Kysely

Kerrotkos itse tuosta ihmeellisestä olotilasta ensin porfafor !

itse asiassa aika rautainen juttu, jos toista vaihtoehtoa ajattelet! Elämäniloa!

Hyvä Anneli Sumari-Holopainen, mielenkiintoisen aiheen otit esiin.
Minulle elämä on syntymän ja kuoleman välinen olotila. Yksinkertainen ja selvä määritelmä.
Nautin siitä niin kauan kun sitä riittää. Sitten se on kohdaltani ohi. Kukin tekee sen omalla tavallaan. OK.
Mutta kysyt mitä MIELTÄ olet elämästä? Silloin kysymykseen vastaaminen on vaikeaa! Esimerkiksi "elämä"-käsitteeseen voi sekottaa lukuisen määrän erilaisia uskontoja ja uskomuksia.
Kerropa mitä mieltä itse olet elämästä.

on ajankuluksi tehty? Sitähän ei voi sanoa, mitä se on, koska elämä on niin laaja-alainen. Sen rinnalle voisi asetella enemmän kysymyksiä, kuten -laatuasiat, tunteet, kokemukset, erityiset tilanteet, joissa elämä ei ole vain terveyttä ja iloa ja kivaa, vaan joka voi olla raskas, synkkä, ja ennalta-arvaamaton.

Oma mielipiteeni on se, että olen iloinen saadessani kokea elämän. Elämä vastaa aina TAHDON!

Runoilija ja kirjailija Eeva Kilpi on kirjoittanut näin:

"Älä ajattele, että elämä on lyhyt.
Ajattele: -Miten erikoionen kokemus.
Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan,
vaan että on ylipäänsä saanut kokea tämän.
Mitä sen aikana on tapahtunut on itse asiassa
sivuseikka.
Että on kokenut alun ja lopun
tajuamatta mitä tapahtuu ja että on ollut olemassa siinä välillä
ja tehnyt jotakin tajuamatta siitäkään mitään.
Ja että suurin osa on olemattomuutta
ja tämä rahtu, elämä, vain kontrasti sille.
Hetkittäin olemattomuus herkistyy ja tajuaa itsensä.
Ei siltä ilmiöltä voi vaatia jatkuvuutta.
Mutta että sai kokea sen,
että voi laulaa sen ja kirjoittaa,
että sai maalata sen ja soittaa,
että sai tanssia ja valokuvata,
että sai näytellä sitä, itkeä sitä
ja nauraa, pilkata sitä ja rakastaa,
ja että se koski niin,
ja että sitä inhosi ja vihasi,
ja että siitä luopuminen kammottaa niin,
synnyttää sellaisen autiuden
ja että suru..."