>Lapsen sairaus ei ole last.suojelun peruste
Eva Gottberg 07.08.2007 13:17
Merja Ojanen otti esille tärkeän asian kirjoittaessaan erityislasten ongelmista lastensuojelussa. Hänen kirjoituksensa kuitenkin toi myös kouriintuntuvasti esiin sen, miten perustavia väärinkäsityksiä vallitsee terveydenhoidon ja lastensuojelun suhteesta.
Lapsen sairaus tai vamma, olipa se sitten fyysinen tai psyykkinen, ei koskaan ole ensisijaisesti lastensuojelutoimien, saati huostaanoton, peruste. Näissä tilanteissa lapsi on oikeutettu terveyden- ja vammaishuollon palveluihin.
Lastensuojelun keinoin joudutaan puuttumaan lähinnä tapauksiin, joissa vanhemmat kieltävät lapseltaan hänen tarvitsemansa välttämättömän hoidon.
Lapsen oireillessa on ensimmäiseksi selvitettävä oireiden syy. Ei ole tarkoituskaan, että tämä tapahtuisi lastensuojelun ammattitaidolla tai keinoin, vaan diagnoosit kuuluvat terveydenhuollon asiantuntijoiden tehtäväksi.
Myös erityislasten ongelmat kuuluvat ensi sijassa terveydenhuoltoon. Lastensuojelu ei voi omin päin diagnosoida lapsen oireilua vanhemmista johtuvaksi.
Eri asia on, että perheessä voi olla monenlaisia ongelmia. Erityislapsi on usein tervettä lasta vaikeahoitoisempi, ja jos vanhemmilla on omia, esim. mielenterveyteen tai päihteisiin liittyviä vaikeuksia, perhe saattaa tarvita myös lastensuojelun palveluja. Huostaanottokin voi viime kädessä tulla kysymykseen, mutta perusteena on tällöin nimenomaan se, ettei lapsi voi turvallisesti kasvaa kotona.
Lapsen tarvitsemasta lääketieteellisestä hoidosta vastaa aina terveydenhuolto kokonaan lastensuojelusta riippumatta, joskin toivottavasti sen ja perheen kanssa yhteistyössä.
Tähän nähden tuntui ahdistavalta lukea Merja Ojasen kirjoituksesta, kuinka "lastensuojelun alaisista laitoksista on tehty niin sanottuja psykiatrisia hoitopaikkoja ja lastenkodin hoitajista on käytännössä tehty epävirallisia lasten psykiatreja ja terapeutteja".
Lastensuojelun erilaista kenttäväkeä vuosia kouluttaneena ja heitä satoja tavanneena voin todeta, että tämä ei todellakaan ole ollut lastensuojeluviranomaisten, hoitopaikkojen tai hoitajien pyrkimys. Kysymys on lastenpsykiatristen hoito- ja avopalveluiden huutavasta puutteesta.
Kun terveydenhuolto jatkuvasti tarjoaa jonoa tai ei sitäkään, lapset usein jäävät apua vaille niin kotonaan kuin huostaan otettuinakin. Aivan liian usein lastensuojelun sijoitus on uupuneiden vanhempien ja lapsen viimeinen turvaverkko, vaikka muuta kaivattaisiin.
Esim. Merja Ojasen erityislasten vanhemmille kaipaamat palvelusetelit lasten oireiden mukaiseen hoitoon ja avoimet terapia- ja kuntoutuskeskukset olisivat kipeästi tarpeen. Ne kuitenkin kuuluvat terveydenhuollon sektorille.
Lastensuojelun sijoituspaikkojen kanssa asialla ei ole mitään tekemistä, eikä lastensuojelun tehtävänä liioin ole tarjota neuropsykiatrisesti oireileville lapsille intervallihoitoa.
Tuntuu pahalta katsoa, kuinka lastensuojelu jatkuvasti joutuu ottamaan sijoituspaikkoihinsa lapsia, jotka kuuluisivat muualle, lähinnä terveystoimen avohuoltoon tai psykiatriseen laitoshoitoon.
Vielä pahemmalta tuntuvat käsitykset siitä, että lastensuojelu suorastaan etsisi perusteita koko alaikäisyyden kestäviin huostaanottoihin ja että sijoituspaikkojen henkilöstö kokisi omimmaksi tehtäväkseen mielenterveyssektorilla puoskaroimisen.
Yhden huostaan otetun lapsen kodin ulkopuolinen hoito maksaa paikasta riippuen noin 40.000 - 150.000 euroa vuodessa.
Vuoden 2008 alusta voimaan tulevassa lastensuojelulaissa on pyritty voimakkaasti korostamaan avohuollon tukitoimien merkitystä. Koska ymmärrettäisiin se, että lastensuojelulain mukainen sijoitus on myös kohtuuttoman kallis tehokkaan lastenpsykiatrisen avo- ja kuntoutushoidon korvike?
Oikeustiet.toht, ma.professori Eva Gottberg, Turku
Julkaitu HS Mielipide
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mielestäni sosiaaliviranomaisten pitää tylysti vaan kieltäytyä ottamasta vastaan lääketieteellisin syin sijoitettavaksi lähetettäviä lapsia sosiaaliviranomaisten alaisiin laitoksiin. Eikä sosiaalitantta osaa sanoa EI.
Koko kirjoitus on asiaa, mutta esim. tämä:
"Lapsen oireillessa on ensimmäiseksi selvitettävä oireiden syy.... Lastensuojelu ei voi omin päin diagnosoida lapsen oireilua vanhemmista johtuvaksi."
Niin kouluongelmienkin kohdalla pitäisi olla. Tai yleensä aina kun lapsen asia kaadetaan lastensuojeluun, vaikka se ei kuuluisi sinne.
Kun koulusta tai terveydenhuollosta lapsen asia käännetään lastensuojeluun, niin aina pitäisi ensin suorittaa neurologinen arvio, ennen kuin mitään ls:n lisätoimia edes harkitaan. Jos kotioloissa on puutteita, ne tulevat esiin myös neurologian puolella.
Ja jos neuron dg:a ei tule, sitten etsitään muita syitä lapsen ongelmiin. Jos taas tulee, on oikea tuki niin kotiin kuin kouluunkin ehdottoman tärkeää. Asia voi olla niinkin, että lapsen kouluongelmat ovat rasittaneet myös kotia, joten riittävää tukea koulussa ei voi liikaa korostaa ikinä. Se on ehdottoman tärkeää koko perheen tämän hetkisen tilanteen ja myös lapsen tulevaisuuden kannalta.
ettei enää saisi huostaanottaa vaan terveydelllisten syiden perusteella tulisi avohuollon sijoitus, pitääkö tämä paikkansa? ja entä jos on sekä terv huollon/psykiatrian tarvetta että lastensuojelua, jääköö nämä hoitamatta kuten tähän asti?
heräävät antamaan rahaa riittävästi myös lasten terveydenhoitoon, kouluun ja lastensuojeluun.
Sillä uusi laki ei rangaistuksen uhalla velvoita kuntia mihinkään, laki on täynnä ohjeita ja suosituksia, joita ei noudateta.
on ihan riittävästi. Sossu tutkitutti minun lapseni ja mitä jäi käteen, terveet lapset. Vähän on joku henkilökunnasta nuollut sossua ja minua on morkattu, en kuitenkaan koskaan avannut tuon osaston ovea, mistä paikasta annetussa lausunnossa on minua halveerattu, enkä tavannut kyseistä akkaa.
Ja vielä pitää vinkua teidän noita paikkoja lisää, psykiatreille töitä, :(. Menkää hyvät vanhemmat ja muut, ihan itse sinne psykiatriselle osastolle tutkimusjaksollenne pariksi kuukaudeksi kaltereiden ja lukkojen taakse. Sillä keinoin tulee tulosta teidän perheillenne kerta laakista ja lapsillenne turvataan normaali arki sillä aikaa.
Teveydenhullossa on liikaa rahaa muutenkin. Ajaessani aikoinaan ambulanssin perässä sairaalasta toiseen, ambulanssissa oli minun lapseni, koska hänet siirrettiin tutkimuksiin toiseen sairaalaan siksi, että sossun mielestä siellä ei päästettäisi minua äitiä poikani luokse, minä oli sossun mielestä kaiken pahan alku ja juuri, ihmettelin siinä ajellessani ambulanssin perässä terveydenhuollon raharunsautta. Kiitos asiallisille hoitajille autossa, antoivat lapseni pitää minuun yhteyttä kännykän kautta matkalla.
Pyysin sitten johtajalääkäriltä luvan ja sain tavata lastani kuten itse halusin tai lapsi soitti ja pyysi tulemaan. Melkein joka päivä kävin häntä tapaamassa. Ähä kutti sossulle siitä.
Mielestäni psykiatrisia hoitopaikkoja lapsilleen vaativat ovat outoja, mistä sellainen hinku oikein tulee. Onkohan se, että yritetään hakea kehittymättömyydelleen syntipukki. Käytöshäiriöt en suostu uskomaan, että ovat lapsessa synnynnäisiä. Siis käytöshäiriöt, en tarkoita herkkyyttä jollekin asialle vaan näitä päättömästi touhuavia lapsia ja samanlaisia vanhempia.
hoitopaikkoja lapsille ja nuorille ole lisää taikka ylenmäärin vaatimassa. Ihan vain sitä samaa asiallista ja ammattilaisten pyörittämää terveydenhuoltoa mitä aikuisillekin tarjotaan.
Terveydenhuoltoa, mihin hakeutuvat perheet lapsineeen ja nuorineen niin,
että lapset ja nuoret saisivat tarvitsemansa asiantuntevaa ja vastuunsa kantavaa lääkärin hoitoa sekä myös mahdollisine eri sairauksien diagnooseineen ja terapioineen ja muine asiaankuuluvine apuineen ja tukineen.
syyttelet? Kun sosiaaliviranomaiset kun onnistuvat saamaan lapset huostaanotetuiksi, niin nämähän näitä palveluja just lapsille vaativatkin! Minunkin 3 tervettä lasta, jotka kokevat juuri nämä psykiatriset käynnit turhiksi ja pieninä tehty tutkimus joka lapselle niin, ei löytynyt mitään ovat terveitä! Niin nyt sossu huostaanotettuaan vaatii että lasten on käytävä ja ovat käyneet jo 3,5 vuotta!Terveet lapset käyvät psykiatrialla, paitsi nyt tänä vuonna huomattu kummasti nuorimman lapsen kohdalla mahdollinen epäily ad/hd! Kyllä sossulla tuntuu rahaa olevan näin kalliisiin hoito muotoihin!Mutta muuten tuon normaalin vanhempien epäily lapsestaan, niin sen nyt ymmärrän hyvin ja minun mielestäni on hyvä varmistaa varhaisessa vaiheessa! Sinun lapsesi sentäs kävi hyvin, kun todettiin terveeksi! kaikilla ei näin ole, joten tavallisia vanhempia ymmärrän, mutten sosiaaliviranomaisten pakko psykiatriaa! Johon terveet lapset vaaditaan käymään ja nyt puolen vuoden aikana heistä tehdään sairaita pakolla kaksi vanhempaa lasta syövät diabamia ja uni lääkkeitä. Alkaen jolloin aloittivat ensimmäiset lääkkeet eli rauhoittavia ja unilääke ja nyt kovemmat iältään 14v ja 16v ja iältään ovat nyt 18v ja 16 v!Niin mieti ketä syytät ja milloin!!
hoitopaikkoja vaadittaisiin lisää. Media se on, joka huutaa milloin kenenkin suulla, että "psykiatrisista hoitopaikoista on huutava pula". Ja pah!
Kun kaikki ne lapset, jotka eivät psykiatrian potilaiksi edes kuuluisi, saataisiin pois jonoista ja onnettomasta hoidosta, ei olisi mitään pulaa enää hoitopaikoista!
Neurologisia paikkoja sen sijaan pitäisi varmaan saada lisää, koska tutkimus ja hoito ovat kehittyneet Suomessa vasta viimeisen 10:n vuoden aikana, joten tiedon lisääntyessä myös potilasmäärät kasvavat.
Ja koska neuron puolella tehdään myös asialliset arviot oppimisen ongelmista, se lisää myös tutkimuspaikkojen tarvetta neurologian puolelle. Ei lapsella mitään neurologian dg:a tarvitse välttämättä olla, että hän alkaa oireilla tavalla tai toisella ylisuurissa koululuokissa. Siellä sitten pulpahtelevat näkyviin sellaiset oppimisenongelmatkin, jotka muuten saattaisivat pysyä pimennossa.
Paikkoja siis neurologiaan, niin tutkimukseen kuin kuntoutukseenkin! Ja lisää yhteistyötä neuron ja psykan välille!
Noilla toimilla häipyisivät psykiatriset jonot ja jos lastenpsykiatrin planttuja jäisi yli viroista, saisivat minun puolestani siirtyä vaikka hyppäämään pituutta tai muuhun urheiluun. Lasten terveydellä urheileminen kun on sentään ihmisarvoa loukkaavaa toimintaa.