kesälomasta..

Haluan kysyä, että minkä ikäisiä nämä siskot ovat? Oletko varma, ettei ongelmia ole ollut? Välttämättä lapsi ei halua kertoa, koska ajattelee sen olevan noloa. Onko siskot velvoitettu hoitamaan nuorimmaista kesän ajan vai tekevätkö he sen vapaaehtoisesti?

Siis ymmärsinkö oikein, että teillä tokaluokkalainen on kotona yksin vain pienen hetken (kauppareissun), eikä ikinä muuten? Eikös noin vähäinen yksinolo ole jo liiankin vähäistä?

Huolehditteko hänestä muutoin koko ajan, kun siis olette hänen kanssa kotona? Joutuuko laittamaan itse välipalansa ym, vai teettekö hänelle sellaiset jutut? Eli huolehditteko kaikesta, vai oletteko vain kotona?

Itse olen vuotta vanhemmat veljen kanssa ollut aikoinani kyllä yksin kotona aina koulun jälkeen ekalta luokalta saakka. Tai eipä sitä tietysti kotona kökitty.:) Käytiin syömässä välipalaleivät, luettiin Aku Ankka ja lähdettiin ulos urheilemaan kavereiden kanssa.:)

Vanhempien kesälomalla olimme myös kaksistaan, kuten koko pienen kylän muksut. En muista että kukaan olisi ollut missään hoidossa. Kun just ekalla, niin ruoka oli mikrotettavaa, äiti laittoi sen muuten valmiiksi. Varmaan jostain kolmannelta luokalta eteenpäin innostuttiin itsekin ruuan laitosta. Mukavaa oli.:)

Ikinä ei tullut mikään hätä, ja jos olis tullutkin, niin vanhemmille olis voinut aina soittaa.

Oma lapsi on nyt 3v, ei vielä tietystikään yksin kotona. Mutta tulevaisuudessa varmasti, siis kouluiässä. Vanhemmat aliarvioi liikaa lapsiaan. Pidetään ihan avuttomina tosi vanhoiksi saakka. No, sitä vanhemmiksi lapset ovatkin avuttomia, mitä kauemmin heiltä ei odoteta mitään.

Eikö muuten? kirjoitti:

Siis ymmärsinkö oikein, että teillä tokaluokkalainen on kotona yksin vain pienen hetken (kauppareissun), eikä ikinä muuten? Eikös noin vähäinen yksinolo ole jo liiankin vähäistä?

Huolehditteko hänestä muutoin koko ajan, kun siis olette hänen kanssa kotona? Joutuuko laittamaan itse välipalansa ym, vai teettekö hänelle sellaiset jutut? Eli huolehditteko kaikesta, vai oletteko vain kotona?

Itse olen vuotta vanhemmat veljen kanssa ollut aikoinani kyllä yksin kotona aina koulun jälkeen ekalta luokalta saakka. Tai eipä sitä tietysti kotona kökitty.:) Käytiin syömässä välipalaleivät, luettiin Aku Ankka ja lähdettiin ulos urheilemaan kavereiden kanssa.:)

Vanhempien kesälomalla olimme myös kaksistaan, kuten koko pienen kylän muksut. En muista että kukaan olisi ollut missään hoidossa. Kun just ekalla, niin ruoka oli mikrotettavaa, äiti laittoi sen muuten valmiiksi. Varmaan jostain kolmannelta luokalta eteenpäin innostuttiin itsekin ruuan laitosta. Mukavaa oli.:)

Ikinä ei tullut mikään hätä, ja jos olis tullutkin, niin vanhemmille olis voinut aina soittaa.

Oma lapsi on nyt 3v, ei vielä tietystikään yksin kotona. Mutta tulevaisuudessa varmasti, siis kouluiässä. Vanhemmat aliarvioi liikaa lapsiaan. Pidetään ihan avuttomina tosi vanhoiksi saakka. No, sitä vanhemmiksi lapset ovatkin avuttomia, mitä kauemmin heiltä ei odoteta mitään.

Tai sitten vanhemmat kuvittelevat, että lapset ovat valmiita kun aloittavat koulun ja heidän vasuunsa päättyy siihen. Eikö näinä aikoina suurempi ongelmat ole se, että lapsuus päättyy liian varhain.

Miten voi olla mahdollista, että vanhemmat aliarvioivat lapsiaan, jos keskinmäärin vanhemmat viettävät lastensa kanssa aikaa 45 min. päivässä?

Miksi lasten tulisi sopeutua itsenäiseen elämään liian varhain eikö vanhemmat ole sitä varten, että he ottavat vastuunsa arvovalinnoistaan. Eikö aikuisten pitäisi joustaa antamalla lapsilleen aikaa, eikä lasten kärsiä vanhemmattomuudesta.

lapsukaiseni kirjoitti:

Tai sitten vanhemmat kuvittelevat, että lapset ovat valmiita kun aloittavat koulun ja heidän vasuunsa päättyy siihen. Eikö näinä aikoina suurempi ongelmat ole se, että lapsuus päättyy liian varhain.

Miten voi olla mahdollista, että vanhemmat aliarvioivat lapsiaan, jos keskinmäärin vanhemmat viettävät lastensa kanssa aikaa 45 min. päivässä?

Miksi lasten tulisi sopeutua itsenäiseen elämään liian varhain eikö vanhemmat ole sitä varten, että he ottavat vastuunsa arvovalinnoistaan. Eikö aikuisten pitäisi joustaa antamalla lapsilleen aikaa, eikä lasten kärsiä vanhemmattomuudesta.

Juuri siksikin vanhemmat voivat aliarvioida lapsiaan, koska viettävät heidän kanssaan liian vähän laadukasta aikaa. He eivät tiedä, mihin kaikkeen lapsi kykenee. Hoitajat joissakin tapaukissa tietävät paremmin.

En kuvittele, että vastuu päättyy siihen, kun lapset aloittavat koulun. Mutta lapsen vastuu toki lisääntyy, ja kuuluukin lisääntyä, kun ikää tulee lisää. Ei kouluikäiselle enää kuulu leipiä valmiiksi voidella, tai vanhempien siivota heidän lelujaan.

Olen samaa mieltä, että lapsuus voi nykyään joillakin päättyä myös liian varhain. Kyse on silloin kuitenkin erilaisesta tilanteesta. Silloin lapselle ei tarjota itsenäisyyttä rakastavassa kodissa, vaan hänet hylätään ilman tukea ja opastusta. Ero on iso.

Siitäkin olen samaa mieltä, että vanhempien pitää joustaa antamalla lapsilleen aikaa. En esimerkiksi hyväksy urapukessa sokeasti eteneviä vanhempia, jotka tulevat päivittäin kotiin vasta yö myöhään, ja viikonloputkin vietetään omien harrastusten parissa. Kyllä perheelle pitää löytyä aikaa.

Vanhemmilla ei yleensä kuitenkaan ole mahdollisuutta olla kotona jo yhdeltä iltapäivällä, kun lapsi tulee koulusta. Vanhemmilla ei myöskään ole 3 kuukauden kesälomaa...

Ja tärkeimpiä asioita mitä vanhemmat voivat lapsilleen antaa, on onnelliset vanhemmat yhdessä. Siksi pyrkisin järjestämään vanhempien lomat yhtä aikaa, jotta parisuhteen vaalimisellekin löytyy aikaa. Koko perhe voi olla yhtä aikaa yhdessä! Se on tärkeämpää, kuin se että lapsi ei milloinkaan ole yksin. Kyllä lapsi pärjää, kun häntä tuetaan ja rohkaistaan.

Uusavuttomuus on myös nykyajan vitsaus. En ihmettele sitä, kun tuntuu että kasvatusvaihtoehtoja on vain kaksi: hylytään tai paapotaan. En kannata kumpaakaan. Arvovalinnoistani otan vastuun, ja niiden mukaan kasvatamme toivon mukaan tasapainoisia lapsia, kuten omat vanhempamme ovat rakastavasti aikoinaan tehneet.

edel. kirjoitti:

Juuri siksikin vanhemmat voivat aliarvioida lapsiaan, koska viettävät heidän kanssaan liian vähän laadukasta aikaa. He eivät tiedä, mihin kaikkeen lapsi kykenee. Hoitajat joissakin tapaukissa tietävät paremmin.

En kuvittele, että vastuu päättyy siihen, kun lapset aloittavat koulun. Mutta lapsen vastuu toki lisääntyy, ja kuuluukin lisääntyä, kun ikää tulee lisää. Ei kouluikäiselle enää kuulu leipiä valmiiksi voidella, tai vanhempien siivota heidän lelujaan.

Olen samaa mieltä, että lapsuus voi nykyään joillakin päättyä myös liian varhain. Kyse on silloin kuitenkin erilaisesta tilanteesta. Silloin lapselle ei tarjota itsenäisyyttä rakastavassa kodissa, vaan hänet hylätään ilman tukea ja opastusta. Ero on iso.

Siitäkin olen samaa mieltä, että vanhempien pitää joustaa antamalla lapsilleen aikaa. En esimerkiksi hyväksy urapukessa sokeasti eteneviä vanhempia, jotka tulevat päivittäin kotiin vasta yö myöhään, ja viikonloputkin vietetään omien harrastusten parissa. Kyllä perheelle pitää löytyä aikaa.

Vanhemmilla ei yleensä kuitenkaan ole mahdollisuutta olla kotona jo yhdeltä iltapäivällä, kun lapsi tulee koulusta. Vanhemmilla ei myöskään ole 3 kuukauden kesälomaa...

Ja tärkeimpiä asioita mitä vanhemmat voivat lapsilleen antaa, on onnelliset vanhemmat yhdessä. Siksi pyrkisin järjestämään vanhempien lomat yhtä aikaa, jotta parisuhteen vaalimisellekin löytyy aikaa. Koko perhe voi olla yhtä aikaa yhdessä! Se on tärkeämpää, kuin se että lapsi ei milloinkaan ole yksin. Kyllä lapsi pärjää, kun häntä tuetaan ja rohkaistaan.

Uusavuttomuus on myös nykyajan vitsaus. En ihmettele sitä, kun tuntuu että kasvatusvaihtoehtoja on vain kaksi: hylytään tai paapotaan. En kannata kumpaakaan. Arvovalinnoistani otan vastuun, ja niiden mukaan kasvatamme toivon mukaan tasapainoisia lapsia, kuten omat vanhempamme ovat rakastavasti aikoinaan tehneet.

Ihmettelit, että miksi lapsi on vain hetkittäin yksin, vaikka on jo topulla. Tarkennan sen verran, että kyseessä on erityislapsi, eikä yksinolosta tullut mitään (kokeiltu on), siksipä sitä vielä harjoitellaan. Laittaa toki itselleen leivät ja aamupalat, mutta vaatii ohjausta ja valvontaa. Aikuisen läsnäolo on siksi tärkeää. Harjoittelee siis asiaa vielä, ja yksinoloaikaa pidennetään sitten, kun on siihen valmis.

vastaanpa kirjoitti:

Ihmettelit, että miksi lapsi on vain hetkittäin yksin, vaikka on jo topulla. Tarkennan sen verran, että kyseessä on erityislapsi, eikä yksinolosta tullut mitään (kokeiltu on), siksipä sitä vielä harjoitellaan. Laittaa toki itselleen leivät ja aamupalat, mutta vaatii ohjausta ja valvontaa. Aikuisen läsnäolo on siksi tärkeää. Harjoittelee siis asiaa vielä, ja yksinoloaikaa pidennetään sitten, kun on siihen valmis.

Ja tietysti ei ole pieni tekijä yhtälössä sekään, että näin mahdollistuu myös pienempien sisarusten kotihoito. He ovat kohta viisi täyttävä, ja 2,5-vuotias.

Eikö muuten? kirjoitti:

Siis ymmärsinkö oikein, että teillä tokaluokkalainen on kotona yksin vain pienen hetken (kauppareissun), eikä ikinä muuten? Eikös noin vähäinen yksinolo ole jo liiankin vähäistä?

Huolehditteko hänestä muutoin koko ajan, kun siis olette hänen kanssa kotona? Joutuuko laittamaan itse välipalansa ym, vai teettekö hänelle sellaiset jutut? Eli huolehditteko kaikesta, vai oletteko vain kotona?

Itse olen vuotta vanhemmat veljen kanssa ollut aikoinani kyllä yksin kotona aina koulun jälkeen ekalta luokalta saakka. Tai eipä sitä tietysti kotona kökitty.:) Käytiin syömässä välipalaleivät, luettiin Aku Ankka ja lähdettiin ulos urheilemaan kavereiden kanssa.:)

Vanhempien kesälomalla olimme myös kaksistaan, kuten koko pienen kylän muksut. En muista että kukaan olisi ollut missään hoidossa. Kun just ekalla, niin ruoka oli mikrotettavaa, äiti laittoi sen muuten valmiiksi. Varmaan jostain kolmannelta luokalta eteenpäin innostuttiin itsekin ruuan laitosta. Mukavaa oli.:)

Ikinä ei tullut mikään hätä, ja jos olis tullutkin, niin vanhemmille olis voinut aina soittaa.

Oma lapsi on nyt 3v, ei vielä tietystikään yksin kotona. Mutta tulevaisuudessa varmasti, siis kouluiässä. Vanhemmat aliarvioi liikaa lapsiaan. Pidetään ihan avuttomina tosi vanhoiksi saakka. No, sitä vanhemmiksi lapset ovatkin avuttomia, mitä kauemmin heiltä ei odoteta mitään.

Tilanteet on erilaisia eri perheissä kuules, ei meilläkään lapsi ole juuri yksin kotona (7v). Kesälomat pidämme miehen kanssa eri aikaa. Ja siskon perhe lupasi muuten auttaa. Meillä tilanne on se, että lapsi olisi täysin yksin ja asuinpaikka sellainen , että naapuri on 1 kilometrin päässä. Eli jos meidän lapsi olisi yksin hän olisi totaalisen yksin sen koko päivän kotona kun me olemme töissä. Minä en ainakaan voi sanoa lapselle, että kuules, se on nyt vain oltava yksin...tällaistakin paljon on. Kerran ne lapset on vain pieniä...