Tietoa kellään

Järjestelmäkameran yksi etu on vaihdettavat objektiivit, niinpä joku 18-50 mm zoomi käy hyvin jokapaikanlasista. Mitä tulee Tamronin ja Sigman keskinäiseen paremmuuteen, sanoosin ja uskoosin (suora lainaus Mietaan Jussilta) että molemmat tekevät nykyään pääasiassa hyviä objektiiveja, erot ovat minimaalisia, nähtävissä vain testeissä ja kuvattaessa tasaista pintaa (missä on kuvassa kaikki elementit samassa tasossa; paitsi jos kuvaat kohtisuoraan tiiliseinää...), joten osta mikä tuntuu käteen paremmalta. Mutta tosiaan: 18 - 50, 70-300, näillä kahdella pääsee tosi pitkälle. Ja ettei totuus unohtuisi, Sonyn kitti 18-70 on kelpo vehje. Turha on peiliä syyttää jos naama on vino. Sanoo nimimerkki, jolla on hyllyssä: Minolta 24/2,8, Minolta 50/2,8 macro, Sigma 105/2,8 macro, Minolta 18-70 zoomi, Minolta 35-70/3,5-4,5 zoom, Sigma 70-300/4,5-5,6 APO, Minolta 70-210/4 "Beercan", Minolta 80-200/2,8 APO G, Sigma APO 1,4X TC, Kenko PRO 300DG 2X TC, Soligor 12-20-36 mm loittorengassarja. Ai niin, meinas unohtua Tamronin 28-75mm/2,8 XR Di LD Aspherical (IF)linssi (kumma etteivät keksineet enää lisää merkintöjä), mutta siitä huolimatta kelvollinen lasi. Entä mitkä noista ovat hyviä ja mitkä huonoja? Puolet on loistavia, loput erinomaisia tai muuten vaan hyviä. Ensin kannattaa opetella kuvaamaan ja sen jälkeen varusteita keräämään.

Entä mitä tekee moisella arsenaalilla? Kerää pölyä. Satsaa kahteen zoomiin, ehkä yhteen makroon tai pitkään teleen kuvausmieltymystesi mukaan ja kuvaa, kuvaa ja taas kuvaa. Jossain vaiheessa saat mieleisiäsi kuvia. Katso myös muiden ottamia kuvia ja analysoi niitä, miksi ovat päässeet lehtien sivuille tai palkittu kilpailuissa. Jos taas tahdot vain näppäillä keverista bilekuvia, osta pieni pokkari. Kamera tarpeen mukaan! Ja lopuksi: Kärsivällisyyttä!