Jos rintaperillinen jätetään testamentilla kokonaan perinnöttä onko hänellä moraalinen oikeus vaatia lakiosaansa? Lain mukaan tietysti on, mutta onko se oikein?
Mitä mieltä?
galluppia
101242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
testamentilla.
Lakiosan suuruus on puolet perinnöstä.
On täysin oikein vaatia lakiosaansa joka muuten menisi perinnönsaajan hyväksi.
Raha-asioissa kannattaa pitää jalat maassa ja kaikki tunteilu on syytä jättää.
Testamentin tekijä haluaa vielä haudassa vaikuttaa perillisten välisiin suhteisiin.
Kiusa se on pienikin kiusa ajattelee kuollut arkussaan ja hymyilee kalmantuoksuiseti.
Kuolleet on kuolleita eikä niistä kannata välittää. Ilkeämieliset testamentit ovat pirullisten aivojen tuotetta.
Pidä vain puolesi äläkä ala pehmoilemaan asialla.
On täysin oikein vaatia lakiosaansa.
Kyse on siitä kunnioittaako perillinen vainajan viimeistä tahtoa - ja jos, níin minkä verran. Eli jos ei kunnioita tipan tippaakaan = vaatii sen mitä laki antaa.
Syitähän voi vain arvailla.
Useimmiten luulen syynä olevan uusavioliiton, missä esim viimeinen suhde onkin pidempi kuin ensimmäinen suhde mistä lapset ovat. Testamentissa esitetään kenties toive, ettei lakiosaa vaadittaisi tässä vaiheessa, vaan vasta kun molemmista aika jättää perintö jaetaan kokonaan...
Mitä väärää siinä on, jos lapset ovat aikuiset, ja vierailleet isää/äitiä katsomassa max 2 kertaa kuussa, pari tuntia? Käsi sydämellä, me aikuiset lapset, kuinka usein oikeasti vierailemme vanhempiemme luona? Perinnöttähän heitä ei tällöin jätetä vaan se siirtyy myöhempään.
>>Testamentissa esitetään kenties toive, ettei lakiosaa vaadittaisi tässä vaiheessa, vaan vasta kun molemmista aika jättää perintö jaetaan kokonaan...//Perinnöttähän heitä ei tällöin jätetä vaan se siirtyy myöhempään.
Oikeus lakiosaan on varmasti asiantuntemuksella ja viisaasti kirjattu perintökaareen ja ilman moralisointia se oikeus tulee käyttää.
Lesken turvana on lakiin kirjattu asumisoikeus yhteisessä kodissa, johon ei lakiosakaan pysty. Löytyy tilanteita liiketoiminnassa ja myös maatiloilla, että rintaperillisten kannattaa luopua lakiosan vaatimisesta, mutta silloin pitää olla esim. testamentin toissijaismääräys perinnön säilymisen turvana.
Perintökaarta on viimeksi muutettu vuonna 1965 !!! Siitä ajasta on aika muuttunut PALJON ja perintökaarenkin tulisi elää ajassa ja sallia vainajan testamentin ja viimeisen tahdon toteutuminen.
Vain noin 5% perittävältä jää alle 20-vuotias lapsi. Näiden omistusoikeus, kuten myös lesken, tulee jotenkin pystyä turvaamaan. Mutta loppu 95% - he ovat aikuisia ja he pystyvät ja osaavat elää ilman perintöäkin.
Mediaani-iältään perinnönsaaja on nykyään 40-vuotias. Eli tulee toimeen jo omillaan!
Jos testamenttiin on merkitty pätevä syy rintaperillisen syrjäyttämiseksi, niin lakiosaa ei tule. Tosin syrjäytetyn lapset voivat tulla tilalle saajiksi.
Jos testamentti on annettu tiedoksi perillisille todistettavasti, niin alkaa 6 kk moiteaika ja ellei sitä käytä, niin lakiosa on menetetty.
Moite on esitettävä testamentista ja tai vain ilmoittaa testamentin saajille, että vaatii lakiosansa perinnönjaossa. 6 kuukautta on tärkeä moitteen esittämiseksi.
Moraali on siitä hassu asia, että se on suhteellista. Mielestäni kysymykseen ei ole olemassa yhtä vastausta, vaan moraalisuus riippuu tilanteesta. Eli siitä, mikä on ollut rintaperillisen asema testamentinjättäjän elämässä ja miksi perinnöttömyys on todennäköisesti testamentilla haluttu saada aikaan.
Pitäisin aivan moraalisena esimerkiksi sellaisen rintaperillisen vaatimusta, joka on ilman omaa syytään jäänyt vaille testamentin tekijän huomiota. Vaikkapa lapsi ensimmäisestä liitosta, joka on jäänyt täysin "oman onnensa nojaan", kun vanhempi on jatkanut seuraavaan liittoonsa. Tai au-lapsi, jolle vanhempi ei ole koskaan suonut huomiotaan. Mielestäni silloin lapsi on yhtä oikeutettu perintöön kuin mahdolliset sisaruksensa.
Sen sijaan, jos lapsi itse on jättänyt vanhempansa huomiotta tämän eläessä, hänen ei ehkä ole moraalista vaatia maallista mammonaa tämän jälkeenkään. Syitähän on monia, mutta mielestäni moraalisuuden voi mitata tapauskohtaisesti pohtimalla, mikä oli lapsen ja vanhemman suhde ja miksi.
Kysyjää kiinnosti vainajan viimeisen tahdon kunnioittamisen tärkeys. Vastauksia on tullut useita, monet asian vierestä.Jos vainaja ilmoittaa viimeisenä tahtonaan, että hänen varansa menevät yhdelle lapselle kolmesta ,tai supermarketin viehkeälle kassaneidille eikä lapsille ollenkaan,pitää tahtoa kunnioittaa, vaikka oikeus lakiosaan olisikin. Joku toivoo, että hänen tuhkansa levitetään kotimetsiin. Sitäkin toivomusta pyritään kunnioittamaan, vaikka vainaja ei tuhkastaan enää mitään tiedä.
Mutta mikään ei ole yksinkertaista, jokainen tapaus on erilainen. Joku on voinut pakottaa kirjoittamaan testamentin omaksi hyödykseen tai ihminen on vinksahtanut ja laatinut siksi epäoikeudenmukaisen testamentin.
Jos on ihan varma siitä, että testamenttiin liittyy epärehellisyyttä tai kiusantekoa, on mielestäni oikeus lakiosan vaatimiseen.
En kehtaisi vaatia lakiosaa, jos testamentilla on muuta määrätty.
Testamentintekijä tietää tarkkaan, ettei hän voi määrätä kuin puolesta omaisuudestaan.
Toinen puoli menee perillisille.
Lakiosan vaatijan täytyy vain tuoda vaatimus esille muuten perintö jää saamatta.
Tyhmää jättää vaatimatta osaansa.
Raha on rahaa ja niissä asioissa ei tunteilla pelata.
Muutenkin hyvänä ohjeena kaikille, pitäkää rakkaus ja raha-asiat erillään toisistaan niin kaikki menee myöhemminkin hyvin kun suhteet kariutuvat.