G: 3-4kk nukuttaminen?

Meillä tyttö 3,5 kk nukahtaa omalle paikalleen perhepetiin, kunhan on ensin rauhoittunut sylissä. Uni tulee n. klo 23:00 ja aamulla herätään klo 7-8 ensimmäisen kerran syömään. Sitten jatketaan vielä tunti tai pari unia. Yöheräämiset jäi siinä vajaan 2 kk iässä. Eli helppo tapaus.

Omaan sänkyyn. Meillä ainakin 2,5kk rupes heti nukkuun 8 tunnin unia, kun siirsin pois vierestä. Maidonhaju häiritsee vauvan unta. Ja huomaat kyllä, että onko kyse nälästä (syö kunnolla) vai vaan heräämisestä (tissi suuhun ja uni jatkuu).

Nukuttaminen meilläkin ongelma. Eilenkin annoin nukkua melkein tunnin sylissä ja sitten vasta uskalsin siirtää omaan sänkyyn... Vinkkejä nukuttamiseen kaivattais täälläkin =( Vaavi kun herää aina, kun pitäisi siirtää sylistä pois...

Meidän 3kk nukahtaa omaan "sivuvaunusänkyyn". Illalla meillä on aina samat rutiinit, jotka selkeästi helpottaneet nukahtamista. Iltasyötön jälkeen odotellaan hetken tuleeko kakka, sitten vaihdetaan vaippa ja mennään pimeään makuuhuoneeseen. Siellä laitan pojan unipussiin, silittelen hetken ja lasken pinnasänkyyn. Tutti suuhun ja uniriepu viereen, sitten laitan sellaisen soittovempaimen pimputtamaan kymmeneksi minuutiksi. Sinne nukahtaa yksin. Aamuyöstä herätään ehkä kerran pari tuttia kaipaamaan tai piereskelemään, sitten aamulla klo 7-8 välillä haluaa rinnalle. Meillä tosin ollaan osittaisimetyksellä, joka varmasti syynä siihen ettei enää herää yöllä syömään.

meillä on todellinen ongelma toi tutti,joka ei sitten millään tahdo pysyä tytön suussa.Ja jos sitä ei laita suuhun,tulee kauhea parku!Illalla klo 20maissa saadaan yleensä tyttö omaan sänkyyn nukkumaan syötön jälkeen,joskus tutilla/ilman,mutta sitten sitä tuttia joutuu juoksemaan laittamaan suuhun valehtelematta 10 minuutin välein. Olisiko jollakin neuvoa tähän?

Toinen ongelma on kun yöllä syötän hänet,niin eipä tahdokaan enää yksin nukkua omassa sängyssäänsen jälkeen. Ja silloin on aika mahdotonta tuota tuttirumbaa tehdä keskellä yötä itse ihan nukuksissa. Usein joudun ottamaan vaavin meidän keskelle joka sitten taas aiheuttaa se,etten itse saa enää pariin tuntiin unta ja sitten hän jo tahtookin syödä hetken päästä taas jo...muutun pian zombieksi kun heräilen parin tunnin välein tai useammin ja valvon usean tunnin joka yö. olisiko taikajippoa tähän?

Onko kokemuksia nukuttamisesta niin, että laitatte vauvan vaan sänkyynsä ja annatte hetken itkeä ja katsotte nukkuuko?Sairaalassa neuvottiin, että 5 minuuttia kerrallaan saa antaa vauvan itkeä, sitten mentävä tyynnyttämään ja sitten taas itse pois ja antaa itkeä 5 minuuttia jne jne. Tuntuu niin kurjalta antaa toisen itkeä yksinään..olisi niin mukavaa jos vauveli nukkuisi omassa vuoteessaan.
Hyvät neuvot olisivat tarpeen!!

meillä poika on nukutettu omaan sänkyyn jo reilu 2 kk:n vanhasta pitäen, ja hyvin on aina jäänyt sinne nukkumaan. meillä on selvät iltarutiinit, klo 22.00 mennään iltapesulle ja vaihdetaan yökkäri päälle, sitten otetaan iltamaidot sohvalla ja laitetaan sänkyyn n. 22.30-23.00. Sinne molemmilta vanhemmilta iltapusut, tutti suuhun, mobile päälle, valot pois ja ovi raolleen. Jos tutti tippuu, kuunnellaan äityykö kitinä itkuksi, jos ei, ei tuttia ei mennä laittamaan takaisin. jos mennään pojan luo ku on laitettu jo sänkyyn, ei puhuta pojalle ollenkaan eikä oteta katsekontaktia. yöllä saattaa herätä kun tutti tippuu, käydään hämärässä laittamaan takaisin. poika myös silloin tällöin herää syömään joskus viiden aikaan, syötetään hämärässä ja laitetaan takasin omaan sänkyyn. nukkuu siitä hyvin jonnekin 9 asti.
Iltarutiinit on meillä ainakin auttanut tosi paljon....

kannattaa kokeilla tota omaa sänkyä niinku joku muukin tossa neuvo, meilläkin on tyttö nukkunut hyvin sen jälkeen.
eli...menee nukkuun vaihtelevasti 20-23,herää ekan kerran tissille n.4-5 ja sit heräilee 7-9 aikaan.on pari tuntia hereillä ja menee ekoille päikkäreille.

nukutan tosiaan aina hämärässä olkkarissa tissille ja yöllä kun herää vaihdetaan vaippa ja otan viereeni tissiteleen,sit nostan omaan sänkyyn takas ku on nukahtanu jatuo nukahtaakin aina melkein samantien.

Heips!
Teillä ja monella muullakin täällä tuntuu olevan juuri tuo "siirtymävaihe" eli n. 3kk tienoilla lapsi alkaa opettelemaan itsekseen nukahtamista. Pikkuvauvahan tyynnytellään sylissä, imettämällä jne. kun voi olla masuvaivoja ja muutenkin kaipaa äidin turvaa kovasti. Mutta tämä jää herkästi "päälle", niinkuin itsekin totesit. Kun koliikkivaivat ovat helpottaneet, olisi nyt tärkeää tukea lasta tässä nukahtamisen opettelussa. Eli iltarutiinien, imetyksen yms. jälkeen omaan sänkyyn (tai vanhempien sänkyyn, missä nyt sitten nukkuukin, mutta ei siis sylissä enää). Siinä voi lasta hetken tyynnytellä, peitellä, antaa uniriepua yms. Sitten jätät hänet hakemaan unta itsekseen. Hetken aikaa voi antaa itkeä, mutta mitään huudatusunikoulua ei noin pienelle voi tehdä (enkä sitä varsinaista huudattamista muutenkaan kannata). Käyt välillä rauhoittelemassa ja sitten jätät taas yksin. Lapsi tarvitsee myös omaa rauhaa ja liika vanhempien puuttuminen nukahtamistilanteessa häiritsee sitä vauvan luonnollista kehitystä, jossa oppii nukahtamisen taidon. Toisilla tutti toimii, toisilla se vain häiritsee kun tippuu koko ajan. Kokeile mikä teillä toimii. Tästä "siirtymävaiheesta" luin Marc Weisbluthin kirjasta, Healthy Sleep Habits, Happy Child. En tiedä onko sitä suomennettu. En ihan kaikkea allekirjoitta mitä hän neuvoo (hän oli enemmän huudatuksen kannalla), mutta siinä oli hyvää tietoa unitutkimuksesta, vauvan unirytmeistä ja kehityksestä. Myös aikaiset nukkumaanmenoajat, joita hän suositteli, toimi meillä hyvin kupuksen kanssa, ja kenties teilläkin yöt rauhoittuisi jos aikaistaisit sitä parilla tunnilla?

Tuo kirjoituksesi on aivan kuin meillä esikoisen kanssa. Hän ei sitä itsekeen nukahtamista oppinut kun liian pitkään olin aina työntämässä tissiä suuhun. Heräili sitten 8kk asti tunnin välein, ja mikään muu ei rauhoittanut kuin tissi, että kantapään kautta on tämä opittu. Jouduttiin tekemään unikoulua asteittain 4 otteeseen, ennen kuin oppi kokonaan itsekeen nukahtamaan ja oli silloin jo 1v 9kk vanha. 8kk ikäisenä ekan unikoulun (tassuhoito) jälkeen oppi nukkumaan yön läpi, mutta nukutukseen tarvitsi tuolloin vielä paljon kosketusta ja hyssyttelyä. Kuopuksen kanssa olen nyt toiminut toisin. Pienestä asti pikkuhiljaa totutin nukahtamaan itse sänkyyn, ja nyt (6kk) olen enemmän häiriöksi siellä huoneessa jos sinne jään. Masulleen rauhoittui paremmin. Hän tosin imee peukkua, mutta sen avulla saa yölläkin unenpäästä kiinni uudestaan jos herää. Eikä ime sitä kuin nukahtaessaan, ei siis nuku peukku suussa. Toki on vauvoissakin eroa, mutta uskon oman kokemukseni ja erilaisen toimintani auttaneen asiaa.

Tulipa tästä pitkä :) Olen tämän asian kanssa niin paljon kärsinyt aikanani, että kun ajattelen että voisin näilä neuvoillani säästää jonkun toisen samalta, niin innostun aina sepostamaan pitkäänkin... Tsemppiä teile ja kaikille muille ketjuun kirjoittaneille!