Hei!olen säännöllisesti imovanea käyttävän,mutta olisin kysynyt muilta että onko teillä vaikeaa pyytää lääkäriä uusimaan resebtiä?minulla se on jotenkin aina noloa ynm.Kuten itse lääkkeen hakeminenkin.
imovane.
uneton..mutta
254912
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Itse lopetin imovanen käytön koska parempi samantyyppinen on tenox.
Itse en kovin usein käy lääkärillä, koska jätän reseptini uusittavaksi, ja noudan parin päivän kuluttua. Ja repti on iteroitu eli sillä saa 4 kertaa hakea lääkkeet. Eli kuukauden annos kerralla. Että eihän sitä joka kerta kun reseptin uusii tarvitse käydä lääkärillä. Itse käyn unihäiriöistä keskustelemassa lääkärin kanssa aina silloin tällöin. On ajateltava että lääke kuin lääke ei sen pyytämisesä ja hakemisessa ole mitään hävettävää. Meitä uni nukahtamislääkkeen käyttäjiä on tosi paljon.Jos sulla on jotain erityistä kysyttävää aiheesta ota minuun suoraan yhteyttä.
T. [email protected]
käydä uusimassa resepti, vaikka teen sen vain kolmen kuukauden välein. Samoin on vaikea hakea lääkkeet apteekista. Tulee tunne, että pidetään psyykkisesti häiriytyneenä... Tietysti oikeastihan pieni häiriö on olemassa - ei voi kieltää.
Olen tullut riipuvaiseksi nukahtamislääkkeistä.Olen käyttänyt Imovane ja Stilnock pillereitä. Joka ilta otan 1- 1,5 pilleriä.En tiedä onko tämä pidemmän päälle hyvä juttu. En vain uskalla aloittaa unta ilman pilleriä.Onko meitä enemmänkin? Kertokaa.Lääkkeen uusiminen tuntuu tosi nololta.
Itse alotin nuorena 25v imovanen syönnin erilaisista syistä.Nyt 6 vuoden jälkeen syön imovanen per yö.Niin joskus olen stressaantunut kun mietin tätä,mutta jos totta puhutaan niin en nuku vaikka kuinka väsyttäisikin ilman imovanea,se vain on niin.ja silloin kärsii lisäkseni niin perhe työ ynm.Joten pienempi paha liene se imovane ja nukuttu yö.Mutta lääkkeen uusiminen aiheuttaa todellakin paineita,noloutta jne.Itse pyrin viemään reseptin uusittavaksi vain.Joskus oikein pelottaa että entä jos ei uusittaisikaan?
Sitä en tosin ymmärrä miten ihmeessä jotkut (myyntiin tai muuten "väärinkäyttäjät"saavat ja hakevat uskomattomiakin määriä lääkettä.Niin lopuksi vielä että en minäkään enään yritä edes ilman imovanea nukkua.
Sitähän minäkin aina jännitän. Olen käyttänyt Stilnoctia 2,5 vuotta, tosin vain n. 1/4 tabl. per vuorokausi. Lääkäriä olen siis tavannut silloin 2,5 v. sitten.
Joskus toivon, että sanottaisiin, ettei reseptiä uusita ilman lääkärillä käyntiä. Tuntuu, että olis hyvä jutella eri asioista lääkärille, mutta oon vaan niin mahdottoman kova jännittämään sitä tilannetta.
Olen pienen lapsen kanssa päivät, joten en uskalla enää kärsiä unettomuudesta.
Ja ei niillä lääkäreillä ole aikaa,halujakaan jutella.Tiedätkö itse mistä unettomuutesi johtuu?
sillä minulla on taipumus surra asioita ja olen herkkä tunneihminen. Takana on suurta surua,vuorotyötä ja tällä hetkellä isoja elämän muutoksia.
Luulen, että on tullut myös pelko nukkumaanmennessä, etten kuitenkaan osaa nukahtaa.
Jos olen nukahtamaisillani ilman lääkettä, tulee putoamisen tunne ja säpsähdän hereille ja sit ei ole mitään mahdollisuuksia nukahtaa ilman lääkettä.
Ajattelen myös, olisko aivoissani joku ero semmoiseen, joka nukahtaa milloin vain, että en osaa kytkeä aktiivisuusvaihetta pois päältä. Siis, että ei tule riittävää uneliaisuutta, vaikka kroppa olis tosi uupunut jopa niin, että pumpusta ottaa.
-kutsun tilaa horkaksi!vaikka kuinka olisi väsynyt niin vaipuu "horrokseen säpsähtäen hereille,nukahtamatta oikeasti ilman apuja.Onko muillakin samoja kokemuksia?
Täällä kanssa yksi uneton.. silmiini pisti tuo putoamisen tunne ja hereillesäpsähtäminen, mistä se oikein johtuu kun itselleni käy myös usein niin??
Mutta onkohan se siitä kun ei nuku vaan on tosiaan horrosmaisessa tilassa?Eikä siis osaa nukkua.
Selittelyltä tuntuu, aina samat jutut. Stilnoctin kanssa nukun, tosin olen saanut vähennettyä puolikkaaseen. Mutta kun unta ei tule, pahimpana aikana tabletinkin kanssa vain max. pari tuntia, niin minkäs teet. Taas pian käynti edessä, ei innosta. Neurologilla käynti oli läpihuutojuttu, suositteli psykologia (voisin kai tarvitakin jo tässä vaiheessa ;-)), ei muuta. Kaikki fyysiset oireet ohitettiin ilman kommenttiakaan.
Siis saitko lähetteen neurologille unettomuudesta?Niin mutta itse olen miettinyt että toiset osaa nukkua...uskomatonta kuinka joku vain menee sänkyyn ja nukahtaa samantien.Ja toiset ei saa nukutuks vaikka mitä tekisi.Oisko puhtaasti luonne kysymys?
Ei todellakaan ole vaikeaa uusia reseptiä.Jos lopettaisin käytön,en kauaa kirjoittelisi tässä,valvoisin,itkisin,olisin ahdistunut,voisin todella huonosti,en selviäisi.Uskon että joskus voin vähentää ja ehkä jopa lopettaa,eihän rakkaan,ainoan lapseni poisnukkumisesta ole kuin vuoden verran aikaa.
On kun tulee surua ja suunnaton tuska,ei silloin pysty nukkumaan yhtään.Yöitä on kahden lapsen takia tullu valvotuksi kun on ollut suuret surut ja huolet,ja kun tuntui ettei itkut lopu koskaan eikä uni tule,niin kyllä unilääke on se joka auttaa.
löytyy varmaan paljon eri syitä.Mutta moniko kärsijä siitä paranee ilman lääkkeitä?
... todella rauhatonta unta!
Olen kärsinyt univaikeuksista jo pian 14 vuotta.
Ne alkoivat yhtäkkiä vaikean elämäntilanteen vuoksi ja jatkuivat lasten syntymien jälkeen, kun jouduin valvomaan heidän vuokseen. Nykyään näen ns. "vaivaunia" eli unessa melskaan koko yön jonkun minua vaivaavan asian vuoksi. Esim. viime yönä etsin pian räjähtävää pommia kotoani. Tai että olen jättänyt jonkin asian (yleensä lapsen) johonkin ilman hoitoa, kuolemaan...
Aamulla olen kuin rätti väsynyt, eikä työtkään maita... Kertokaa ihmeessä onko teillä samanlaisia kokemuksia ja mitä tälle voisi tehdä?! Pitäisikö mennä kallonkutistajalle???
tosi samankaltaisia. Lasten syntymät (3), surua, taas surua, paikkakunnan vaihdos. Työstin aikaisemmin paljonkin yöllä näitä juttuja, mutta nyt Stilnoct auttaa, että saa rauhallisemmat unet ja jaksaa taas perheen kanssa. Kallonkutistajista en tiedä... Olen katsellut joitakin tuttuja, jotka käyvät psykologilla, mutta vuosienkin hoidon jälkeen heidän tilansa näyttää pysyneen ennallaan. Eli onko hyötyä? Toisille voi olla,toisille ei ja joillekin pelkkää hallaa...
Miksi unilääke olisi niin pahasta?unettomalle joka ei muuten nukkuisi?kumpi on se pahempi?olen lääkäriltäkin kysynyt,mutta ei vastausta.niin tiedoksi sekin kävin yksityisellä uusimassa reseptiä niin lääkäri halusi laittaa lähetteen psykiatriselle sairaalaan.minulla oli vauva ja takana monet surut kanssa.
noh psykiatrinen sairaala soitti minulle ja kysyi että josko tosiaan tarvitsen sairaala hoitoa unettomuuteen?sanoin tarvitsevan jos imovane 1 yössä näin vaatii.sairaala oli mieltä ettei se niin pahasta ole.En mennyt siis.
mutta hyvänä esimerkkinä yhdestä kerrasta reseptin uusinta.Niin lisään kuitenkin että unettomuus johtuu paljon kohdallani astma lääkkeistä ja hyvin vahvoista cortison kuureista.
lukea muidenkin kokemuksia. Moni nimittäin tyrmää uni- tai nukahtamislääkkeet maan rakoon. Muut sairaudet tai vaivat helpommin hyväksytään.
Ompa minulle sanottu, että et ole tarpeeksi väsynyt, jos et nukahda. Olin vuorotyön aikana niin väsynyt, että pumpusta otti lähes päivittäin ja sit vielä pelotti, miten voin menettää malttini pienten lasten kanssa yöt valvoneena. Jo lasten takia on saatava riittävän pitkä yöuni!
Minulle sanottiin ettet voi tietenkään syödä unilääkettä kun pieniä lapsiakin!!!!
no joo vaikka imovanen syönki niin ei se kovin sikeätä unta tuo ja aina on hyvin tullu lasten tarpeisiin herättyä.Onko se äideiltä tuomittavaa?Onko tosiaan unettomuus syy pasittaa ihmisiä psykiatriselle?jos se unettomuus on hoidettavissa lääkkein?Ja lääkkein nukukkava ihminen on tasapainossa jne.Niin vai et tarpeeksi väsynyt?kyllähän uneton valvoo...valvoo...ja tosiaan vain usein vaipuu joksikin aikaa johonkin unen tilaan korkeintaan.väsymys on kierre ja se tosiaan kestää...itse en ole kokeillut kauvanko tosiaan valvoisi?mutta ennen lääkkeitä valvoin aina,jopa niin että päivät tärisin ja yöt tärisin ja valvoin,ja valvoin melkein hulluuteen asti.minulle imovane toi helpotuksen ja toi paremman äidin lapsilleni.
miten kauan sängyssä pitää pyöriä, että uni vihdoin tulee. Pyörin kolmeen asti ja viideltä piti herätä vuorotyöhön. Kyllä valvomiseen voi kuollakin, kun sydän ei enää kestä.
Nyt kun en ole töissä, nukahtaminen menee viiteen asti, ja lapset herättelevät klo 7-8. Siis pakko saada unta kaaliin!
Olen yllättynyt tämän ketjun viesteistä. Nukahtamislääkkeet on tarkoitettu tilapäiseen käyttöön. Pitkäaikainen unilääkkeen käyttö johtaa sen sietokyvyn lisääntymiseen. Siis unilääkkeen teho vähenee.
Ihmisten elämäntilanteet vaihtelevat. Usea on kirjoittanut täällä tietävänsä ettei voi selvitä ilman unilääkettä.
Pitkäaikaisen käytön lopettaminen voi tuntua oudolta. Mutta niinhän se on vaikka kahvinkin kanssa. Jos sitä on sitkeästi juomatta tietyn ajan, niin ei sitä enää kaipaakaan.
Kainalosauvatkin tulisi heittää pois, kun omat jalat alkavat kantaa onnettomuuden jälkeen.
Entä jos kokeilisitte rohkeasti vähentää unilääkkeen käyttöä, ja ottaisitte vasta sen jälkeen unilääkkeen, jos ei kahden tunnin sängyssäolon jälkeen uni ole tullut?
Totta kannattaa yrittää ilmankin.Mutta luulen suurimman osan sitä aina ja usein kokeilevankin.Harva niin iloinen lääkkeen käytöstä onkaan.Harva uneton vain oikeasti saa unta.Jos on työt tai perhe ei kokeileminen pidemmän päälle ole kovin mielyttävää.Itsestä ainakin tiedän että kokeileminen aiheuttaa (unihorkkaa)joka on muuten suhteellisen inhottava tila.
ja itse yritänkin aika ajoin ilman, mutta huono homma kun nukahtaminen menee aamu viiteen ja lapset herättävät klo 7-8. Äidin työpäivä on iltamyöhään, kun on pieniä perheessä. Toinen huono juttu on, kun tuntuu, että sydän ei kestä - sama kokemus kuin vuorotyön aikana ja unettomana.
Onko sitä tutkittu, onko aivoissa eroa, kun saman perheen jäsen nukahtaa heti ja toinen kärsii unettomuudesta suurin piirtein koko ikänsä? Taipumus siis nähtävissä jo lapsena.
Siis onko eroa aivojen on/off -systeemissä eri ihmisillä, kun ei aktiivisuusvaihetta saa uneliaisuusvaiheeseen, vaikka pumppu sanois, että en jaksa enää valvoa?
Onhan eri sairauksissakin esim. taipumus päänsärkyyn toisilla elinikäinen ja itse en mokomaa vaivaa kärsi juuri koskaan. Unettomuudesta on kyllä syyllistetty, mutta sanotaanko päänsärkypotilaalle, että ota vaan rennommin, ettei pääsi tule kipeäksi?
Tietäisitkö, Hoitaja, tästä jotakin?
kärsin minäkin lapsena yö-valvomisista,ja peloista ja kävelin ja tein kaikkea unissani.
unettomuus kärjistyi ensimmäisen lapsen synnyttyä,vaan silloin kärsi ja valvoi,valvoi,valvoi....sairastuin pahasti ja jouduin usein sairaala hoitoon.Uskon jatkuvalla väsymyksellä olleen osansa sairastumiseen tai siis heikentyneeseen vastustus kykyyn.Sain kuoleman väsyneenä ensimmäiset paniikki kohtauksetkin,jotka oli todella kamalia,en siis tiennyt kyllä mitä ne oli.
sain muös elämäni kait?ensimmäisen astmakohtauksen joka oli viedä jopa hengen,oma lääkärini määräsi minulle unilääkettä.ja ah mikä autuas oli kun nukuin,nukuin,nukuin.
koko elämä parani kun sain nukutuksi,paniikki kohtauksetkin häipyi.
Yksi lapsistani oli vauvana lähellä kuolemaa,en todellakaan olisi nukkunut yhtään ilman unilääkettä kun en sitä unilääkkeinkään oikeastaan tehnyt.
Kun taas tässä välissä yksi lapsista ajautui päihteiden maailmaan noin vain.ja kaikkea kamalaa tapahtui,niin en olisi nukkunut yhtään,kun silloin ei unilääkekään tuonut apua.Ja tietysti lukematon määrä eri juttuja,mutta ehkä ilman kaikkia tapahtumiakin olisin uneton?koska olin sitä kanssa lapsena,toiset nukkuvat murheensa,toiset valvovat ne loputtomiin.Niin olenko minä ja lukuisat muut koukussa unilääkkeeseen?varmasti!mutta koukussa samalla normaaliin elämäänkin,siihen että tahtovat nukkua,tahtovat herätä aamulla (normaaleina ihmisinä)hoitaa ne lapsensa.moniko uneton on ajautunut esim:alkoholistiksi?tietääkseni hyvinkin moni.
Tottahan minäkin nukkuisin ilman lääkettä jos vain voisin.mutta en voi ja se nyt vain on niin.