iällä ja muisteloissa, että "päivääkään en vaihtais´pois"! Herregud, minä vaihtaisin aika monta, jopa ihan vuosia: vanhetessaan ymmärtää enemmän! Miten on, onko totta ettei niitä pettureiden tapaamisia yms. haluaisi vaihtaa johonkin parempaan?
Aina sanotaan
näin vanhemmalla
10526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä minäkin vaihtaisin. Tuntuu siltä etten vuoden 2000 jälkeen ole muuta tehnytkään kuin tyhmyyksiä.
Mutta jos on elämä reilassa kait sitä voi noinkin sanoa vaikka olisi välillä töppöillytkin.
Olen aivan samaa mieltä, montakin päivää vaihtaisin, jos se olisi mahdollista.Olisin lasten ollessa pieniä, hoitanut heitä itse.En olisi antanut itsestäni niin paljon työlle.Oltaisiin pärjätty muutenkin.Olen syntynyt -47, eli kuulun suuriin ikäluokkiin.Silloin n. 80-90 luvun vaihteessa alkoi tämä kiihko, mikä yhä jatkuu tänä päivänä ei ole mikään varmaa kuin muutos.
Päästyäni mukamas "uraputkeen" ja vähäiseen esimiesasemaan oli jos jonkinlaista palaveria ja kurssia. Aina jossain hotellissa kaukana, ettei ollut mahdollista yöpyä kotona.
On sitä monenlaisen konsultin ja luennoitsijan ryhmätöitä tehty ja purettu.Kuultu luennoitsijoita ja taas palattu työpaikalle ja selitetty työkavereille, että sen ja sen takia pitää porukkaa vähentää.Tehty tilastoja ja katsottu "tolppia", että nääthän sä itsekin ettei tää toimi.
Liikaa väkee töissä. Työnantaja mainostaa telkkarissa ja lehdissä, että palvelut paranee.
Sama jatkuu...
Mies on kuollut, hoidan altzheimeria sairastavaa äitiäni omaishoitajana. Ja lapset sanovat, että äiti sulla ei ole koskaan aikaa meille. Minulla on lapsenlapsiakin, mutta ei aikaa.......Kaameeta. Joku sanoo tietenkin, että oma valinta....
samat asiat kuin sinäkin.
olisin kotona lasten ollessa pieniä.
Sitä kadun eniten.
Minä taas olen mieheni omaishoitaja.
Voi miten tuttua tarinaa, aivan kuin oma elämänkertani. Monta päivää vaihtaisin siitä hullunmyllystä ja nk. uraputkesta pois. Nauttisin lapsistani ja perheestäni, aika jäi aivan liian vähin, ja loppui kesken, sitä kadun eniten
Miestäni hoidin viisi vuotta omaishoitajana työn ohella, vuoden varhennetulla ennen hänen kuolemaa .Elämä ottaa ja antaa, nyt leskenä on aikaa. Nautin lapsenlapsistani, tästä ajasta kun he vielä tarvitsevat mummia. Kuitenkin pyrin pitämän mielessä, että aika kuluu ja mummin tärkeys vähenee, kohta olen sillä saralla tarpeeton, omaa elämää pitää myös olla.
haluasin vaihtaa monta päivää ja viikojakin pois, tekisin toisin. Mutta näinkin pärjään, vaikka olen tehnyt aika paljon typeryyksiä.
Tai vielä enempi, unohtaisin täysin.
On molemminpuolista "vilunkia" elämän
varsitielle mahtunut.:/
Ei lainvastaista, mutta ihmiskoukeroissa.
"En päivääkään vaihtaisi pois" kuulostaa monen mielestä NIIN hienolta Veikko Lavin esittämänä.
Sanontaa lainataan usein esim. syntymäpäivillä, tosin harvemmin niin kai tekee syntymäpäiväsankari.
Tosi asiassa siinä on suuri epätotuus jo eletystä elämästä ja moni tarkemmin harkittuaan ei ole valmis sitä hyväksymään, ei nuorena eikä vanhana.
Luonnollisestihan voi kuvitella, että huonomminkin olisi voinut mennä ja että elämä, jota itse kukin meistä on elänyt, on kuitenkin ollut hänen kohdallaan paras mahdollinen elämä.
mutta valitettavasti mikään ei pidä paikkaansa.
tietysti hyvin "armollista" itseän kohtaan ajatella, että tämä on ollut paras mahdollinen, kun ei muutakaan voi. Mutta olisihan se toisinkin voinut mennä monesti, paremmin. Tietenkään ei pidä tuijottaa tai katsoa katkerana menneisyyteen, siitä ei seuraa mitään hyvää.
vaihtaakin. Vaikka kuutisen vuosikymmentäkin. Vaan mihin ja miten?