Onko lemmikeistä ollut mielestäsi tukea tai lohtua syöpäsi keskellä.
Jos on niin millaista.
Mitä sanoisit sellaiselle jolla on syöpä ilmennyt, pitäisikö hommata joku lemmikki vai ei.
Jos on niin millaista.
Mitä sanoisit sellaiselle jolla on syöpä ilmennyt, pitäisikö hommata joku lemmikki vai ei.
Vastaukset 28
Vanhimmat
aika itsekästä ottaa lemmikki silloin,kun on syöpädiagnoosin saanut.Entäs,jos käy niin,ettei syövästä selviäkkään,mitä tapahtuu sitten tälle "lohdutuslemmikille?"Eri asia on,jos on jo se lemmikki ennestään.Olipa lemmikki mikä hyvänsä,kun sen ottaa,niin siitä pitää myös huolehtia-jaksaako hoidoissa käyvä syöpäläinen esim.ulkoiluttaa ja kouluttaa koiranpentua?
Jos ei ole ennestään kokemusta koirista ja koiran kouluttamisesta, kyllä pitää harkita tarkkaan, osaanko ja jaksanko huolehtia lemmikistä, osaanko kouluttaa koiran, minkälainen rotu olisi sopiva, ei ollenkaan yksiselitteinen asia. Eläimestä ollaan vastuussa pitkään.
Useat eläinsuojeluyhdistykset etsivät sijaiskoteja eläimille kunnes niille löytyy uusi omistaja.
Vaikka voihan siinä toki käydä niinkin, ettei enää raaski hoidettavasta luopua kun siihen kiintyy, mutta sittenhän kaikki on onnellisia :)
Totta haastat ettei silloin pidä ottaa kun on saanut diagnoosin. Ei siinnä vaiheessa vielä tiedä miten pystyy hoitamaan.
Niin tietysti on oltava erityisen tarkka jos ottaa koiran.
Niitä on tosiaan monia yhdistyksiä jotka auttaa jos ei jaksa.
Joku on epävarma jaksaako pitää esim. kissA ELÄÄ 20VUOTTA. Kun tarjoaa sijaiskodin jollekin vaikka kisulille, voi saada eläimen lyhyeksi aikaa, jos ei voimavaroja ottaa omaksi, voipi tavallaan "palauttaa" eläimen, mutta on tarjonnut sille kuitenkin kotiolot, toisin kuin jossain häkissä, odottelemassa kuka huolii.
Itselläni kolme kisua ja koira.Ja ihan omia.
ja ikävöi..
puhumattakaan koirasta...
kaksipiippuinen juttu tämäkin.
Perheellisellä syöpäpotilaalla tietenkin eri asia kun on muitakin hoitajia.
Entä jos "lainaa" välillä ystävän kisulia,ottaa hoitoon ? Lohduksi itselleen ja ehkä työssäkäyville iloa ettei kissa jää päiväksi yksin??
kiva silloin sairaana silitellä jotain suloista kissaa, joka olis tullut kehräämään vatsan päälle sänkyyn, kun joutui olemaan petissä kuumeen kourissa, mutta toisaalta se yksin lepääminenkin oli aika tarpeellista.
Molemmat on hyviä ja tarpeellisia asioita.
sellainen kissa, jonka olisin toivonut itseäni "hoitamaan" silloin kun sytostaattien aikana oli kuumetta.Olen käynyt sitä kissaa katsomassa ja siinä sivussa S-tinttiäkin.
Kuten varmaan tiedät, on eroja lemmikeissä ja eroja potilaiden kunnossa. Esim.saksanpaimenkoira ei käy kenelle tahansa eivätkä muutkaan palveluskoirat. Vastuullinen kasvattaja ei anna pentuja kenelle tahansa. On eroa ottaako kultakalan vai dobermannin.
syöpäpotilaanakin saksanpaimenkoiran kanssa. Tulipahan lenkkeiltyä hoitojenkin aikana päivittäin ja samottua lakkasoilla. Oikeastaan se oli ihanaa aikaa siltä osin, harmittaa kun nyt työhön palattuani ei ole aikaa tehdä pitkiä päiväretkiä.
Uutta pentua en kuitenkaan vielä uskalla harkita, täytyy ensin katsoa tämä riskialttein uusimisaika, ettei jää sitten kaksi koiraa muiden hoidettaviksi.
kun kerroit aina reissuistanne koiran kanssa,ja
minäkin sain siitä puhtia lähteä lenkille vaikka
vähän heikommassakin kunnossa.Pieni kissa on
minulla kaverina,sen ainekin on jaksanut hoitaa
ja on siitä seuraakin ollut:)
Sitä juuri tarkoitin onko ollut lemmikkejä ja minkälaisia tai ottaisitteko ja minkälaisen.
Ja erikoisesti sitä onko niistä ollut hyötyä tai apua, ja mitä suosittelisitte.
Akvaario ja Dobermanni on todella erilaiset.
Kyllähän se koira liikkeelle laittaa ja kunnossa pitää.
Kissa on kiva ja hellyttävä kaveri.
on omat näkökohtansa.Nimimerkillä:"Kokemusta on"
Ei oikein tajunnut Meikussa syöpäyhdistyksen hoitaja kun kehotti ottamaan koiran. Jos ei kerran ole ketään, joka voisi sen ottaa tarvittaessa hoitoon, siis samalla paikkakunnalla, niin kyllä sitäkin pitää harkita.
Ei nää ihmiset tajua, että maailmassa on oikeasti yksinäisiäkin ihmisiä, sukulaiset asuu muualla ja niillä kaikilla on kissoja.
Kissaakaan en ota tuosta syystä, ja näiden kuumien aaltojen takia. Sillä mun täytyy saada kesäisin pitää kaikki lävet selällään. Ja asun ekassa kerroksessa. Tiedän kokemuksesta, että kissa hyppää alas herkästi vaikka linnun perään.
Eikö tämä syöpäyhdistyksen hoitaja ottanut huomioon, että eläimeen sitoutudutaan ja siitä otetaan vastuuta ja huolehditaan, on itsekästä ottaa eläin vain omaksi iloksi. Vastuullinen kasvattaja on paras asiantuntija.
asiaa harkittava, kun lemmikkieläintä alkaa mieli tekemään.Ei sitä voi noin vaan hankkia.
Toi kissa ja akvaario juttu tarkoittaa sitä, katsos kun se kissa saattaa mennä kalastelemaan sihen akvaariolle ja sitten voi käydä niin, että se pulahtaa ja kastuu.Se on hauska välikohtaus.
on lääkettä parhaimmasta päästä, niin ei sitä pidä liiaksi itsekkyydeksi tulkita,jos joku pieni koira olis kaverina.Kummasti sellainen eläimen hoivaaminen ja rakkauden kerjääminen(sen eläimen puolelta) vie ajatuksia pois siitä omasta sairaudesta, jos siitä eläimestä vaan pystyy pitämään huolta tai jos siitä eläimestä ei ole liikaa työtä
Sairaan ihmisen paraneminen on tärkeä näkökohta
Kissakaverista on ollut minulle tukea ja lohtua niin terveenä kuin sairaanakin ja syöpäleikkauksesta toipuneena. Elämäni tuntuisi kovin tyhjältä ilman kissaa. Kissani on kovasti pitänyt seuraa ja jos olen ollut kotoa poissa, on kotiin tultuani osoittanut "jälleen näkemisen riemua" :)
Jokaiselle vastuuntuntoiselle ihmiselle joka toivoo lemmikkieläintä ja jolta tämän lemmikin hoitaminen sujuu, suosittelen lemmikin ottamista. Mutta ei mielijohteesta vaan harkinnan jälkeen. Jos itsellä tai perheessä on allergia tai joku muu vakava sairaus jota lemmikin ottaminen haittaa niin siinä tapauksessa ei kannata ottaa lemmikkiä. Lemmikin ottaminen tulee maksamaan jonkin verran, on eläinlääkärikuluja, rokotuksista täytyy huolehtia, erilaisia tarvikkeita täytyy hankkia ja kunnollista ravintoa. Lomien tai esim. sairaalareissujen ajaksi täytyy huolehtia lemmikin hoidosta. Jos itse on kovin huonossa kunnossa niin ehkä ei siinä tapauksessa ole voimia lemmikistä huolehtimiseen?
Mul o kaks kissaa 15v ja 9v ja ne on olleet kyllä aikamoisia seuranpitäjiä mulle kun olen kotona tuskissani ollut ja potenut yksinäisyyttäni, ne kun vaativat vähän hoitoa ja huomiota niin niiden avulla ainakin tietyt rutiinit pitää kiinni päiväohjelmassa. Olen kokenut ainakin itselleni hyödyn niiden olemassaolosta ja kehrääminen ja silittäminenkin on todettu jossain kait aika terapeuttiseksi hommaksi.
on joku joka iloisena odottaa kotiin paluuta,
on jo ovella vastassa:)
Koirani oli 1,5-vuotias kun sairastuin syöpään ja raskaat leikkaukset ja sytostaattihoidot aloitettiin. Täytyy kyllä sanoa, että en olisi jaksanut hoitoja läpi käydä ilman koiraani. Kukaan ei kysynyt tarvitsenko apua tai pärjäänkö yleensä kotona hoitojen välillä. Minullahan oli mies, mutta millainen mies? mies joka pakeni toisen naisen kainaloon jättäen minut yksin samantien kun tulin sairaalasta kotiin. Joskus en jaksanut vessasta palata sänkyyni takaisin ja makasin päivän wc:n kylmällä lattialla, mutta onneksi minulla oli tuo koira joka käpertyi minun viereeni sinne vessan lattialle. Kerran koira toi minulle jopa oman vesi kuppinsa. Nuori koira, jonka olisi pitänyt olla villi ja vauhdikas muuttui äkkiä rauhalliseksi hoivaajaksi ja oli sitä elämänsä loppuun asti. Koirani nukkui pois 13,5 vuotiaana ja voitte uskoa, että minä kaipaan tuota koiraa niin valtavasti. Kyllä eläimistä on valtavasti lohtua.
Vai niin, vai oli miehesi sellainen lurjus, täysi roisto on ollut.
Tuo koirasi on kyllä ollut aivan erikoinen, suorastaan aarre.
ei ihme jos ikävöit sitä.
Mitä rotua se oli vai oliko sekarotuinen.
hyvä laumanjohtaja, kun vesikuppiaankin sinulle toi.Uskomattoman hellyttävä kertomus teidän ystävyydestänne.