Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Vihreässä talossa

    lapsena kävelin usein kylätietä
    heinäsirkkojen ääniä päivällä
    kuun loisteessa istuin kuistilla
    yöperhosten lentoa kadehtien

    nyt kävelen samaa tietä
    ohi betoniluurankojen, laudoitettujen ovien
    särjettyjen unelmien polkua
    kuun loisteessa näkyy vain äärettömyys

    niin ne katoaa vuodet
    kuin pelloilla oleva lumi
    vuosi vuodelta käy ihmisen aika
    tänäänkin perhonen laskeutui kädelleni

    mutta mihin katoaa ihmisen rakkaus
    häviääkö ikävä ajan myötä
    turtuuko talven kylmyys
    vai polttaako ikuinen tuli
    5245
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 5

    Vanhimmat

    Ei katoa koskaan oikea Rakkaus,
    vaikka katoais kaikki muu.
    Haaveetkin elää ja kasvaa,
    ne vain ajan myötä haurastuu.

    Äänestä

    Laajeneeko ikirouta kasvihuoneilmiöstä huolimatta joissakin sydämissä?

    Luultavasti.

    Äänestä

    siinä se taas on, runosi.

    Sanoisin että tässä runossasi on erilainen kaiku
    kuin aiemmissasi. Tämä on elämän realiteettia,
    toteamusta siitä kuinka maailma ja maisema on
    muuttunut siitä, kun oltiin lapsia.

    Silti on lohdullista huomata
    " tänäänkin perhonen laskeutui kädelleni "

    Eli ei kaikki ole sentään kuollut, vaikka kylätie
    on muuttunut asvaltiksi, särjettyjen unelmien po-
    luksi. Kauniisti sanailet tämänkin runosi silti,
    vaikka se poikkeaakin tunnelmallisista runoista-
    si.

    Äänestä

    Samoissa tunnoissa tarvotaan.
    Runosi tunnelma vai minutkin..

    Äänestä
    Aloittaja

    Kiitokset kommenteista, tästä tuli vähän turhan pitkä, ja alunperin ajattelin että tämä ei olisi rakkausruno, vaan pohdintaruno (onko sellaisia)
    siitä miten elämä ja ajatukset muuttuvat vuosien saatossa - ja siitä, miten niiden kuuluukin muuttua.

    Siksi tuo rakkausteema tuntuu ehkä vähän väkisin tehdyltä..

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    tahtin kirjoitti:

    lapsena kävelin usein kylätietä
    heinäsirkkojen ääniä päivällä
    kuun loisteessa istuin kuistilla
    yöperhosten lentoa kadehtien

    nyt kävelen samaa tietä
    ohi betoniluurankojen, laudoitettujen ovien
    särjettyjen unelmien polkua
    kuun loisteessa näkyy vain äärettömyys

    niin ne katoaa vuodet
    kuin pelloilla oleva lumi
    vuosi vuodelta käy ihmisen aika
    tänäänkin perhonen laskeutui kädelleni

    mutta mihin katoaa ihmisen rakkaus
    häviääkö ikävä ajan myötä
    turtuuko talven kylmyys
    vai polttaako ikuinen tuli

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu