Miksi valehteminen on niin yleistä?
Siksikö, että kiinnijäämisriski, VOI OLLA,..todella vähäinen.
Toisaalta, jos jää "kiinni" valehtelusta, jossain tärkeässä asiassa, joko varomattomuuttaan tai muuten, niin uskottavuus siinä helposti menee.
Onko valehtelua, jos jättää, osia kertomatta eli vaikenee?
Siksikö, että kiinnijäämisriski, VOI OLLA,..todella vähäinen.
Toisaalta, jos jää "kiinni" valehtelusta, jossain tärkeässä asiassa, joko varomattomuuttaan tai muuten, niin uskottavuus siinä helposti menee.
Onko valehtelua, jos jättää, osia kertomatta eli vaikenee?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Muistaa väärin tai muistamattomuus ole oikeastaan valehtelemista.
Eikös se ole esm. politikon "hyve" itselle ja ehkä kansan parhaaksi?
Äänestäjienhän muisti on tunnetusti lyhyt, vai?
Miten paljon ihmiset valehtelee.
Siihen oli laskettu kaikki sellaisetkin tilanteet,joita voi kyseenalaistaa.
Esimerkki: Toinen kysyy, onko tämä sinusta kamala vaate,voinko laittaa päälleni?
Ei ilkeä sanoa että aivan karmea: (vaikka oikeasti ajattelisi niin),vaan sanoo: ihan hyvä laita vaan päälles! Tai ,oliko hyvää ruokaa? ihanaa (vaikka miten pahalta maistuis).
Onko se valehtelemista vai hienotunteisuutta??
Missä raja kulkee?
Semmoiseen törmää melkein päivittäin, makuja kun on monia.
Sitten ne muut oikeat valehtelut! tuomittavaa. Tai kertomatta jättäminen. Riippuu vähän asiasta.
Jos toista sillä loukkaa, voi jonkun asian jättää kertomatta,ellei sillä ole mitään merkitystä.(muuta kuin loukata)!
Joidenkin elämä koostuu siitä,kun ehättää niitä loukkaavia juoruja (valheita)kertomaan asianomaisille. Onko se valehtelua, tai tuomittavaa ?
Jos osaa valehdella samalla tavalla 6-7 kertaa,,
niin sen uskoo jo itsekkin,että se on niin.
En vainen väitä,että se on niin.
kun sanotaan,etä valehtelee,,niin,että korvat heiluu.
Joku on heittänyt ilmaan joskus sanonnan:
"Ihminen valehtelee eniten vaikenemalla."
Mietityttää. Voi pitää paikkansakin. -
Mikäli jättää kertomuksesta pätkiä pois, eli vaikenee ja kun sen vuoksi, "kuva"muuttuu on kyseessä ilman muuta valehtelu.
Muunnetun totuuden kertomisessa kertoja yleensä pyrkii hyötymään tavalla tai toisella.
En kyllä näe kaikkea mitä ei puhu julki valehteluksi, jos esimerkiksi käyn jossain lomareissulla ja mainitsen ohimennen asiasta enkä ala perusteelliseen selontekoon.
Hankin kotiini jotain tai vaikka lahjaa jollekin, enkä kerro kaikkea, en näe että se olisi valehtelua, Yksilöllisyys ja omien asioiden levittely mielestäni ei ole fiksua, enkä katso olevani valehtelija tästä eteenpäinkään.
Mainonnan perussääntö oli ainakin aikoinaan:
"Valehdella ei saa, mutta kaikkea ei tarvitse kertoa."
Sopisi varmaan säännöksi tavalliseen elämäänkin.
Valehteleeko vai ei, tämä ei ole mikään, "musta/valkoinen"kysymys,..asteikossa löytyy ja lisäksi vielä ns. "valkoisetvalheet", jokainen,..tietenkin vastaa itse sanomisistaan,tai sanomatta jättämisistään.
Esimerkki: jos joutuu esim, kuulustelussa kertomaan tapahtumien kulusta, jossa itse on ollut mukana, mutta ei sano sitä ja senvuoksi "kuva" vääristyy, kyse on ihan suomeksi sanottuna valehtelusta ja oman "nahkan"pelastamiseta.
Pahinta valehtelussa on mielestäni se, että siinä valehtelija saattaa pettää itseäänkin. Toisin sanoen uskoo itsekin valheisiinsa tai puolitotuuksiinsa.
Totuudessa pysyvä on usein ilon pilaaja, sillä totuuden kertominen ei läheskään aina miellytä.
Olisiko paras ratkaisu se, että ei sano mitään sellaisessa seurassa, jossa totuus on karvasta kuultavaksi.
Silloin ei ainakaan valehtele, joskin totuuden salaaminenkin voi olla jonkun mielestä väärin.
Tottakai olen valehtelematta oikeassa pohtiessani perin pohjin jotakin kysymystä. Miten ihmeessä joku voi olla tästä asiasta eri mieltä kanssani? Eihän vain hänkin ole valehtelematta pohtinut samaa kysymystä tullen täysin vastakkaiseen tulokseen!
Onko niin surkeasti ettei totuutta ole olemassakaan?
On asioita joissa on yksi totuus.
Ja on asioita joissa on monta totuutta.
Asioita joita voi toteuttaa, ja toimia monella tapaa, ja ne kaikki on oikeita tapoja.
Miten sen ajattelee,,,,,
Mutta harvalla asialla on yksi ainoa totuus.
(paitsi "tiukkapipoilla").
Minun mielestä ei ole valehtelua jos jättää jotain kertomatta.
Esim. naisvaltaisilla aloilla on kaikenlaista toisen selän takana sanojaa.
Jos kaiken aina välittäisi eteenpäin olisi aika soppa valmis.
Silloin on paras vaieta.
Ihan yleisen eden vuoksi, ja rauhan säilyttämiseksi,voi sanoa ettei tiedä asiasta sen enempää.
Olisiko niin, että jokaisella on se oma totuus. Miten asiat näemme riippuu omasta historiasta ja näkemyksestä. Ei tarvitse kun muistella jotain lapsuuden tapahtumaa, siihen osallistuneiden osapuolten kanssa, siitä syntyy yhtä monta eri tarinaa kuin henkilöä.
Itse syyllistyn valkoisiin valheisiin. En viitsi loukata ja sanoa toiselle esimerkiksi, että onpa sinulla hirveä kampaus, vaikka se mielestäni on. Enkä myöskään lähde lavertelemaan henkilökohtaisia asioitani turuilla ja toreilla, ne eivät kuulu kenellekään.
ollessani naimisissa vaimo tottui valehtelemaan ja kun hän valehteli ja huomasi miten valheet meni läpi kuin tyhjää, valheet oli lopulta niin epäuskottavia että ihmettelin kuinka hän edes kehtaa niitä valehdella kun ja jos tiesi etten voi uskoa niitä tarinoita.
Lopulta hän otti pikaeron ja meni naimisiin pikaisesti uuden miehen kanssa jonka oli valheiden avulla löytänyt.
Olen vieläkin onnellinen että hän valheilla löysi uuden lyhytaikaisen miehen.