Minulla taitaa olla kyseinen "estynyt personallisuus". Eli minulla ei ole minkäänlaisia omia juttuja tai minua ei koskaan kiinnosta aloittaa jotain puheenaihetta ja olen yleensä aina hiljaa ja turhaudun, masennun ja tulen ärtyisäksi sen takia. Kotiin tultuani pelaan joko kynäriä tai vedän hirsiä. Kuinka ihanaa se onkaan kun saakin nukkua, aivot täysin alfa taajuuksilla vaeltamassa maailmassa jota voin hallita, joissa ei ole rajoja eikä huolia. Sitten kun herään olen helvetin ärtynyt ja aloitekyvytön. Tiedän että masennus ja univelat kävelevät parivaljakkona legendaarisesti yhdessä mukavasti. Voisinpa ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä aikaisemmin nukkumaan ettei tarvitsisi olla silmät ristissä aamutunneilla koulussa. Valvon kaiketi erään tytön takia aina joka yö. Messengerillä viestittelen hänelle mukavia viestejä mutta siihen se jääkin. Haluaisin kovasti olla läheisempi hänelle mutta koulussakaan en keksi mitään kiinnostavaa topiccia mistä puhua ja yleensä vain hymyilen hänelle mahdollisimman kauniisti. Anteeksi kappalejaot :D en huomioinut niitä alussa notta en sitten viitsi nytkään korjata. Mutta kuitenkin. Minulla ei ole ollut ala-asteesta asti lukion ekalle minkäänlaista jatkuvaa kaveripiiriä, jossa olisin voinut leikkiä, temmeltää, seurustella taikka miettiä elämän suuria kysymyksiä. Minusta on alkanut tuntua siltä, että kun olen sellaisesta jäänyt paitsi, niin minulla oma personallisuus, kekseliäisyys, luovuus ja sosiaaliset taidot ovat taitaneet jäädä vähälle kehitykselle, notta sen takia olen tällainen NO-FEELINGS-tyyppi. Sekin on käynyt mielessä, että onkohan tämä sittenkin vain hetkellistä? Koska minulla joskus synkkaa ihmisten kanssa hyvin kun minulla on virtaa ja olen sivistänyt itseäni monilla asioilla, esim. sanomalehden luvulla, television katselulla tai etc. Mutta nyt kun oikein ajattelee asiaa niin en ole lukenut Ilkkaakaan varmaan kuukauteen! :D Olen aika iloinen tyyppi näin muuten. En pidä kauhean kiinnostavana perustella kaikkea mitä väitetään tai väitän joskus. Jotkun asiat vain OVAT niin kuin OVAT, enkä katso niitä tarpeeksi tärkeiksi, että perustelemaan pitäisi ruveta. Tällaisia asioita olen alkanut miettimään kun tytöt eivät kiinnostu minusta niin hirveen hyvin. Ainaha yritän olla erukseni :) Ennen villiä personallisuutta on katsottu ikävillä katseilla minun mielestäni, mutta nyt kun sitä tarvitsisi, niin sitä ei jostain kumman syystä löydy minulta ainakaan :/
Kiitos ajastasi! Jos nyt jaksoit lukea tämän loppuun asti. En nyt tiedä kuinka paljon jo kirjoitin mutta luulen niin aika paljon sitä tekstiä kertyi :D ja pääpointti oli että: "Jos mä nyt lyhyesti ja ytimekkäästi kirjotan vain että mikä on ongelma, niin sitten on hyvä", mutta kuinkas kävikään ^^
Kiitos ajastasi! Jos nyt jaksoit lukea tämän loppuun asti. En nyt tiedä kuinka paljon jo kirjoitin mutta luulen niin aika paljon sitä tekstiä kertyi :D ja pääpointti oli että: "Jos mä nyt lyhyesti ja ytimekkäästi kirjotan vain että mikä on ongelma, niin sitten on hyvä", mutta kuinkas kävikään ^^
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä oon ollu ihan samassa tilanteessa.
Ehkäpä jopa melkein täysin samanlaisessa tilanteessa :)
Tämmöset "hiljaset" hetket kuuluu asiaan jos ei oo paljoo ollu muiden kanssa usein tekemisissä :)
Ku mä meen kaveriporukkaan niin voin olla 4 min täysin hiljaa ja sit ku pääse´n vauhtiin niin sitä juttuu tulee ja tulee :)
Sä oot sosiaalinen ihminen ja just sen takii sullakin menee hyvin ku vaan uskallat avata suus :)
Ja jos topickii ei löydy niin puhu vaik säästä et ees jotain tulee ja sit siit yleensä juttu alkaa lentää :)
Kaikkea hyvää sulle :)
Kiitos sanoistasi! :)
Huomasin tuossa kun saunassa kävin, että taidan hieman kipeäksi tulossa :/ mahakipua on tuntunut koko päivän ja on ollut kylmä ja vilu...
saattaa tämä minun alakuloisuuteni johtua ehkä siitäkin tänään :)
Mutta kiitos sinulle hyvä ystävä! ^^
kato hei, älä stressaa! tai murehdi, anna mennä vaan, vedä perseet, lähe lenkille. jea :)
se menee ohi