaan, jos joudun olla pois esim. 8-16 (olen opiskelija, joten aina ei tarvitse). meillä on myös ongelma koiran yksinolon kanssa, se alkaa tuhoamaan kotia.
toivon sydämestäni että koirani jonain päivänä oppisi olemaan yksin - että nämä lyhyet yksinoloajat harjaannuttaisivat sitä.
se raja menee juuri siinä, mihin asti sinä jaksat.Olet tehnyt ison työn, en usko että monikaan olisi jaksanut yrittää yhtä paljon kuin sinä.
Koiralle ei saa hermoja, vaikka mitä tekisi.
Jos koiralla olisi fyysinen normaalia elämistä vaikeuttava sairaus, olisi varmaan helpompi ajatella mikä on sille parasta. Jos koiran pää ei kestä, sitä yrittää vaikka mitä, vaikka toisaalta tietää että koiran ei ole hyvä olla.
On eroahdistuskoiria, joille käytetään lääkitystä, eli jonkinlaisia rauhoittavia, mutta ei sekään ole koiranelämää että elää huumattuna, eikä lääkitykselläkään välttämättä saavuteta toivottuja tuloksia.
Joskus koirilla on pahoja stressiongelmia edellisestä "elämästä" ja monesti on lääkärikäynti auttanut tähän. Esim. Clamicolm kuuri ja johdonmukainen käyttäytyminen (kannattaa ottaa yhteyttä AMMATTILAISongelmakouluttajiin kuten Kivateam, Rakkaat haukut) eikä puoskareihin.
Tsemppiä, koira on vielä nuori.