Menneisyys on kuin harso,
vain muistot pysyvät.
Kirjastossa kirjat hapertuvat,
mutta tieto antiikista säilyy.
Samoin käy minulle,
mieleni ruukku haurastuu,
mutta muisto sinusta kestää.
Sinä olit, sinä rakastit.
Ja jos minäkin rakastin,
se ei ollut tarpeeksi
koska se ei riittänyt.
Yksinkertainen yhtälö.
vain muistot pysyvät.
Kirjastossa kirjat hapertuvat,
mutta tieto antiikista säilyy.
Samoin käy minulle,
mieleni ruukku haurastuu,
mutta muisto sinusta kestää.
Sinä olit, sinä rakastit.
Ja jos minäkin rakastin,
se ei ollut tarpeeksi
koska se ei riittänyt.
Yksinkertainen yhtälö.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaunis ja ajateltu runo! Omat muistoni eivät vaan ole aina niin kauniita , mutta onneksi niitäkin tähän elämään mahtuu,siis hyviä muistoja. Omassa elämässäni ajattelen mielummin usein tulevaisuutta kuin menneisyyttä.
Kaikkea hyvää sinulle ja paljon uusia kauniita runoja!!
Kiitos viestistä ja kauniista toivomuksestasi. Voi olla niinkin, että aika pyyhkii pois se, mikä oli surullista ja jättää jäljelle vain kauniin.
Jos kirjastossa kirjat hapertuvat, niin Sinun ru-
nossasi on sellaista haurautta että melkeinpä
pelkää kaiken rikkoutuvan.
Surullinen, ja kuin hyljätyn laulu rakkaudesta
joka kerran oli, ja jäljelle jäi vain
koskettavat muistot.
Lekart, en voi sille mitään että " koskettava "
on edelleenkin oikea sana kuvaamaan runosi tun-
nelmaa.
Ihmettelen sinun sanataituruuttasi. Ja empatiaa. Molempia riittää paitsi omissa runoissa, myös vastauksissa muille. Ehtymätön lähde jossain.
Hitsi,,, nyt kun tietäisi mitä sanoisi.
Riittääkö, kun sanon, että harmittaa, oikeasti!
Runosi, analyyttisen terävä,
surun työstämä kaunotar.
Lämmöllä
Marin
on ehkä outo juttu, mutta ei aina tarvitse mitään erikoista sanoakaan. Käden liike, nyökkäys riittää merkiksi siitä, että on huomannut. Se on pääasia.