miten teitte kutsun vai..

me teemme näin: koneella teksi, ja printtaus kuvioidulle "vanhanajan" paperille. Leikataan kutsut reunoja pitkin ja revitään reunat varovasti ja sitten liimataan korttipohjalle, jotka nekin itse tehty. Kortin kanteen ajateltiin liimata vehnänkorsi, sopii "teemaan".

Kokeilin myös sitä taittamista printtauksen jälkeen, onnistuu ihan hyvin kunhan vaan tarkkaan sijoittaa tekstin.

Tänään olis tää korttien tekeminen edessä...=o)

No ekanakin tehtiin kaikki ihan "väärin", ainakin kun lukee (huvikseen) hääpalstoja. Kolmessa viikossa koko helahoito alusta loppuun, ja hyvät kemut tuli, eivät olleet mitkään prinsessahäät, eivätkä ihan halvatkaan. Ei lahjalistoja, paljon rentoa meininkiä, ja kaikilla hauskaa. Nopea aikataulu ei onnistu kaikilta, kun jopa puolitoista vuotta tehdään ynnä värkätään. Mutta kukin tyylillään.
Meillä ei kutsuissakaan sorruttu ihme värkkäyksiin, kultapapereihin ja klumeruureihin paperin ja tykötarpeiden osalta. Kaikki löytyi kätevästi.
Teimme tämänkin omalla kuivalla huumorilla. Kirjoitimme kutsun asiakirjamuotoon ("virkakirje"). Käytimme kapulakielentapaista, mutta kaikki asiat tulivat selviksi. Kutsut laitoimme ruskeaan kirjekuoreen, kutsuttavien nimitarra päälle. Ainut vinkki "ei-virallisesta" oli vasempaan yläreunaan liimattu sydäntarra. Kaikki kutsutut (yht. 54) olivat innoissaan ja tulivat paikalle, vaikka aikataulu olikin yllätyksellinen ja tiukka. Mutta onneksi ei ollut kesä vaan kamalin räntäaika eli ei ollut kolmia häitä päällekkäin, kuten kaverilla. Yhdet hänen omansa ynnä opiskelukaverin ja naapurin. Ja opiskelukaveri kehtasi suuttua, kun kaveri ei tullutkaan paikalle "sattuneesta syystä".
Kaikesta huolimatta: tsemppiä kutsun tekoon ja rentoa mieltä. Itsensä saa hulluksi vähemmälläkin...

Me teetimme kutsut paitotalossa. Mutta kahtia taitetun kortin kanteen ei tullut mitään tyypillistä. Painotalon toinen omistaja on hyvä piirtämään ja piirsi lentokoneen kuvan ja meidät istumaan hääasussa siivelle. Kortin kanteen teksti: Minnekkäs sitä taas ollaan menossa...
Kutsu oli myös hieman tavallisesta poikkeava, aikuisia kun olimme niin ei enää vanhemmat kutsuneet mihinkään vaan me itse.
Pakanoita kun olemme niin kutsu oli suoraan juhlapaikalle, eli ei kirkkoon.

Hääohjelman teimme itse kahdesta persikanvärisestä A4 kartongista ( 160g / m3 ), jotka liitettiin sitten samasta paperista tehdyllä suikalleella ulkoselästä kiinni. Teksti oli kaunokirjoitusfontilla, ruskealla värillä, joka kohdan väliin muutama tähti , samala paperin täytteeksi.
Siinä oli lueteltuna kaikki ruokia ja orkesterin jäseniä myöden. Pari ClipArt kuvaa piristteeksi vielä.

Kiitoskortit teimme itse myös samasta persikanvärisestä samasta kartongista. Siihen liimasmme sitten hyvän kuvan ( ei kuvaamon ottamaa) Teksti taas koneella. Mikä vaan tilanteeseen sopii.
Huumoria mukaan niin juhlat on mieleenpainuvimmat ja meillekin on kiertoteitse satanut kiitosta todella runsaasti.
Voit kirjoitella suoraankin jos haluat lisätietoja: [email protected]