Vuosikausia olit minulle
paras ystävä ja sydämeni valittu.
Et sinä unohdu päivässä
tai viikossakaan.
Tänään olin iloinen
kun tiesin että näemme,
mutta olet kokoajan vain etäisempi
aivan kun tuuli sinua lennättäisi
pois minun ulottuviltani.
Kohtaloko sinua vie,
onko sillä suunnitelmia varallesi
vai oliko meidän aikamme
tarkoituskin päättyä nyt lopullisesti,
että jossakin
voisi aueta uusi ovi minullekin?
Ainakin taistelu tuulta vastaan
tuntuu olevan turhaa,
mutta koska minulla ei ole syytä
vihata sinua
en voi kun rakastaa ja kärsiä.
paras ystävä ja sydämeni valittu.
Et sinä unohdu päivässä
tai viikossakaan.
Tänään olin iloinen
kun tiesin että näemme,
mutta olet kokoajan vain etäisempi
aivan kun tuuli sinua lennättäisi
pois minun ulottuviltani.
Kohtaloko sinua vie,
onko sillä suunnitelmia varallesi
vai oliko meidän aikamme
tarkoituskin päättyä nyt lopullisesti,
että jossakin
voisi aueta uusi ovi minullekin?
Ainakin taistelu tuulta vastaan
tuntuu olevan turhaa,
mutta koska minulla ei ole syytä
vihata sinua
en voi kun rakastaa ja kärsiä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kun on vuosia rakastanut ja ihminen on tullut hyvin läheiseksi,
on vaikeaa jos toinen alkaa etääntyä, sekä henkisesti että fyysisesti.
"Rakasta, kärsi ja unhoita" niinhän ne tutut laulun sanat menee,
mutta uskoisin silti että kärsimyksellä on aina rajansa.
Ei ikuisuutta kukaan voi vain kärsiä rakkaudessa, kyllä aikanaan
rakkaus tulee ja ottaa omansa, usko pois!
Tunteikkaan runon kirjoit, siihen helposti lukijan mukaan innoitit.
lohdullisista sanoista :)
Tuntuu todella musertavalta juuri se että ennen oltiin erottamattomat ja nyt hän lipuu käsistäni kauas pois ja en voi kun katsella vain...
Yhteisymmärryksessä kyllä erottiin mutta ei se ole silti helppoa koskaan...varsinkaan kun kyseessä on pidempi suhde ja tunteitakin vielä löytyy...mihinpä ne tunteet noin vain häviäisivät...kaipa se rakkaus muuttaa vain muotoaan ajan kanssa!
Joskus tilanne on vain se ettei sovi toisilleen vaikka tunteita olisi...
Kuin omasta elämästäni vielä hetki sitten, ennen kuin aika lopullisesti päättyi. Runosi on surusta huolimatta niin lohtua ja rakkautta täynnä, kykenisinpä tuntemaan ja kirjoittamaan sen itsekin. Luen runosi joskus myöhemmin uudelleen, tuntuu, että se voisi saada sen oven avautumaan minullekin, kunhan aika on kypsä.
sanotaan että kun yksi ovi menee kiinni, jossakin aukeaa toinen...ja aivan varmasti se ovi on auennut sinullekin jossain...se pitää vain löytää ja "pujahtaa sisään" :)
Ja kiitos kehuista...kiva kuulla että runo kosketti myös sinua :)
Luulempa jotta
siule on vielä elämällä se herttaässä
heittämättä..
Se voi lennähtää eteesi jo huomenna...ja Voìla... voittamaton rakkaudenreeti on kädessäsi!
joka päivä jaetaan katsos uusi kortti.
Toivotaan että se herttaässä sieltä tulee vielä joku kaunis päivä :D
Rakkaushan se kuitenkin on elämän suola, sokeri ja pippuri :)
...onneenkin voi törmätä, jos ei usko sitä todeksi.
Vain kuolema on lopullista:)Ja uusi pakkakin on aina uusi.
olen saanut lukea monta runoa jotka ovat kuin omasta elämästäni.
Runot tuovat ne ikävätkin muistot mieleen taas uudestaan.
Vaikka rakkain ei ois lähellä niin silti
unet tuovat hänet siihen vierelle muistona.
Sydämellinen kiitos sulle tunteikkaasta runostasi!
palautteesta...aina mukava kuulla että runo herättää tunnetta ja ajatuksia :)