Kerrostaloissa asuvat ovat tottuneet normaaleihin elämisen ääniin. Uudet naapurit saattavat kuitenkin aiheuttaa rauhattomuutta ja häiriötä.
Saatko sinä olla omassa asunnossasi hiljaisuudessa ja rauhassa silloin, kun itse sitä kaipaat?
Saatko sinä olla omassa asunnossasi hiljaisuudessa ja rauhassa silloin, kun itse sitä kaipaat?
Vastaukset 89
Vanhimmat
Siellä missä on elämää, on ääntäkin...=))))
Kyllä jo vuosia kerrostalossa asuneena olen huomannut, että rauhaa ei tahdo saada muuten kuin hyväksymällä muiden elämä... onko se sitten tamppoonit korville tai jotain vastaavaa, riippuu aivan naapureista. Nyt rivarissa evakossa, täällä ei ole kuin rauhaa ja hiljaisuutta...=))))
...että näin ei enää niin nuorena, kiinnittää enemmän huomiota ympäristöön...
Olen asunut suurimman osan elämästäni kerrostalossa ja mielestäni hyväksynyt muiden elämän. Nyt kuitenkin harkitsen vakavasti asumisolomuodon vaihtamista.
*harkitsee rivaria*
Sopeutuu muiden aikatauluihin, eli löytää ne rauhalliset hetket itselleen...=))))
Omakotitalossa lapsuuden viettäneenä... sieltä sen rauhan vasta löytää, jos sisaret eivät pane pahasti vastaan...=))))
...ne muiden aikataulut, esimerkiksi klo 02 aikaan yöllä...
Jos vielä on kyse maahanmuuttajista, pitää löytyä suvaitsevaisuutta ja hyvää tahtoa ymmärtää kulttuurien välisistä eroja. En missään tapauksesssa kirjoita rasistisia lausuntoja, mutta en voi silti ymmärtää, miksi ruokailun täytyy alkaa 8 henkisessä perheessä keskiyöllä?
Jos eivät ole vielä tottuneet suomen aikaan... tai sitten muistelevat omia hyvä aikojaan ja syövät suomenaikaan katsomatta...=))))
Muuta järkevää en keksi... kuulin aikoinaan että maahanmuuttajat olivat keitelleet ruokaa itselleen laittaen sähköuuniin puut ja tulen perään. Paikalle tuli palolaitos, poliisi ja ambulanssi.
Jotku oli laittanut olohuoneen lattialle multaa reilu viisi senttiä ja viljeli perunoita.
Onhan näitä tapauksia...=))))
...jotenkin liittyy, täällä meilläpäin on ollut paljon keskustelua aiheesta, asialle ei kuulemma voi mitään...
Pari vuotta tämäkin perhe jo asustellut Suomessa, ettei se enää voi olla aikaerosta kiinni? Isännöisijän mielestä minun tulee mennä kertomaan heille häiriöstä. Viimeksi kun kuului keskellä yötä kova pauke, soitin ovikelloa jolloin nämä kertoivat metelin kuuluvan ruuanlaitosta. Hakkasivat jäisiä kanoja keittiön lattialla vasaralla, huh huh!
sopeutumisvalmenneta ollenkaan?
Kuulostaa aika kummalliselta nuo yllä mainitut asiat.Liekö urbaanilegendaa?
...tositarinoita, niin pöyristyttäviltä kuin kuulostavatkin...
Toinen kerta oli, kun meillä oli vieraita, jotka ihmettelivat yläkerran kovaa meteliä, halusivat tietää mitä ihmettä siellä oikein tehdään. Kävin kysymässä ja näin eteisen paljaalle lattialle kasatun rikkinäisen polkupyörän, vaatteidenkuivaustelineeen ja lastenrattaat. Kysyin mikset voi korjata roinaasi alakerran pyörävaraston viereisessä työhuoneessa. Vastaus oli, että hänen vasara on täällä yläkerrassa. Lopetti kyllä pyydettäessä työpaja hommat ja siirtyi alakerran äänieristettyyn työhuoneeseen.
Tietysti pyörä oli helpompi hilata asuntoon..voi ei.
Yhteiskunta on nähtävästi järjestänyt asiat niin,että naapurit koulivat.
Olin asunut koko elämäni omakoti-talossa tai vastaavassa. Kunnes....
Muutin ...
Aluksi kerrostalossa eläminen tuntui tosi vaikealta. Aina jonkun asunnosta kuului ääniä, ovet paukkuivat. Porraskäytävä kaikui äänistä. Hissi kolahteli. Koirat haukkuivat. ....Joku soitti pianoa....tahi harjoitteli viululla....aina uudestaan ja uudestaan sitä samaa kohtaa....
Pikkuhiljaa kaikkeen tottui.
Ja tämä nykyinen asuintalo on todella hiljainen. Siis , niin hiljainen kuin kerrostalo voi olla.
Mutta yksi asia mihin en vieläkään ole tottunut on se, ettei minulla ole omaa pihaa....
Muistan miten kesäisin oli kiva nousta, kävellä kipristyvin varpain aamukasteisessa ruohossa pihamaan yli keinuun ja kuunnella aamuun heräävän luonnon ääniä.....
...viettäneenä, minulla on vertailukohta tähän kerrostaloasumiseen...
Nykyinen asuintalo oli hiljainen, suurin osa asunnoista on omistusasuntoja, se tuo tietynlaista rauhallisuutta. Yksi ainoa häirikköperhe rappukäytävässä, voi pilata kaikkien asumisnautinnon.
Itse en varsinaisesti kaipaa omaa pihaa. Minulle jäi traumaattisia muistoja nurmikonleikkaamisesta nuoruudessani, heh.
Siitä omasta pihpiiristä kaipaan lähinnä sitä rauhaa ja yksityisyyttä
Linnunlaulua, aamukastetta ja uuden päivän kajastusta.....
uUmmasti aika saa ihmismielestä katoamaan sen "nurjan puolen"
Lapsuudenkodissani piti pihatyöt tehdään tarkasti. Joskus sain minäkin sellaista "käsikäyttöistä" ruohonleikkuria käyttää, mutta tyttö-ihmiselle ei sitä "moottorivehjettä"annettu.
Haravointia oli myös....
ja marjojen poimintaa....
Voi, voi, nyt ei passaa muistella enempää
Ps.Palaan vanhaan asiaan, jos et pahastu.
Hammaskeiju-n huijaamana kysyn onko kaikki nyt hyvin? :D))))
...saisi, vaihtaisin kyllä kerrostaloasumisen omakotitaloon...
Olosuhteiden pakosta vaan joutuu tyytymään vähempään, heh.
PS. Palataan vaan vanhaan asiaan. Kaikki on nyt hyvin, särky on loppunut.
Omakotitaloon, nyt en ole enää ihan varma.....
Se asumismuto tarvitsisi asuinkumppaniksi remonttitaitoisen -ja haluisen.....
Mullakin haluja riittää ihan yllin-kyllin, vaan niitten taitojen kanssa onkin jo toinen juttu :))
Ps.Heinoa, että kaikki on hyvin.
Mä jouduin toisenlaiseen operaatioon(pois suusta kokonaan)Jännitti edestäkäsin kun siinäkin piti puudutteilla ja kaikella häsläillä. Mutta järki pystyi jäsentään kaiken ja vaikka tosiaan jännitti ihan pirskaleesti niin se kammottava kauhu pysyi poissa. SE kauhu-juttu tulee siis vain kun on kysymys hammaslääkäristä....
Nyt se tuli itselle "kokonaan todistettua"
...satavarma omakotitaloon muuttamisesta ole...
On vaan jotenkin tottunut asumisen helppouteen kerroksissa, ei tarvitse itse kantaa huolta mistään. Eikä muuttoon saisi olla syynä ikävät naapurit? Jotenkin vaan tuntuu vaikealta juuri nyt.
Olisitko sinä löytänyt sen kauhun tasapainon? Tiedät olevasi kauhuissasi, mutta pystyt kontroloimaan sitä.
Ei se mennyt tämäkään operaatio aivan niin kuin se voisi helpoimmalla tavalla mennä.
Mutta mitään kauhua mulle ei jäänyt. En sitten tiedä miten tosipaikan kohdalla asiasta tuumaisin.
Kauhun tasapaino kuulostaa hyvältä.
Ehkäpä se ois ensimmäinen askel näillä tikkailla.
Anteeksi, huomaan että tämä asumisesi nykyinen ongelma on jäänyt jotenkin muun asia alle.
Sinulla on siis häiritsevät, metelöivät naapurit. Onko tilanne jatkunut jo kauankin?
...ottamassa yliotetta kauhusta, niskalenkillä hiljennät sen...
Yli 2 vuotta olen joutunut meteliä kuuntelemaan. Ainakin kymmenen varoitusta on mennyt isännöitsijän kautta. Ei auta, maahanmuuttajien asunto on valtion omistama, eikä heitä kuulemma voi häätää. Isännöitsijän mukaan heidän kanssaan on ongelmia päivittäin.
Aivan ymmyrskäisin silmin luin kirjoituksesi.
Painajaismainen tilanne tuo.
Oletko jaksanut yrittää selvittää asiaa mistään muuta kautta. Tuntuu uskomattoman kauhealta ajatella ettei tällaisessa tilanteessa voisi tehdä mitään....
...mutta lannistumaton kirjoittaja...
Aivan ymmyrkäisin silmin katson tästä kohtaa katkaistun keskustelumme. Huomasitko sinä minun kirjoittaneen jotain sopimatonta tai asiatonta?
.....Että tämä viestien katoaminen "on tullut sieltä jostakin....
Hieman epäuskoinen olo tuli kun klikkasin sivun auki...
Kaikkea hyvää sinulle :)
ja toivon sinulle ja perheellesi jaksamista!!!
Tomppa ja mukavaa maaliskuuta:)
Itsellä onnena omakotitalo. Hiljaista aina,kun omalle porukalle sanoo,että haluaa/tarvitsee hiljaisuutta. Se on kyllä välillä rintaa pakahduttavaa onnen tunnetta,kun kesäiltana seisoo ulkona,lehtikään ei liikahda ja linnutkin laulavat hiljaa,unisina...
*kaipaa kesää jo kovin*
...ilmeisesti on sitten myös rajanaapurit rauhaa rakastavia ihmisiä...
Saan nauttia tuosta rauhasta ja hiljaisuudesta kesäaikaan kesämökillä. Myös minä kaipaan kesää erityisen paljon juuri nyt, kun oma asunto tuntuu levottamalta ulkopuolisten häiriötekijöiden vuoksi.
osaa jo laulaa ti-ti-tyy,elikkäs usko on vahva,että kesä on tulossa,nythän on jo...kevät!
*rivitaloasuminen kuulostaa ihan mukavalta*
...talitintit saavat meidän kissan ihan vauhkoksi...
Kissaneiti kävelee ylpeänä parvekkeen kaiteella ja tarkkailee reviiriään. Se kissa on myös jonkun sortin ongelma, jos ajattelee muuttoa? Kissat ovat paikkarakkaita, kulkevat kymmeniä kilometrejä päästäkseen takaisin kotiin, hmnn.
'neiti' ulkona vapaana? Aiotteko päästää hänet rivitalossa vapaaksi? En usko,että sisäkissalla vaikeuksia sopeutua uuteen paikkaan. Meillä joskus toisin päin ja hyvin sujui. Ja jos miettii,että parvekkeelta pienelle pihalle...hmm:)
...ei kulje yksin ulkona, aina on saattaja mukana ja neiti valjaissa...
Parvekkeelle päästämme kissan ulos. Se putosi pienenä parvekkeen kaiteelta 5 metrin matkan alas nurmikolle. Sen jälkeen tyttö on ollut tarkempi askeleissaan. Hurjalta välillä näyttää, kun se kävelee kapeaa kaidetta pitkin.
Mukavaa kuulla, että muuttaminen kissan kanssa on sujunut ongelmitta. Ei me vielä sitä ihan tosissaan ole harkittu, mutta näyttää vahvasti olevan muutto edessä?
Tällä hetkellä rauhallisuutta oli. Mutta tuossa taka vuosina jouduimme kestämään yöllisiä häiriöitä seinän takaa.
Onhan noita häiriö tekiöitä omassakin perheessä. Että 6 vuoden aikana, ehkä 2 vuotta siitä olen valvonut. :( Joten tuttua on tämä yöllinen valvominen.
...HiljaR:ää, voi kuinka sopivalta nimimerkkisi tuntuukaan...
Olen viettänyt yli 20 vuotta rauhallista kerrostalo asumista, ongelmat ovat tulleet viime vuosina. Ostimme suuremman asunnon ja tällä hetkellä koko perhe kaipaa takaisin siihen vanhaan pienempään. Siellä sai olla omassa rauhassa.
Tuntuu vaan hullulta alkaa muuttamaan naapureiden takia varsinkin, kun koko perhe on tyytyväinen itse asuntoon, sijaintiin yms.
... ei voi saada, vaikka kuinka haluaa :)))
No oli teillä sitten onnea matkassa. Ja niinhän se on, että tuuriahan se on, että kun uuteen paikkaan muutta, että naapurit olisi mukavia ja rauhallisia.
Kaikille vaan löytyy aina ratkaisu. Sitä on vaan otettava asian sarvista kiinni ja tehtävä loppu asiasta.
...en aio jäädä tuleen makaamaan, heh...
Silti tuntuu väärältä, että häiriön kohteeksi joutunut perhe pakotetaan muuttamaan. Elämä on joskus epistä!
... pitää vaan sinnikkäästi yrittää, niin kyllä se vielä antaa palkinnon :)
Elämä välillä on niin v:n epistä... Mutta kaikilla on aina tarkoituksensa.
...tämän ikäinen ihminen on kokenut monet selviytymistaistelut...
Ongelmien ratkaisemisen jälkeen seuraa paremmat ajat. Myrskyn jälkeen on poutasää.
*hymyilee*
...Selviytyä tilanteesta ja odotella kuinkas sitä sitten käy. Saako naapureikseen uusia onkelma henkilöitä.
Mutta kyllä te selviätte ja löydätte poutasään :)
Poutasäätä sitä täälläkin odotellaan, vaan tietystä toisista syistä :)))
Joskus kuulee musiikkia, josta ei pidä, mutta sanatkin alkaa jo oppimaan ulkoa. Kuitenkin tärkeintä on se, ettei kuulu tappelua tai muuta ikävää.
Pitää vain sopeutua ja odotta sitä ihmettä ihan kiltisti, jolloin voisi päästä omaan taloon. (odottaa....odottaa.....odottaa...)
...omakotitalo on aina oma koti...
Mutta pitää kerrostaloasunnon myös siinä mielessä olla oma koti, ettei naapurit voi päättää melutasosta ja häiritä ihmisiä.
Yleensä itse suomalaiset ovat melko rauhallista porukkaa ja viesti menee kyllä perille, koska naapurien metelinsietokynnys on ylitetty?
Olen, kuten monet, ihan liian kiltti ja puren hammasta kuunnellen ravintolasta palaavaa porukkaa ja sitä "musiikkia". Ei saisi nöyrtyä liikaa, koska oma koti kullan kallis, vaikka ei kirjaimellisesti sitä olisikaan ...
Joskus melutaso sitä luokkaa, että lattia tärisee :(
...meidän ikäisillä ihmisillä olevan jo iän puolelta auktoriteettia...
Takavuosina nuoriso piti kovaäänisiä bileitä, ei tarvinnut kuin soittaa ovikelloa ja kertoa asia, kyllä hiljeni!
En kylläkään tunne olevani auktoriteettinen ihminen, vaikka siellä onkin nuoriso joka meluaa ...
Jos kuitenkin kokeilen asemaani ja menen esim. ensi yönä huomauttamaan asiasta, koska tiedän sen soittelun ja parvekkeella huutelun olevan taas edessä :/
...toivottavasti perjantai-iltayösi meni rauhallisesti...
Ymmärrän oikein hyvin ja tiedän miltä tuntuu, kun joutuu odottamaan naapuruston hiljentymistä, jotta voi itse nukahtaa. Se on piinaavaa!
Viime yö oli tosi hiljainen, juuri kun olin henkisesti latautunut valittamaan . No hyvä niin. Seuraava yö onkin taas uusi tarinansa, silloin varmaan repeää seinät again .... : /
"Piinaavaa", oli juuri oikea sana tunteeseen, kun ei sitä kotirauhaa saa ja alkaa hermot mennä.
...lukea sinulle menneen hyvin. Täällä meno muistuttaa sirkusta, viidellä eri autolla tullut porukkaa naapuriin ja rappukäytävässä ja asunnossa raikaa. Ehkä lopettavat tänään aikaisemmin, kun aloittavat normaalia aiemmin, ehkä...
saan olla, täällä on kuule niin hiljaista että
voi varmaan kuulla neulankin putoamisen.
En kaipaa kerros- enkä rivitaloasuntoihin enää
tämän rauhan jälkeen. Mutta silloin kun siellä
asuttiin, niin kuuli naapurien riidat ja * puhi-
natkin *
Joten ei ole ikävä.
Minä muuten eilen kehasin Sinnuu tuon yhden muun
keskustelun sisällä. Kerroin että olet rakkausru-
nopalstan nallukka * hymy *
...viestisi sai minut hymyilemään leveästi...
Nallukka lempinimi on sitä mitä olen aina toivonut. Vanhoista äijistä tulee vanhemmimmiten nallukoita, heh. Keroin padmelle eräässä keskustelusssa, että minua kutsuttiin nuoremmiten lempinimellä "pupuliini". Kovin on eläinpainotteista miehen elämän tie?
Ai sulla on rauhallista ja hiljaista, kadehdittavaa tässä omassa elämän tilanteessa. Tuntuu vaan niin pakotetulta, jos nyt joutuisi muuttamaan omakotitaloon, koska näihin kerrostaloihin muuttaa yli 60-vuotiasta porukkaa omakotitaloista viettämään eläkepäiviään. Ei se minullakaan enää niin kauhean kaukana ole, vanheneminen meinaan.
Siehän olet vielä pojan nassikka, minnuun verrat-
tuna nyt ainakin.
Mutta olethan Sinä itsekkin sen huomannut, kuinka
plikut on notkollaan aina runojesi edessä. Joten
jos se nyt vasta Sinulle selkis, niin ihmettelen
suuresti * nauraa *
Hienoa, olen siis tehnyt päivän hyvän työn.
Jatkukoon päiväsi suu korvissa :=)
Kiitos sinulle neuvoistasi.
Löysin oikeaan paikkaan.
Luin viimeksi kirjoittamasi runon ja laitoin pari riviä tunnoistani.
Minun pitää lukea se useampaan kertaan ja uskon saavani siitä joka kerralla lisää....
Se herätti uinuneita muistoja ja viritti aistejani...
Kiitos kun neuvoit minulle nämä runosivut....
Käyn kyllä siellä useampaan kertaan: -haluan lukea lisää :)
...kuinka positiivisesti uudet kirjoittajat otetaan vastaan. Meininki on muutenkin hyvä, jos runo ei miellytä, ei tarvitse sanoa mitään. Kerrotaan vaan hyvää ja kannustavaa palautetta...
Vielä tuosta ikääntymisestä, voi tulla jossain vaiheessa eteen, kuinka kauan jaksaa omakotitaloa hoitaa? Jotkut ovat luonteeltaan patalaiskoja, eivätkä jaksa panostaa kovin paljoa remonttihommiin.
kiitos, se kuuluu minulle jos olet käynyt runoa-
ni kommentoimassa. Suhahdan sinne palstalle, jah-
ka saan huushollini hoidettua. Mutta en malttanut
olla taas tulematta täällä poikkeamaan, tästä on
tullut jonkinlainen helpotus päivään.
Ihanasti puhut runostani. Tietäisitpä vain, mistä
kaikesta se kertookaan ...
Mukavaa että löysit palstan. Ja kuten sanoin,
se on suuri nautintojen tyyssija.
ja itse ainakin pyrin toivottamaan tervetulleek-
si aina uudet runoilijat/runoilijattaret.
Niin. Omakotitalossa on paljon hommaa, eikä sitä
välttämättä jaksa/pysty enää ikääntyneenä hoita-
maan niin ihana kuin se asumismuotona onkin.
Mut jatketaampa taas päivää. Minä lähden ruuan
laittoon, mitä lie Sinä touhuatkaan.
Enpä tiedä mistä kaikesta se kertookaan....
Mutta se "kertoo" minulle hyvin paljon...
Kuten jo mainitsinkin se toi mieleeni muistoja...
Se saa sielussani soimaan laulun....melkein jo unohtuneen....
...mäkihyppyä, ehkä muistat runoni aiheesta, heh...
Pyydän anteeksi Sinulta.
Tuolla edellisessä kommentissani Sinulle piti ol-
la " kiitos kuuluu SINULLE " eikä minulle !
Sorry.
Viimeiset sanasi tässä kommentissasi, nehän ovat
kuin runo konsanaan. Sinussakin olisi ainesta
runojen kirjoittamiseen, ehdottomasti !
sen runosi.
No nautinnollisia urheiluhetkiä Sinulle,
palaillaan.
Hihitystä täällä!!
Mun piti mennä lukemaan viestisi uudestaan kun otsikkosi oli "minä tyhmä", ihmettelin mistä kummasta puhut.
En ollut tajunnut laisinkaan sitä minulle/sinulle-juttua.
Voisikohan sen ilmaista jotenkin näin: Kun lukee kirjoituksen sielunsa silmin, ei sanojen ulkoasulla ja sanajärjestyksellä ole väliä.
No, ilmaisisin kommenttisi mahdollisesta runojen kirjoittamisesta, että toikihan olen sitä pöytälaatikkooni harrastellut, niinkuin varmasti moni, moni muukin.
Mutta kävin runo-sivuilla uudestaan ja luin sieltä muutamia runoja, sekä totesin etteipä minun taidoillani ole siellä sanaa eikä sijaa.
Kerrassaan mahtavaa kirjoittamista siellä.
Käyn jatkossakin siellä lukemassa.
good. Se on muuten juuri noin, että sielunsa sil-
min kun lukee niin lukee " oikein "
Ei kannata väheksyä omia taitojaan. Niinhän minä-
kin yhä uudelleen ja uudelleen olen hämmenyksis-
säni omien runojeni palautteesta, kun itse ei
niitä pidä juuri minään. Pari-kolme viimeisintä-
kin, olen edelleenkin niiden saamista kommenteis-
ta melkeinpä nirvanassa :D
Joten rohkene toki laittaa joku runosi, jään jo
odottamaan mielenkiinnolla.
Nyt kyllä tunnen oman vajavuuteni sanojen loppumattomassa suossa, tunnen hukkuvani ääntiöiden ja kerakkeiden mieleni nielevään virtaan...
Älä huolestu, tätä ei tule lisää!!!
Halusin vain osoittaa missä meikä-tytön tapauksessa mennään :))))
Mutta kauniisti osaat puhella ja kiltisti ajatella. Kiitos Sinulle :D
Olehan vaan ihan oikeutetusti nirvanassa :D
Kävin lukemassa kirjoittamasi tuolta runopalstalta.
Kiitos sanoistasi.
Yritän mietiskellä "itselleni nimeä"
Tuossa taannoin kerran keskustelin Tomppa-Herran kanssa hammaslääkärissä käynneistä ja silloin nimesin itseni hammaskeijun huijaamaksi.
En tohtisi itseäni Keijuksi tituleerata....hihitystä... ja siinä eilen sitten kun halusin irrottautua tuosta "hammasjutusta" kekkasin "vasta-kohta"-nimekseni Hui-Akka......
Tähänkin voin kirjoittaa: katsotaan, katsotaan...:)
Kirjuutin vaikka kuinka paljon, ja painoin sitten
jotain namiskukkelia ja kaikki katos bittitaivaa-
seen, mur.
Piti siis sanomani, että mikset muka voisi ottaa
vaikka niciä " hammaskeiju " Ei tarvitse olla puu
käyttääkseen puuta nicinä, eikä keiju
käyttääkseen sitä nicinä. Minäkin olen hemmetin
kaukana oman nicini luomasta kuvasta, kauniista
naisesta jonka nimi sointuu suloisesti. Mutta
siksi kai sen aikoinaan otinkin, haaveideni sii-
vittämänä. ( siis tuo on muutamien miesten ker-
tomaa, eikä omien aivojeni tuottamaa )
Joten anna palaa !
Nimittäin : Se antaa aihetta Pärkkeleeseen jos käypi juuri noin mitä sanoit: - ensin kirjoittaa ne ajatuksensa ja sen jälkeen kaikki = Viiiuuuhhh..... jossakin...
Muta, mutta, mutta nyt taas huomaan vajavuuteni ( heräsin juuri äsken -ontto selitykseni - )
ja kysyn sinulta, että mikä siis on muutamien miesten kertomaa....?
Kysyn naiselta jonka nimi sointuu suloisesti ja josta nimestä on laulukin :)
että kirjotin taas kerran epäselvästi.
Siis se on miesten kertomaa juuri, että nicini
" sointuu suloisesti " ja jotain muuta vastaavaa
ovatten sanoneet :D
Eli, et Sinä ole vajavainen vaan minä.
Huomenii uuteen päivään.
Kävipäs sattuma ja tuuri
Kun tuli tänne sivustolle juuri
Tompalle ehdin häiriön laittaa
ja sitten kurkkasin uudestaan.....
Hitsis kirjoitit jotain ettet kaunis.....vai oliko se nyt ihan niin...Mutta kuitenkin : -se oli jotain itseesi kohdistuvaa itseironiaa....
En ota sitä tosissani. :D))))
Haa, en ole keksinyt vielä "uutta nimeä" mutta tunnen kyllä olevani melkomoinen akka ....ja nythän on pääsiäisen aikakin.... :)
Sanastani puuttui N-kirjain
Sen oli varmaan joku missi-tason N-ainen varastanut. Ajatteli varmaan, ettei tämmöinen Akkaihmi-e- tarvitse "ännää" mihkään....
seurassasi helkkarin hyvin :)
Juu, oli se niin. Kauneudesta ei tietookaan,
saatikka muustakaan mikä viittaisi lempeään ni-
ciini. Mutta kuten eilen sanoin jotain, niin
ainahan saa haaveilla. Piru vieköön, sitä ei ku-
kaan ota multa pois.
No rekkaa sitten tuo " Hui-Akka " jolset muuta
keksi. Ei nimi naista pahenna, miestäkään.
mitä pikkasista :D
Rekkaamaan en tohi....
En tiiä miks...
Älykkyyteni ei oikein riitä näitten koneitten kaa, mihkään tekosiin..hih-hih-hii
Kas, kiva kun löytyi "sielunkumppani".....
Kauneus ...ja rumuus ...ovat käsitteitä jotka jokainen kokee omalla tavallaan.
En ole oikein koskaan tykännyt "kauniista ihmisistä" -uskon, että ymmärrät mitä tarkoitan. Jos kriteeriksi otetaan "yleiset kauneus-ajatukset" -mitä sitten ovatkin.
Kun ihmisen kasvoissa ja olemuksessa näkyy sielu , silloin hän on minusta kaunis.
Krääh.häh-hää
Kirjoitanko mä itseäni nyt jotenkin pussiin... :D
miksi et tohdi ?
Hitzi vieköön, että sanoitkin upeesti
" Kun ihmisen kasvoissa ja olemuksessa näkyy
sielu , silloin hän on minusta kaunis "
Mie tuudittaudun tuohon, ja oon olevinaan sitten
kaunis kun muuten en oo.
Kuin nii pussiin :D
Meen nyt synnyttämään runoo, joka on muhinu eili-
sestä asti päässä. Mut tapaillaan taas, moiks.
Hienoa!!! Siis se, että menet kirjoittamaan ruonoa.....
Käynpä taas jossain vaiheessa siellä runopalstalla....
Jaa se pussiin puhuminen.......
No katsos :
Ensin sanoin meitä sielunkumppaneiksi ja sitte puhuin "Kun ihmisen kasvoissa ja olemuksessa näkyy sielu , silloin hän on minusta kaunis."
Eli tiukalla haavilla ajatellen ylensin itseni täten omasta mielestäni kauniiksi....:D))))
Tää mun ajatusteni virta on sellaista, että en yhtään ihmettele jos et aina oivalla missä vesissä kulloinkin uin...
" viestin hierarkia on liian suuri "
kun yritin vastata tuohon alempaasi - hitto.
Piti sanomani, että käväisit rr-palstalla ja jä-
titkin sellaisen runon, että oksat pois !
Ja sitten vielä aliarvioit itsesi eilen, unohda
se ja kirjoita itsesi runoilijattareksi, isolla
R:llä. Upee on runosi, koskettava.
Kiitos sanoistasi
Enpä meinannut löytää rakosta johon voisin tätä viestiä kirjoittaa.
Uskon (jonkinasteisesti) kohtaloon .....
Kerroit minulle eilen runopalstasta ja heti tänään pääsin sinne kippaamaan sieluni kuormaa, sen täyttyessä juuri kokemastani.....
"Runoni" ei siis ollut aiemmin kirjoitettu vaan juuri siinä hetkessä syntynyttä ajatuksen virtaa...
Ällös tämän perusteella minua runottareksi vertaa vaikka arvostankin sanojasi ja lausun nöyrästi ; Kiitos
Jatkan kyllä runopalstalla käyntiä.
Huomaan , että siellä on vilkkaasti kävijöitä ja upeita kirjoittajia
runollasi, ehdottomasti !
Itse kirjoitan runoni aina, lähes poikkeuksetta
ensin paperille. Ja jos Mysterieltä kysytään,
fiilaan ja höylään niitä kuulemma ihan liikaa
* nauraa *
Ajatuksesi virta oli riipaisevaa. Ja kun itse sa-
noit oman runoni sisällä sen olevan kuin omaa
päivääsi, niin luulenpa että voisin sanoa Sinun
runostasi samaa. Olemme varmaankin sielunsisaria
niin kuin kommentointiisi vastasin.
Se palsta on melko vilkas noin yleensä. On kyllä
hiljaisiakin päiviä, harvemmin kyllä. Mutta itse
en ainakaan osaa sieltä enää pois olla, kun olen
jo lähes 3 vuotta siellä seikkaillut. Aiemmin
kirjoitin toisella nicilläni Rellutar. Mutta sit-
ten tuli sellainen olo, että tuo nici ei ole so-
velias rakkausrunojen tulkintaan, ja otin sitten
kakkosnicini käyttöön viime kesänä.
Ja kiitos vielä itsellesinkin kommentoinnista
runooni.
Minä paperille olen rustaillut kaikenlaista.....
Yhteen aikaan kirjotin vihkoonkin....mutta siitä on paljon,paljon aikaa....
Enimmäkseen ovat ajatuksen virtaa....
Sinä siis olet kolme vuotta kirjoittanut "är-ärrään", minun pitää selailla sivuja taaemmas ja jatkaa lukemista siellä.
Ajatella, minä sitten eilen ensimmäistä kertaa siellä kävin *naurahtelen*
No, enpä juuri näillä sivuillakaan ole käynyt
Joskus satunnaisesti käväissyt...
Huomaan, että osa teistä "tuntee toisensa" jo melkoisen hyvin :)))
Voitte mukavasti viitata johonkin ennen tapahtuneeseen....Se tuntuu mukavalta...
melkein 3 vuotta olen sinne kirjoitellut.
" laajalla haulla " voit etsiä kirjoittajien ai-
kaisempia runoja, kenen tahansa. Löydät sen kun
menet sivustolle, ihan ylälaidassa on " suomi24:n
keskustelun " alla hae ja sen vieressä laaja
haku. Sieltä löytyy kohta " hae viestejä jotka
on kirjoitettu nimimerkillä " ja sitten kenttä
johon voit kirjoittaa haluamasi nicin.
Se löytää melko kauaksi kirjoitettuja runoja.
Todella, tunnetaan ja ollaan nähty mm Mysterietin
kanssa. Mutta olen nähnyt monta muutakin palsta-
laista, ja jokaisesta olen onnellinen.
Erittäin iloinen olen myös siitä, että Sinä ja
minä olemme kohdanneet, vaikkakin vain näin vir-
tuaalisti.
Nyt katsomaan " tanssii tähtien kanssa "
Mukavaa illan jatkoa Sinulle.
,,,menenpä minäkin "tanssimaan"....
Kiitos, minustakin on mukavaaa kun olemme kohdanneet....
Ja kiitos taas hyvistä neuvoista!!!
Virvon, varvon sinullekin lutuista sunnuntai-iltaa :)
että meiltä lähtee enemmän "elämisen ääniä" kuin naapureilta...kovin on hiljaista joka suunnassa.
Odotan innokkaasti tulevaisuuden muuttoa, sillä tykkäisin laulella ja käyttää esim. tiski-pesukoneita vuorokauden ajasta riippumatta.
PS.Yläkerran kollipoika onneksi konsertoi välillä haikeasti - pitäisiköhän viedä toinen tyttösistä visiitille ;DDD
...teillä olevan kyse seuraavista asioista...
Huonekalujen siirtämisestä keskellä yötä. Kovaäänisistä kolahduksista ja pamauksista, joita kuuluu heitettäessä tavaroita lattialle.
Kattiloiden ja kuppien kolinasta. Vierakielisestä kovaäänisestä huutamisesta, lähes paatoksenomaisesta saarnaamisesta. Yli kolmenkymmenen ihmisen kokoontumisesta kerrostalokolmioon (sukulaiset) lähes päivittäin, useimmiten illalla klo 21 jälkeen.
Tässä nykyisessä kerrostalossa jossa asun on pääasiassa tosi hiljaista.
Siksi olen tosi iloinen jos joskus kuulen "liian myöhään illalla" pesukoneen ääntä....
Rauhoittaa omaatuntoani, koska itse sorrun tähän syntiin vähän väliä-
Samoin jos joskus kuuluu "vähän äänekkäämpää keskustelua" suo minulle "hyvän mielen", koska meidän perheemme on välillä melkoisenkin "ääntä päästävä"...
asusti eräs eriuskoinen, miehilläkin pitkät parrat ja paitulit - perhe...
Kuulemma oli melkoista möykkää aamusta iltaan - itse huomasin ambulanssin usein hakevan erästä lasta ja äitiä mukaansa...
Asunnon omistaja joutui häätämään perheen taloyhtiön painostuksesta :(
PS. Kaksi vanhinta poikaa pelasivat tosi taidokkaasti keskenään jalkapalloa talomme viereisessä puistossa :)
...kaikkein ikävintä murheellisessa tarinassa on...
Asunnon missä maahanmuuttajat asuvat omistaa Suomen valtio. Valtio osti sen meidän entisiltä naapureilta, iäkkäältä pariskunnalta, joiden kanssa meillä on erittäin hyvät välit. Käymme tapaamassa heitä vieläkin toisella paikkakunnalla. He kertoivat valtion maksaneen huomattavasti korkeamman hinnan asunnosta, mitä he olivat pyytäneet, valtio halusi sen maahanmuuttajille.
Meidän talon isännöitsijä on keskustellut asiasta valtion virkamiesten kanssa, jotka tietävät ongelman, mutta rikkomus ei ole riittävä häätöön!
...tänne katsomaan mistä olet aloittanut keskustelun, kuulin tästä lindalta:)))
En kuulu ikäni puolesta enää näin nuoriin, mutta haitanneeko tuo:)
Kiinteistöliiton tuomari aikanaan koulutuksissa toi esille sitä, kuinka meillä kaikilla on mahdollisuus muuttaa keskelle korpea, jos emme sopeudu yhteisiin pelisääntöihin. Yhteisissä asumismuodoissa on aina joku joka "narisee" jostakin. Yleensä ne liittyvät taloyhtiön remonteihin, vanhat eivät halua enää silottaa rahojaan kalliisiin remontteihin ja niitä siirretään vuodesta toiseen, kunnes ne on pakko tehdä.
Olen asunut kerrostalossa ja nyt asun rivitalolossa. On hiljaista välillä kuin yksin koko talossa. Ääniä ehkä on, mutta ne eivät kuulu, olen kait tottunut niihin. Maalaistyttönä kerrostalo asumismuotona ei kotiuttanut minua paikkakunnalle, kotiuduin vasta kun sain astua maankamaralle. Unelmoin kuitenkin omasta punaisesta tuvasta, mutta se on kait hylättävä ajatuksena, kun tuota ikää karttuu eikä sitä talonmiestä ole näkyvillä. Muutenkin paikkakunnan muutto houkuttelee tässä elämäntilanteessa. Olen jo katsellut omakotitaloja sekä rivitaloja, mutta päätöstä en ole vielä tehnyt.
Työssäni en ole kovinkaan usein joutunut puuttumaan yöhäiriöihin, enemmänkin riidat ovat koskeneet remontteja. Niihin väsyneenä uutta elämää kohti yritän askeltaa. Työ on kiva, mutta riidoista kaatuva henkinen painostus ei enää jaksa innostaa. Tässä asumismuodossa eivät lasten leikistä tulevat äänet häiritse, pikemminkin niistä saa hyvät unet. Eikä taida nuo naapuritkaan pahemmin riidellä eikä yösaunomiset häiritse.
Tuolta runopalstalta löytää mielenrauhan:)
...toit esille oikein hienoa ja asiantuntevaa näkökantaa...
Näillä maahanmuuttajilla ei käsittääkseni ole mahdollisuutta muuttaa keskelle korpea, vaan heidät halutaan sopeuttaa suomalaiseen elämäntapaan ja tapoihin?
Itselläni ainoa todellinen syy, miksen ole jo lähtenyt, on poikani koulu. Hän viihtyy tavattoman hyvin ystäviensä ja kouluympäristössä. Muistan minulla olleen samanikäisenä (12v.), tavattoman vaikeata sopeutua uuteen kouluun vanhempien muuton seurauksena.
...niin ettei sijoittajilla ole kiinnostusta sijoittaa rivitaloon vuokrausmielessä. Silloin asukkaina on vain omistajia. Eikä paikkakunnallani taida olla muutenkaan paljon noita maahanmuuttajia.
Eivät he kovin helposti varmaan sopeudu meidän suomalaisten elämäntapoihin. Olen alani yhdistyksen mukana eri Euroopan kaupungeissa ja todennut, että elämä siellä poikkeaa meidän tavoista aika paljolti. Ruokailu on yksi niistä, itse olen tottunut jo lapsuudesta siihen, että pääruoka on puolilta päivin, mutta maailmalla perhe syö iltaisin ja siitä nautitaan hyvien keskustelujen kera mukana ehkä suku ja ystävät.
Itse olen saanut elää lapsuuteni samalla paikkakunnalla kuten myös omatkin lapset. Siitä en osaa sanoa mitään. Poikani joutuivat vaihtamaan koulua silloin kun muutimme kerrostalolta rivitaloon. Ala-aste vaihtui, se ei haitannut, mutta olisivat halunneet yläasteelle sinne mihin eka koulusta olisi joutunut. Lopulta kiintyivät uuteen eikä ystäviä puuttunut, sillä entisten lisäksi tuli uusia.
Nyt aikuiset lapseni haluaisivat etten lähtisi heistä kauemmas, nyt kun ei sido tavallaan enää kukaan ja olisi aikaa vain itselle...liikkumavara on kuulema 200 km:)))
Tässä on ollut mietittävää ja nauraa...näin se elämä kulkee:)
...tiedän selviytyväni tästä ongelmasta tavalla tai toisella...
Maahanmuuttajien elämääni tuomat vaikeudet voivat viedä ratkaisuun, josta tulen tavallaan vielä kiittämään heitä. Ei koskaan tiedä mitä löytyy, niin kuin kirjoitit, ihmiset kiintyvät uuteen ja entisten lisäksi tulee uusia ystäviä.
Sellaisen ikävän lieveilmiön naapurusto aiheutti, että runonkirjoitus on tällä hetkellä stopissa. Tuli liian monta keskeytystä, ajatus katkesi ja annoin periksi. Varmasti palaan kyllä vielä asiaan.
Sää et tiiä millasta luukkua olen nähnytkään pitkän elämäni varrella... sen jälkeen kun mamman lihapatojen ääreltä muutin =)
Yksi mieleenpainunut kokemus oli Turun keskustassa - siellä asuin isossa, vanhassa kerrostalossa, vilkkaan pääkadun varrella - ei siinä mitään että rekat ja linjurit saivat, ohiajaessaan, ikkunat helisemään, ei - sehän oli vain normaalia kaupunkimeteliä ja siihen tottui...
Naapuri sensijaan - miten sen kertoisin - hän oli armeijan entinen kapiainen ja vaimonsa katalastihylkäämä miespolo...
Perjantai-ilta kun eteni tarpeeksi pitkälle, tuli tämä veijari kotiinsa, itki kaljatuoppiin ja kuunteli musiikkia.
Stilllll lllooovvviiinng yyyyyooouuuuuu - uuuu
Kokoajan, sitä samaa, aina vaan, joka perjantai...
Otan osaa, tomppa.
...elämässäsi naapurimiehen vuoksi, lähes epäinhimillistä kohtelua...
Onneksi sinulta riittää vielä minulle myötätuntoa. Hieno nähdä snuakin taas, Mysteriet!
*hymyilee*
Meni perhanan ukko pilaamaan hyvän kipaleen :/
Joo, katos kun on itse kokenut vähän yhtä ja toista, on helppo asettua toisen asemaan... =)
*hymyilee* - tänne on mukava tulla
...sinut toivotetaan tervetulleeksi minne tahansa palstalle...
Varmaan tuolla vanhenemisella on jotain tekemistä myötätunnon antamisen kanssa. Huomaan puolustavani perheen oikeuksia raivokkaasti. Sinulla empatia on varmaan synnynnäistä?
Olisit saanut myötätuntoni hieman nuorempanakin tomppana - ikä ei oletehnyt Sinulle hallaa !
*nauraa*
Enpä tiedä, mahdanko mikään superempaattinen olla... luulisin että keskiverron alapuolella, mutta vähän kumminkin...
superemppis, minä jos kuka tiedän sen !
Aliarvioi ny sitte ihan vappaasti taas siellä it-
seäs, höh.
Kuule kuka puhuu *nauraa*
Sää ole melki parasta, mitä oon runopalstan
kautta saanu. Vaikia on kyllä asettaa teitä
minkäänmoiseen tärkeysjärjestykseen, kun olette
kaikki niin bal ihkuja.
Että mää orotan jo sitä meitin kimppatapaamista,
se mahtaa olla ratkiriemukasta, jolsei peräti it-
kemistä - ilosta :D
Kiitos että olet siellä - sydämeni syrjimmäinen.