Esikoinen pomppi riemusta eilen kun tuli puolustusvoimilta kirje eli kuulutus kutsuntoihin marraskuussa viikkoa ennen kuin täyttää 18.
Ensi vuoden keväällä valkolakin saatuaan onkin hakemassa ilmasotakouluun haaveena hävittäjälentäjän ura.Voi miten ylpeä hänestä olenkaan!
Nykyään kun on ollut paljon puhetta ja kirjoituksia siitä miten nykynuoriso ei halua inttiin tai edes sivariin niin en vaan voi kun ihmetellä.Meidän piireissä nuorilla on itsestään selvä ja kunnia-asia käydä intti,muutama on käynyt sivarin ideologisista syistä ja kaikki kunnia myös heille,ovat myös täyttäneet kansalaisvelvollisuutensa.
Toista on ne pullasorsa-mammanpojat jotka lähtevät maitojunalla kotiin jo tokana päivänä,kun eivät kestä käskyttämistä sekä vieraiden kanssa nukkumista samassa tuvassa.Sitten äitikulta soittaa vielä perään joukkueenjohtajalle ja ihmettelee kun omaa kultamussukkaa ei kohdeltu kultahansikkain,että kyllä on julmaa peliä armeijassa.Oma kultanuppu istuukin jo siinä vaiheessa iskän antamilla taskurahoilla baarissa itkemässä elämänsä kurjuutta.
Mites palstalaisten teinit ja teinipalstalaiset,mikä on suhtautuminen tähän niin kiisteltyyn asiaan eli asevelvollisuuteen?Entä oma?
Itse olisin ihan uteliaisuuttani aikanaan käynyt jos olisi mahdollista ja omalle tyttärelle olen suositellut,jos kiinnostusta riittää.Ei se ole iso siivu elämästä mutta se kokemus ja ne opit mitä ei muualta saa!
Ensi vuoden keväällä valkolakin saatuaan onkin hakemassa ilmasotakouluun haaveena hävittäjälentäjän ura.Voi miten ylpeä hänestä olenkaan!
Nykyään kun on ollut paljon puhetta ja kirjoituksia siitä miten nykynuoriso ei halua inttiin tai edes sivariin niin en vaan voi kun ihmetellä.Meidän piireissä nuorilla on itsestään selvä ja kunnia-asia käydä intti,muutama on käynyt sivarin ideologisista syistä ja kaikki kunnia myös heille,ovat myös täyttäneet kansalaisvelvollisuutensa.
Toista on ne pullasorsa-mammanpojat jotka lähtevät maitojunalla kotiin jo tokana päivänä,kun eivät kestä käskyttämistä sekä vieraiden kanssa nukkumista samassa tuvassa.Sitten äitikulta soittaa vielä perään joukkueenjohtajalle ja ihmettelee kun omaa kultamussukkaa ei kohdeltu kultahansikkain,että kyllä on julmaa peliä armeijassa.Oma kultanuppu istuukin jo siinä vaiheessa iskän antamilla taskurahoilla baarissa itkemässä elämänsä kurjuutta.
Mites palstalaisten teinit ja teinipalstalaiset,mikä on suhtautuminen tähän niin kiisteltyyn asiaan eli asevelvollisuuteen?Entä oma?
Itse olisin ihan uteliaisuuttani aikanaan käynyt jos olisi mahdollista ja omalle tyttärelle olen suositellut,jos kiinnostusta riittää.Ei se ole iso siivu elämästä mutta se kokemus ja ne opit mitä ei muualta saa!
Vastaukset 73
Vanhimmat
että ylpeä olet pojastasi, ja saattaahan se ollakin hyvästä saada nuorisoonkin edes jonkinlaista kuria muuten niin olemattomaan kuntoonsa ja surkeaan itsetuntoonsa. Mutta eniten se auttaa, jos auttaa, siihen, että tämä nuori osaa ja oppii ottamaan vastaan käskyjä ja toteuttamaan ne sen enempää miettimättä. Armaijassahan ei itse saa ajatella, vaan täytyy tehdä kyselemättä se mitä määrätään.
Mutta muuten tuo pakollinen asevelvollisuus on aikansa elänyttä touhua. Nykyajan kriteereillä on aivan sama, onko täällä asevoimia ensinkään. Muutama vanhanaikainen miinalaiva ja parikymmentä hornettia ei vihollista pysäytä. Eikä puolimiljoonaa liikalihavaa ja huonokuntoista ukkoa.
Olen kyllä eri mieltä siitä,että asevelvollisuus olisi aikansa elänyt tässä niin hedonistiseksi kääntyneessä yhteiskunnassamme,mulle-kaikki-heti-kyynärpäät edellä.
Ja kyllähän armeijassa saa ja pitääkin ajatella itse,mutta ottaa vastaan myös käskyjä,eihän siellä muuten päällystöäkään olisi.
Se on sitten eri asia kun äidin pikkumussukat on rapakunnossa jo kutsunnoissa(en lue tähän terveysongelmista kärsiviä,toki heidänkin täytyy käydä saamassa luokitus).Ylipäätään se,että vanhemmat kasvattavat lapsensa vieroksumaan liikunnan tuomaa fyysistä ja psyykkistä mielihyvää tietokonepelien sun muiden ollessa etusijalla on mulle käsittämätön yhtälö.
Sitten ihmetellään kun teinipojat ei jaksa juosta cooperintestiä vaan kävelevät 2 kiekkaa ja ovat aivan puhki vatsamakkaroiden pursutessa verkkarin kuminauhan päälle.Tai tytöillä on 10-vuotiaina selluliittia.
Ja kyllä puolustusvoimilla löytyy aivan nykyaikaista kalustoa,vaikkei tietenkään samassa mittakaavassa kuin suuremmilla valtioilla.
Oletko itse käynyt armeijan?Minkä aselajin suoritit?
pullamössöpojista, joihin sinunkaan poikasi ei ainakaan oman näkemyksesi perusteella kuulu, niin kyllä nykynuoriso on 90% kaukana sotaan kelpaamattomista. Siis oikeaan sotaan.
Ja niin olen minäkin nykyään; olen vapautettu tosipaikan tullen rintamalta lukuisten sairauksien tähden enkä enää ikänikään puolesta joutuisi etulinjaan, mutta armeijan olen kyllä käynyt. Olin Hämeenlinnassa autokomppanijanssa ja arvoltani alikersantti.
ja yhdistelmäkortin armeijassa hankkinu.
Jos en iha väärin veikkaa niin säkin sen siellä ajoit?
Tähän alottajan viestiin sanosin.
En tunne yhtään äitiä joka ton poikansa inttiinmenon ottais muulla tavalla kuin sä.
Se on henki ja elämä äitille vaikka tosiasissa poika itte saattaa ajatella ihan muuta.
Ikävä kyllä tiedän äitejä myös täällä stadissa,heitä jotka suunnittelevat pojilleen sivarin uraa'kun ei se meidän matti siellä kuitenkaan pärjää'.
Se kailotus alkaa jo hyvissä ajoin teini-iässä ja ollaan tyytyväisiä kun matti meni sivariin ja pääsi siisteihin sisähommiin.Sitten vingutaan kun matti joutuu olee ilmaseksi kirjastossa töissä 362pv,että palkkaa pitäis saada tai ainakin puolet lyhyempi palvelusaika,kun niillä intissä olijoilla on järjestetty asiat niin paljon paremmin ja plaaplaa.
Mattipoika lajittelee kiltisti kirjoja eikä tarvi ajatella MITÄÄN kun se kirjastontäti kyllä kuiskaten neuvoo,että laitetaanko piplia oikein- vaiko nurinpäin siihen hyllyyn ja senkin vielä,että missä on vessa..
Mun broidi ajoi kans yhdistelmäkortin intissä ja onkin ollut suuresti hyödyksi siviilityössä,suosittelee kortin ajoa myös omalle pojalle,mikäli on mahd. jos pääsee esim.Tikkakoskelle.
meidän suvussa on kunnia asia käydä armeeja sotiemme veteraanejakin kohtaankin, kuinka he puolustivat rakasta isänmaatamme, jotkut menettäen hengensä vain, että saamme elää vapaassa itsenäisessä suomessa.
Tuossa koirulin kanssa yksi ilta ulkoilessa tuli armeejaan flikka vastaan, kyl olisi saannut semmoisia ihanuksia olla minun armeejan aikana.
Kun ei noista vätys miehistä ole armeejan joutu kauniiman sukupuolen edustajat käydä armeejan, ja nostan heile siitä hattua.
Onneksi kuitenkin löytyy myös paljon hyväkuntoisia nuoria miehiä Suomenmaalta,jotka ylpeänä astuvat palvelukseen!
Munkin tuttavapiirissä löytyy pari nuorta naista,jotka ovat käyneet intin,yksi aikoo jäädäkin niihin hommiin.
Minkä aselajin olet itse suorittanut?
rannikkotykistössä alku ja siirto kaartinpataljoonaan.
Tuli alokas aika oltua lappeerannassa jossa joutui ensinmäisen, kuupertestin juoksemaan kankkusessa arg 3000 meni sentään rikki vaikka meinasi kaikki tulla ulos.
On se todella mukavaa, että naisista lötyy "munaa", mitä ei näistä jostakin pullamössö pojista kaikista ei löydy, joutuu naiset tekemään vähän "miesten työt" ja pullamössöt "naisten".
Ethän lastaa liikaa odotuksia lapsesi harteille. Kyse on hänen ei sinun elämästään. Lentäjäksi ei aleta tuosta vain ja kun on kotona puhuttu lentämisestä ja sitten joutuukin juoksentelemaan naapurin kakaran käskystä ympäri kasarmia voi pettymys olla melkoinen. Oletko oikeasti kuunnellut poikasi toiveita? Kannattaa muistaa todellisuus ja keskittyä nyt ylioppilaskirjoituksiin ja opiskelupaikan hankkimiseen. Puoli vuotta armeijassa ei elämässä paljon ole.
jokaisessa kirjoittamassasi sanassa.
Lisäksi sanoisin, että armeija on äidille kunnia-asia. Kun nuorimmainen tulee ns. miehen ikään.
touhu on täysin vastakkainen muun yhteiskunnan kehittymisen kanssa, aina vain enemmän korostetaan ja pyritään itsenäisyyteen ja juuri siihen omaan ajatteluun ja vastuunottamiseen, armeijassa kaikki on toisinpäin.
Siellähän yksilön vapaus, ajatteleminen ja vasruunottaminen on kielletty kaikilta muilta paitsi parilta, kolmelta joukkueenjohtajalta ennalta määrättynä ajanjaksona.
Et oikein ymmärtänyt kirjoitukseni sisältöä ilmeisesti.
Kerroin POIKANI suunnitelmista!Omat intressini ovat ihan muualla,mutta tietysti tuen häntä pyrkimyksissään.
Hänellä on täydet mahdollisuudet(samat kuin muillakin tietyn vaatimustason saavuttaneilla)hakea ilmasotakouluun,sinne nimittäin on aivan turha hakea ilman tiettyjä kriteerejä!
Sinne ei haeta kutsunnoissa,jotka toki käydään ensin läpi.
Katsos kyllä hän päättää ihan itse mitä haluaa elämässään tehdä ja minä vanhempana tuen häntä ratkaisuissaan,kyllä hän tietää,mikä on MAHDOLLISTA hänen kohdallaan.On myös hiukan kiinnostunut helikopterilentäjän urasta,jos hävittäjälentäjäksi ei rahkeet riitä ja vieläpä pintasukelluskin on listalla.Niihinkin on tiukat valintakriteerit.
En minä(eikä kukaan muukaan) hänen päähänsä näitä ajatuksia ole istuttanut,koska hän osaa ajatella aivan itse!Ajatella!
Mun mielestä on vaan hienoa,että haaveita ja päämääriä löytyy jo nuorella iällä!
Sitäpaitsi erikoiskoulutusaika on 362pv,ei puolivuotta.
armeejassa ei varmaan olisi sota- aikanakaan hyvä antaa vastuuta/ ajatella itse kaikille onhan kyse ihmishengistä.
Puhumattakaan jos FRDF joukoissa ruvettaisi räiskimään itsenäisesti aseila, on muuten hieno teksti asiasta toiseen FRDF paitani selässä, finnish rapid deployment forge.
Pitää jonkun ottaa vastuu armeejassa on opittava tottelemaan käskyjä, mutta saa sielä itsenäisestikkin ajatella asioista.
Onhan monessa työpaikassakin esimiehet/ naiset jonka käskyä totellaan mutta oma ajattelukaan ei ole kieletty.
katsoo aika karsaasti jos mies ei ole käynnyt armejaa ja se on totinen tosi.
Työantajat osa karsastaa sivareita työhaastatteluissa vaikka olisi paremmin koulutettu kun armeejan käynyt hakia.
Laita ketju talteen, haluat lukea sen vielä jonain päivänä. Kannattaa hyväksyä ajatus, että pojasta tulee tykkimies. Jos ei sitä voi hyväksyä, on lähibaarissa pian uusi kantapeikko. Kannattaisi keskittyä koulunkäyntiin, se on hänen elämäänsä nyt ja mikäli ei 362 päivässä valmistukkaan lentäjäksi, edes helikopteriin, voi miettiä kasarmilla vapaapäivää pääsykokeiden ajaksi. Mikäli poikasi pääsee ylioppilaaksi, suosittelisin hakemaan yliopistoon jo ennen armeijaan menoa. Opiskelupaikka huomioidaan sijoituksessa ja yliopisto takaa ruk.n. Mikäli armeija tuntuu hyvältä paikalta niin saahan sieltäkin työn. Tässä vaiheessa sanoisin, ettei kannata jättää päivätyötä. Poikasi päivätyö on lukion käynti.
Vaikkei sitä ääneen sanotakaan(ettei syytetä syrjinnästä),tulee usein valituksi intin käynyt mies,jos kahdesta pitää valita.
Kun työelämässäkin on tärkeää osata ottaa vastaan käskyjä ihan omalta pomolta,turhia nurisematta,sekä myöskin tehdä käsketyt työt!
Sitäpaitsi armeijan antama(ilmainen)johtajakoulutus on hyödyksi myös tulevaisuudessa,se kun on aikas paljon muutakin kuin käskyttämistä.
Tykkimiehiäkin tarvitaan!
Poika tuli just lukiosta ja naureskeli kommentillesi.
Pyysi huomauttamaan että astuu palvelukseen tammikuussa 2010,että hyvin ehtii käydä lukion ja puuhastella kaikkea kivaa(soittaa rumpuja heavybändissä)ja eri liikuntalajeja sekä tehdä vähän töitäkin ennen sitä,terkkuja!
"Sitäpaitsi armeijan antama(ilmainen)johtajakoulutus on hyödyksi myös tulevaisuudessa,se kun on aikas paljon muutakin kuin käskyttämistä. "
Valitettavasti armejan johtamismalli on vanhanaikainen. Nykyään johtaminen on leadershipiä ja tiimityöskentelyä.
Eipäs nyt viilata pilkkua siellä!
Tällä hetkelläkin ystäviäni on intissä töissä päällystössä,johtamismalli on tosiaan kehittynyt parissakymmenessä vuodessa,uskotko?
Oletko käynyt intin?Huom ei niitä kaikkia johtamismalleja viedä sellaisenaan siviiliin,niitä voi SOVELTAA(tai jättää vaikka kokonaan käyttämättä).
Kaikki kun siviilissäkään eivät tee samoja töitä,onneksi.
saanut paidan joltain kaveriltasi pilailukaupasta.
Kivaa.
Jos se olisi aito, siellä lukisi:
The Finnish Rapid Deployment Force
sanat ei ole yhteen kirjoitettu vain allekkain Finnish on ylhäällä omana sanana kirjoitettu.
Rapid Deployment keskellä omana sanana.
Force omana sanana alinmaisena.
Ei yhteen kirjoitettu sanat putkeen, että lopeta jo päänaukominen ja mene vaikka demari nuoriin.
työpaikkoja, siellähän koko ajan mennään siihen suuntaan että ihmisillä olisi aina vain enemmän vastuuta ja päätäntävaltaa työtehtävissään, tietysti myös vastuuta.
Ainakin minun työssäni esimieheni ottaa tilaukset vastaan ja laskuttaa, kaiken muun teen minä, myös päätökset koska, miten ja millä menetelmällä työt teen.
Ensinnäkin, suuret onnittelut mikäli poikaasi on siunattu niin uskomattomalla terveydellä, että on mahdollista edes ajatella hävittäjälentäjän uraa. Se on jo taivaan lahja itsessään. Niin epäinhimillisen täydellistä elimistöä ne vaativat, että lentäjäksi voi päästä. Esim. stereonäkö on vain murto-osalla ihmisistä riittävän hyvä. Eikä pienintäkään kroonista vaivaa tai edes hammasproteesia sallita.
Kirjoituksestasi huomaa, että puolustusvoimat ovat hoitaneet ensisijaisen tehtävänsä mallikkaasti. Puolustusvoimien ensisijainen tehtävä todellisuudessa on antaa itsestään kansalle (ja vihollisehdokkaille) mahtava ja ylivoimainen kuva. Luoda turvallisuuden tunnetta, että tästä organisaatiosta todella muka olisi johonkin, jos sota syttyisi. Ja kuin siellä oikeasti opetettaisiin jotain hyödyllistä. Todellisuus paljastuu vain niille, jotka armeijan käyvät.
Itse olen opettajaksi opiskeleva nuori herra. Olen pitkänlinjan ase- ja eräharrastaja sekä kestävyysurheilija, joten riemuissani itsekin astuin palvelukseen pari vuotta sitten. Palvelin 9kk eräässä suuressa varuskunnassa erikoismiehenä. Meitä mainostettiin koko varuskunnan ylpeytenä ja eliittinä.
Jos ajatellaan armeijaa "oppilaitoksena" kuten sen itse miellän koulutuksestani johtuen, on koko organisaatio aivan naurettava. Kaikki taidot mitä oikeasti opimme tuon 270 palveluvuorokauden aikana , olisi opittavissa parissa viikossa jos se tehtäisiin tehokkaasti. Loput tuosta ajasta oli pelkkää tyhjää toimintaa, vailla minkäänlaista opettavaa tarkoitusta.
Tässä oppilaitoksessa on naurettavaa myös se, ettei oppiminen ole millään tasolla palkitsevaa. Teit niin tai näin, aina teit päin ***settä. Esimies ei pyri milloinkaan oikeasti arvioimaan alaisen työskentelyä. Se on aina lähtökohtaisesti surkeaa ja aina siitä surkeasta toiminnasa voi antaa rangaistuksen. Tämä johtaa siihen, ettei kukaan lopulta viitsi edes yrittää. Ei siitä mitään hyödy kun aina tulee rangaistus, teit miten hyvin tahansa.
Simputuskaan ei ole mihinkään tuosta laitoksesta kadonnut. Nykyään esimiehet vaan ovat oppineet perustelemaan simputuksen taitavasti.
Se, että alokkaat herätetään kolmelta yöllä ja laitetaan kenttälapiolla siirtämään valtava lumikasa 10 metriä etelämmäksi EI OLE SIMPUTUSTA. Se on paineensietokykyä parantava sotilaallinen harjoitus.
Paljon puhutaan, että armeijassa oppii jotain. Aika vähille jäi tuo konkreettinen oppi minulta. Vähän ampumista ja aseenkäsittelyä sekä taistelijan perustaitoja. Eniten ehkä opin arvostamaan tavallista elämää. Sitä, että saan itse päättää milloin juon, milloin käyn vessassa, pukeudunko -20 asteen pakkasella kesävaatteisiin vai toppapukuun.. Ja sitä, että minua kohdellaan yksilöllisenä, ajattelevana ihmisenä.
Yksi ajatusmaailmani mullistanut oppiminen siellä myös tapahtui. Ennen lähdin siitä ajatuksesta liikkeelle, ettei kukaan ihminen ole läpeensä paha. Jokaisessa on pohjimmiltaan jotain hyvää. Tämä ajatus kumoutui palveluksen aikana. Niin julmaa ja mielipuolista oli tiettyjen esimiesten toiminta. Ainoa tavoite, kuten nämä herrat itse avoimesti meille sanoivat, oli tehdä meidän palvelusajasta helvettiä. Onnistuivat siinä hyvin.
Eksyin hieman aiheesta, mutta kirjoitukseni sanoma on se, että puolustusvoimat eivät todellakaan ole sitä miltä ulospäin näyttää. Puolustusvoimat on kuin kaatopaikka, jossa lokit epätoivoisesti tonkivat roskien seasta jotain syötävää. Suuremmat ja vanhemmat lokit istuvat ylhäällä langalla ja ***kovat näidän tavallisten lokkien niskaan. Tämä naamioidaan ulospäin näyttämään vihreältä kansallispuistolta, jossa uljaat joutsenet uivat lammessa ja kotkat liitelevät taivaalla.
Itse pidin myös aiemmin sivareita raukkoina pelleinä, mutta käytyäni armeijan olen oppinut arvostamaan heidän viisasta ratkaisuaan.
Täytyy myöntää,että pojallani on stereonäkö(mistä lie perinyt)sekä erinomainen,suorastaan loistava fyysinen kunto ja psyykekin kestää palikkatestit,joita on läpikäynytkin hakiessaan erikoiskouluun sekä myös myöhemmin.Myös paineensietokykyä on mitattu useaan otteeseen ihan omasta halustaan.
Näitä terveitäkin nuoria vielä löytyy,eihän meillä olisi kohta muuten edes liikennelentäjiä.
Missä olet käynyt intin?Ei tuntunut olevan kovin valaiseva kokemus kohdallasi.
Minkä alan erikoismies olet,jos saan uteliaisuuttani kysyä?
Opiskelet muuten aivan mahtavaan ammattiin!Omaa poikaa opetti koko ala-asteen tosi pätevä miesmaikka joka oli painonsa arvoinen kultaa.
Antoi hyvää perspektiiviä munkin maailmankuvaan ja käsitteli vekaroita auktoriteetilla ja huumorilla,jonka ansiosta osittain ,myös oma poika sai itseluottamusta ja uskallusta käyttää PÄÄTÄÄN!
Lisää miehiä sinne opettajanhuoneeseen ja liksat ajantasalle!
Niin enkä pidä sivareita pelleinä,vaan niitä mutseja,jotaka kasvattavat lapsistaan sivaripellejä koska itse niin ovat päättäneet.
tekstiä ja minä sentään olen vanhempi sinua ei meiläkään herätetty alokkaita 3 aamulla siirtelee lumikasoja ja eiköhän kaartinpataljoona ole armeejan eliittiä se on sattumoisin presidentin henkilökohtainen joukko-osasto.
Asiat oppii kyllä nopeasti sielä ja ei tarvitse olla niin pitkä tavallisissa aselajeissa mutta et sitten muistannut mainita noita nykyisiä lomien pituisuuksia.
Et sitten kuntsareita saannut palkinnoksi hyvästä toiminnasta meilä ainakin semmoisia jaeltiin, itsenäisestä ajattelusta.
On ja todella aika paksua tekstiä että simputukset on muka sallittu nykyisin taas huh huh.
siellä sorsat ei voi kaakattaa... Pelkkä hyvä kunto ei riitä eliittiin pääsyyn. Tarvitaan myös terävää älyä voidakseen olla "presidentin mies".
Se on varmasti mahtava tunne vanhemmista katsella noin tervettä, mallikasta ja elämänintoa täynnä olevaa nuorta miestä. Toivottavasti hän myös itse ymmärtää, miten suuren lahjan hän on saanut. Muistan vielä kun autokoulun opettaja minulle aikoinaan osuvasti sanoi, että "Terveydellä ei ole mitään väliä niin kauan kun on terve". Eipä sitä onnea usein huomaa vasta kuin jälkeenpäin asiassa kuin asiassa :)
Palvelin sotilaspoliisina eräässä varuskunnassa. Joka toinen viikko oli vartiopalvelusta, jossa toimin partionjohtajana ja joka toinen viikko koulutusta sodan ajan tehtävään, joka itselläni oli sotilaspoliisiryhmän tarkka-ampuja. Eihän tuo mitään suurta ja eliittiä ole Suomenlaajuisesti, mutta sen varuskunnan sisällä ehkä oli.
En viitsisi hirveästi yksityiskohtia palveluksestani paljastaa. Monia siellä tapahtumia seikkoja varjellaan suurina salaisuuksina, enkä kerjää hankaluuksia. Sanottakoon vielä, että ensisijainen kouluttajamme erotettiin virasta lukuisien virka-asemansa väärinkäytösten johdosta. Hän teetti meillä sellaisia asioita, ettei kukaan uskoisi jos tänne kirjottaisin. Enkä siis kirjoita, koska en halua mielipuolisen provoilijan leimaa otsaan. (vaikka taisi tulla jo!) Olin ehkä siis paikoista pahimmassa ja pahimpaan aikaan, joten siksi tämä ylikriittinen asenteeni armeijaa kohtaan.
Olen siltikin jollain tasolla itsestäni ylpeä, että se tuli käytyä.
Olen samaa mieltä, lisää miehiä opettajiksi! Itse opiskelen matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opettajaksi lukiotasolle. Yksi syy miksi tähän ryhdyin on juuri se, että aion todistaa että opettaja voi olla mukava ja rento tyyppi sen lisäksi että on hyvä opettaja. Kunnioutuksen voi miesopettajakin ansaita olemalla reilu ja mukava, ei ainoastaan olemalla julma ja pelottava. Ja onhan se tärkeää ja mittaamattoman arvokasta työtä, vaikkei sillä rikastumaan pääsekään :)
Piti vähän lainata tekstiäsi kun noin menit kehumaan minua ja palveluani kaartinpataljoonassa.
Tarvitaan myös terävää älyä voidakseen olla "presidentin mies".
Olen joutunnut myös kertamaakin, erikoiskoulutus vähän on semmoista kaartissa mitä ei kaikissa aselajeissa ole.
Kiitos vielä kovasti kehuistasi etten nyt ylpistyisi kehuistasi pitää oikein ottaa talteen kauniit sanasi.
Ole ihmeessä ylpeä itsestäsi,pitääkin olla!
Kyllä tässä on omaa porukkaa monttuun mennyt(3 tän vuoden puolella),että terveys ei ole tosiaan mitenkään itsestäänselvyys omalle perheelle,mutta siitä huolehtiminen kylläkin.Itekin yritän päästä röökistä irti vaihtelevalla menestyksellä.
Oma poika lukee kans pitkää matikkaa ja aikoo kirjottaa sen,mä en luonnollisesti ymmärrä siitä yhtään mitään.En saanu edes funktiolaskinta auki!
Kyllä nykyajan kakarat ja nuoret arvostaa opettajia,joilla on jämäkkä ote ja sopivasti pilkettä silmäkulmassa.Eniten ne arvostaa sitä,että mahdolliset ongelmatilanteet ratkaistaan mahdollisuuksien mukaan HETI ja silloin on open panos tärkeä.Ja selvitettyihin juttuihin ei myöhemmin palata myöskään open toimesta.
Niin ja se opitustyyli:Asiasta innostunut opettaja saa oppilaatkin innostumaan!Toista se oli mun aikaan kun kemianmaikka supisi kaavojaan luokan edessä ja me takapenkkirivi pelattiin sököä kun ei oikein jaksanut kiinnostaa..Nyt muistan hikisesti raudan lyhenteen.Onneksi voin virkistää muistiani pojan kemiankirjasta,paitsi etten ymmärrä siitä kuin mikä on kirjankansi,noin suurinpiirtein.
ampuvat ohjuksilla osuvat pahaa aavistamottimiin siviileeihin.
kerrohan minulle, itse olen saanut erikoiskoulutuksen kaupunki taistelussa mihin ei sisältynnyt ohjukset, mutta ehkä sinun aikana kaupunkitaistelu koulutukseen sisälty jo ohjuksetkin.
Niin se koulutus on muuttunnut 20.v kaupunkitaistelu koulutuksessakin.
Mimmoisia ohjuksia teilä muuten käytetään?
lennoston sorsa kaarti pommittaa.
typerysten typerys......
se nuoren armeijaan lähtö taitaa olla iso juttu puhumattakaan sotilasvalasta.
Oma äitini oli myös hyvin liikuttuneena valatilaisuudessani,ja hernerokka mahtoi maistua taivaanmannalle :)
Meitä myös haastateltiin pieneen paikallislehteen,äiti ei oikein saanut sanaa suustaan.Ylpeys paistoi kyllä kilometrien päähän ja täytyy sanoa et se jo on hyvä syy käydä intti.
Saapi joskus itkettää äitiäkin ilosta :)
En tiedä onko tää video luvallisesti vai luvatta netissä mut katsokaa kuitenkin,se on kolmessa osassa,hieno pätkä ja hyvä muistutus siitä mitä jos...
http://youtube.com/watch?v=nyt1QvIOonY
http://youtube.com/watch?v=eBIfifKeTPc&feature=related
http://youtube.com/watch?v=eyqEfFZ2JEQ&feature=related
En ihannoi sotaa tai väkivaltaa.
Mutta en myöskään ole valmis luovuttamaan isänmaatamme ilman taistelua,otan vaikka itse pyssyn käteen jos tarvis on.Sama pätee sukuuni ja ystäväpiiriini.
Katseet voi siirtää Kosovoon,armeija on pieni mutta viesti on selvä serbeille,tulkaa vaan me ollaan vastassa.
siinä väkivallassa ole tosiaankaan mitään ihannoitavaa.
Mikäli suomi vielä joutuisi sotaan niin mielummin olisin rintamalla kun evakossa.
Sotahan ei yhtä miestä/naista kaipaa kuten sanotaan mutta en voisi elää missään muualla tietäessäni että ystäviäni,rakkaitani ja sukulaisiani kuolisi mahdollisesti rintamalla ja kotini ja isänmaani olisi tuhottuna.Miksipä haluaisin siinä tapauksessa ylipäätään elää jos kaikki rakastamani olisi mennyttä.
Kutsutko häntä sen jälkeen pullamössö-mammanpojaksi?!Mitä jos niin tapahtuu?!Aika kovat paineet olet lapsellesi ladannut,epäonnistumisen mahdollisuutta ei näköjään ole.Onnea siitä,meillä sellainen tapahtui.Ole onnellinen tuosta rikkumattomasta maailmasta.
Aina ei käy kuin suunnitellaan. Ja kun äidin asenne on tuollainen niin uskaltaako kotona edes kertoa että harkitsee siviiliä tai totaalia. 17 vuotias on lapsi. Kannattaa olla ihan avoin. Jos sinne armeijaan lähtee lentäjäksi tai erikoisjoukkoihin ja joutuukin ihan normikasarmille eikä kestä sitä voi tuollaisesta tulla hyvin vakava ongelma. Jäitä hattuun se todellisuus on niin erilaista kuin haaveet. Kannattaa miettiä miten omia asenteitaan tuputtamalla voi aiheuttaa todellisia murhenäytelmiä.
Minä en ole ladannut pojalleni minkäänlaisia paineita,kyllä hän ihan itse on päämääränsä itselleen asettanut.Onko se niin vaikea ymmärtää?
Hän on sanonut,että jos tulee intistä kesken pois,tulee joko arkussa tai vakavasti vammautuneena.
Ei tainnut tulla kirjoitelmastani riittävän hyvin esille se,että poika hakee lennostoon,joka tarkoittaa kouluttautumista AMMATTIIN!Ammatti on sitten ilmavoimien hävittäjälentäjä,jos hyvin käy.Jos ei onnistu,niin muitakin vaihtoehtoja löytyy.
Epäonnistumisia tässä maailmassa on hänelle tullut ja tulee olemaankin,mutta tässä asiassa hän on järkkymätön ja miksi ei olisi?Ei maailma siihen kaadu,jos lennoston ovet eivät aukea,mutta hän tähtää siihen,että ne aukeavat.Mikäli pysyy fysiikaltaan kunnossa,eikä joudu esim. vakavaan onnettomuuteen.Mutta sitähän ei voi onneksi tietää,mitä huomenna tapahtuu.Nytkin lähti kavereiden kanssa juoksemaan liikuntahalliin,kun muut ikäisensä painelevat kotibileisiin mäyräkoiriensa kanssa.Ja sekin on aivan oma valintansa,en ole raittiita elämäntapoja sen enempää myöskään tuputtanut kuin mikä on kohtuullista.
Ite lähen illalla baariin kattoo keikkaa.
Olen pahoillani jos ymmärsin oikein että poikasi tuli maitojunalla kotiin,saanko kysyä mikä meni pieleen?
armeijan tai onko poikasi jo kerran käynyt sen, puheistasi päätellen sinulla ja pojallasi on täysin varma tieto siitä minkälaista siellä on?
en ole käynyt,enkä ole myöskään sanonut tietäväni millaista siellä on.
Toki tiedän enemmän kuin moni muu,kun omia sukulaisia löytyy leivistä ja 'kylässäkin'eräässä varuskunnassa on tullut käytyä satoja kertoja.
minäkin tiedän enemmän kuin moni muu, mikäli tuo sukulaisuus spesialisoi, ja siksi ihmettelen asennetta että armeijasta tullaan pois vain arkussa tai vammautuneena, olen sitä mieltä että tuollaiseen mielipiteeseen tarvitaan todellista tietoa siitä mitä armeija on.
Saanen tiedustella missä varuskunnassa tai esikunnassa sukulaisiasi on leivissä, josko vaikka ovat samoissa paikoissa kuin minun lähisukulaiseni?
Halusit näköjään ymmärtää väärin viestini sisällön.
Sukulaisia löytyy ja ystäviä myös eräästä helsinkiläisestä varuskunnasta,joka sijaitsee saarella.Lisää löytyy keskustan alueelta.
Jos poika on sitä mieltä kuten ylempänä kirjoitin niin annetaan me aikuiset hänelle oikeus mielipiteeseensä,sitäkään hänelle ei kukaan ole tuputtanut,ihan on keksinyt omasta päästään.
hellyyttävän hauska versio on tehty tuosta in the army now:sta,olis vaan meiju jättäny vielä pinkin huulipunan pois :)
http://youtube.com/watch?v=7XgpnjLlV1E
Meiju ei pinkistä luovu!
Tuli tosta alusta mieleen kun entinen kundikaveri lähti aikanaan Haminaan inttiin ja minä saatoin bussipysäkille ja itkin niin vietävästi,sitä oikein hävetti kun meikäläinen parku kun bussi tuli.
Ekoina päivinä ei saanut ees soittaa,toista se on nykyään kännykkäkulttuurissa.
Noi pojat jotka lumihangessa juoksenteli oli kyl koomisia,toivottavasti Meiju heitti jotain liksaakin heille siitä hyvästä,ovat varmaan saaneet vähän kuittailua myöhemminkin.
... r...us, ainakin pahoinpitely kappaleesta
http://www.youtube.com/watch?v=9F8saCcAJ1g
;-)
mitä tapahtuu ja milloin. Lueskelin tuon ketjun, tuli sellainen olo, että pakko sanoa, monen muun tapaan, jäitä hattuun.
Oma kokemus, kaikki ei välttämättä mene suunnitelmien mukaan.
Mieheni aikoinaan opiskeli ensin ja meni sitten armeijaan. Hän aikoi jatkaa RUK: jälkeen eteenpäin opiskelua valtion opinahjossa, jonne oli jo hakenut hyvillä arvosanoilla.
Mutta jossain korkeammalla oli päätetty toisin.
Oli RUK:n loppusota ja siellä tapahtui räjähdys.
Hänen vieressään ollut luutnantti kuoli ja mieheni vietti 1/2 vuotta Tilkassa lähes sokeana ja kuurona. Hän pikkuhiljaa toipui, näkö saatiin pelastettua suht hyväksi, mutta toiseen korvaan ei kuuloa saatu takaisin.
Siihen kaatui ura armeijan leivissä.
Mutta elämä jatkui pikkuhiljaa, tuo vamma tietysti on haitannut matkan varrella, mutta kaikenkaikkiaan hän on ollut ihan tyytyväinen elämäänsä, vaikka tuo rotulipanos haaveet romuttikin. Löytyi uusi haave, joka myös toteutui.
Olen tosi pahoillani puolestanne,tuollaista ei toivo kellekään,onneksi näkö ja osittainen kuulo säilyi.
Unelmia on muitakin,kuten kirjoitit,hienoa,että omanne myös toteutui.
Koskaan ei voi tietää,mutta ei se estänyt poikaani tuulettamasta eilen kun kutsuntakirje oli kourassa.Se oli hänelle ensimmäinen fyysinen todiste siitä,että kaukainen unelma tulee koko ajan lähemmäksi.Hienosti hän tuulettikin,että sai kunniatehtävän kantaa arkkua,sitten sai tanssia vanhoja,nyt tuli kutsu,että HEI MUTSI;MUST ON TULOS AIKUINEN!Kyllä mutsilla tuli tippa linssiin.
Toivotan onnea pojallesi, sekä sinulle. Se on upeaa, kun pikkupojasta huomaa kasvavan miehen.
Toivotaan, että hänen unelmansa saa täyttyä ja hänestä tulee lentäjä. Sille tuulettajalle TSEMPPIÄ toivottelee yksi tätsy täällä.
Kerron terveisesi eteenpäin,jahka kundi tulee juoksutreeneistä.
Hienoa,että ymmärsit asian ytimen!Iloista kevättä ja tulevaa Pääsiäistä sinulle ja läheisillesi täältä stadista minulta sekä perheeltäni!
Molemmat poikani ovat käyneet armeijan. Nuorempi palveli Utissa, ja vanhempi aloitti Turussa ja siirtyi sitten kaartin pataljoonaan.
Meillä saivat itse päättää menevätkö armeijaan vai eivät.
missäkös kaarti sijaitsikaan kun poikasi sielä oli?. Muistakos minä vuona kaartissa oli jos vaikka tietäisin.
Ja sattuu eräs kaartinpataljoonan kometajakin vähäsen olemaan niin kuit sillein lähemmin tuttu vaimonsa puolelta, voi kun kertoili ja telkkarissakin näkyi hänen linnan juhlissaan olo.
Oli vähän erittäin raskasta ja tylsää sielä vaikka näyttää telkkarissa hienolta, ei suositele linnanjuhlia, tuskimpa tämän palstan kirjoitelijat sinne edes pääsee, katsellaan vain telkkarista ja satuilaan täälä netissä kaikkea kivaa, ajan kuluksi hienoista juhlistamme vaikka.
Kerro mikä perheessäni kiehtoo sinua noin paljon???
Tämä tyttöpä ei hikoile,nytkin ramppasin pikavauhtia lammasturkki päällä lähikauppaan ostaa 6-pakin,eikä tullut ees kuuma!
Mun serkku on patsastellu 8 linnanjuhlat putkeen ja sano et löysin rantein drinkkiä lättyyn kun kamerat poistuu niin kaikilla on tosi hauskaa ja välil jengi mokailee ihan sikana sielläkin.Varsinki narikassa pilkun jälkeen.Tosin sekin on vähentynyt nykyään kun kyyläreportterit päivystää ulkopuolella loppuun asti ja seurailevat nimihenkilöitä seurueineen myös jatkopaikkojen oville ja jäävät sinnekin väijyyn.
Mutta kyllä lähen jos ja kun(hehheh)kutsu tulee ja kerron sen sit täälläkin,brassailen oikein.Ja lehmät lentää siinä vaiheessa(poikani lisäksi)...
Taatusti Kaartin Pataljoonan nimet löytyy historiikistä. Uskoisin, että aika helpostikin .
Katsotaan !
sielä olla kun ei viinakset maistu ja katsella julkisten sikailua, noh saahan sielä veromaksajien piikkiin ruokia mistä monikaan ei ole koskaan kuulutkaan ja ilmaista viinaa vähän kalliimpaa
mutta onnea vain Stadin ykköselle jatkoista tiputti tps:iin ja sai vastaan "kiekkoespoon" bluesin.
Hifkin faniristeilylle voisin vaikka lähteäkkin ja katsomaan jos hifki pääsee finallimatsiin.
http://www.hifk.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=603&Itemid=31
Helvetin hyvä HIFK!Kundit pelaa bluesin pois näyttämöltä..tai sitten ei.Blues on hyvä jengi,vaik onkin espoolainen.
Oletko muuten itse stadilainen?mikä on oman määritelmäni mukaan se,että on syntynyt ja asunut stadissa,itse en ole 'oikea'stadilainen(3.sukupolvi täyttyy vasta lasteni kohdalla),koen kuitenkin olevani ns oikea stadilainen,itä-Helsingissä Naistenklinikan kautta syntyneenä kasvanut,nyt elelen kaakkois-Helsingissä.
yli 20.v stadin kulmia tuli pyörittyä. Ympäri stadia tuli asuttua, tölikkässä, roihikassa( silloin kun ex-roihu pelasi pesistä yläsarjassa) ymm. Lähinä raasu huutolaispoika joka hangossa syntynnyt, mutta stadia pidän henkisenä syntymä kaupunkinani.
tiedä mikä huutolaispoika on, sinä olet sen ikäinen että uskoaksesi et ole ollut huutolaispoika.
Elikkäs omien juttujensa mukaan on huutolaismiehen tytär , tiedä puheistaan sitten. Paljonhan tuo näyttää lämpimikseen kirjoittelevan puutaheinää.
sen ikäinen, että voisit olla huutolaispoika?.
Hangossa on tullut vietettyä ikimuistoisia regattoja(vaik kukaan ei niistä mitään muistakkaan muka).
Töölössä asuu mun rikkaampia kavereita ja Roihikassa sukulaisia,jotka ovat mulle moninverroin tärkeämpiä.
Roihikassa näkyy myös stadin henki duunarisittain.
Hieno paikka ja siellä on muuten japanilainen puutarha,jossa on tehty myös monia geishamainoksia.Kohta siellä taas kirsikkapuut kukkivat,jee!
ja ylpeä isästäni.
palstakirjoittaja on huutolaispojan tytär, ja minäkin erittäin ylpeä isästäni.
oli sen ikäinen että oli huutolaispoikana, eikä tieto siitä milloin huutolaisuutta on ollut, ole sidottu siihen onko huutolaisen lapsi tai lapsenlapsi, ihan se yleistä tietoa on.
Oma appiukkoni oli ns huutolaispoika.Hänet haluttiin ja otettiin perheeseen mihin omia lapsia ei syntynyt.
Hän sai rakkautta siihen asti(n2v)kun suuren talon emäntä tulikin yllättäen raskaaksi ja synnytti pojan.
Sen jälkeen tästä pienestä pojasta,joka on nykyinen appeni tuli renki taloon eikä piiskaa säästelty.
Pieni poika laitettiin tekemään isojen töitä,edes vähällä vapaa-ajalla kalastamiaan haukia ei saanut myydä naapuritaloon taskurahan toivossa ilman,että kotiväki sai tietää.Ja taas piiska tanssi.
Ole Uma ylpeä taustastasi,minun lapseni ovat myös vaaristaan ylpeitä.Minä myös appiukostani ja mieheni isästään.
nuo huutolaislapset otettiin nimenomaan rengeiksi ja piioiksi, minunkin isäni oli "renkinä", leikeistä ja peleistä toisten lasten kanssa ei ollut tietoakaan, kuitenkin, silloinkin, kuten aina, nuo lapset olivat täysin syyttömiä kohtaloonsa.
ihailemassa mukulana temppeliaukionkirkon pappienkin hienoja autoja, kun tuli asuttua temppelikadulla oli keskustaakin lyhyt matka.
Taiviksen koulua joutui silloin käymään seppo hovi oli musamaikkanani.
Roihikassa on stadin yksi kauneimpia meri maisemia.
Vieressä on marjaniemi sielä asukkaat on mäyriäkin nähnyt. Liekö sai omistajat sieltä asuntonsa myytä 3000000 miljoonaan markkaan mitä silloin pyysi semmoinen kiva linnamainen kämppä.
Minä pidin sitä kivikasana lähinä mitä japanilaseksi puutarhaksi väitetään.
Ei yksikään lapsi saa päättää ennen syntymäänsä omaa kohtaloaan tai edes sitä,mihin ja ja minne syntyy.
Me äitiemme,isiemme,isoäitiemme ja isoisiemme lapset puhumattakaan esivanhemmista saamme kuulla koetusta elämästä tarinoita,jos annamme aikaa kertoa ja mikäli HE haluavat kertoa.
Itsellä on käynyt niin hyvin,että kun vanhempi sukupolvi siirtää eteenpäin myös kipeitä muistoja,olemme me 'nuoremmatkin' yhdessä päättäneet,että sukusaaga jatkuu eteenpäin,mutta kysyvän lapsen iän huomioonottaen.
äitini oli vaivaistalon kasvatti.
Minulla oli upeat vanhemmat ja pitkälle pääsivät elämässään huonosta alusta huolimatta tai ehkä sen takia. Politiikka vei mukanaan ja tuo huutolaispoika ja vaivaistalon kasvatti juhlivat kutsuttuina vieraina itsenäisyyspäivää Suomen presidentin kutsumina.
Ylpeä olen minäkin taustastani ja en häpeä sitä. Minulle he antoivat kaikkea mistä itse olivat jääneet ilman.
Kaverit ei uskaltaneet lähteä baariin huomisten hautajaisten takia ja toiset kaverit soitteli et miks ette tullu?
No vetelen tässä bissee ja kysyn että olisimmeko me meitä jos meidän edeltäjämme eivät olisi olleet heitä?
Ei se mikään kivikasa ole,kaikkea muuta.
Mene käymään nyt kukkivat varmaan jo vapun aikoihin siis kirsikkapuut.On muutenkin kaunis pieni puutarha keskellä lähiötä ja saanut olla rauhassa myös.
Kameravalvonta on asiaa tässä tapauksessa!