niin miksi se ei toimi enää silloin, kun mies löytää uuden tyttöystävän? Miksi mies antaa tämän naisen kaikin keinoin tuhota sen systeemin, että yhteishuoltajuus ei toimikkaan?
Miksi se uusi tyttöystävä on niin katkera ja epätoivoinen, että ei suvaitse miehen enää olla isä? Eikö silloin olisi parempi etsiä mies, jolla ei ole lapsia, tai omasta aloitteestaan sitten jättää tapaamiset ja yhteishuoltajuuden? Eikö olisi loistava tilaisuus näyttää, että on sellainen ihminen joka hyväksyy miehen lapset ja ex vaimon miehen elämään, koska mies, joka perheen on perustanut, tulee aina olemaan osa häntä. Kun kovaan ääneen toitotetaan yhteishuoltajuutta, niin miski nämä tyttöystävät sitten tekevät sen niin vaikeaksi?
Miksi se uusi tyttöystävä on niin katkera ja epätoivoinen, että ei suvaitse miehen enää olla isä? Eikö silloin olisi parempi etsiä mies, jolla ei ole lapsia, tai omasta aloitteestaan sitten jättää tapaamiset ja yhteishuoltajuuden? Eikö olisi loistava tilaisuus näyttää, että on sellainen ihminen joka hyväksyy miehen lapset ja ex vaimon miehen elämään, koska mies, joka perheen on perustanut, tulee aina olemaan osa häntä. Kun kovaan ääneen toitotetaan yhteishuoltajuutta, niin miski nämä tyttöystävät sitten tekevät sen niin vaikeaksi?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Oleellista on, mitä lapset haluavat.
Ja lapset eivät voi tietää, mikä heille on parhaaksi. Eivätkä sosiaalitantatkaan.
Yksikään uusperhe ei voi olla onnellinen, väittävät suuret tutkimukset mitä tahansa. Jokainen uusperheen lapsi, jonka kanssa onnistuu juttelemaan syvällisemmin, tuo esiin sen kauheuden, mitä monessa paikassa asuminen aiheuttaa, vanhempien riidat ym. Ja tästä kärsii jopa heidän koko koululuokkansa.
että kukaan ei kysy, kukaan ei ole kiinnostunu lasten mielipiteistä. Aikuiset ajattelevat vaan että kunhan itse on onnellinen, niin kyllä lapset sopeutuu! Mutta ei se ole niin, löapset sopeutuvat vain koska on pakko, ja ettei loukkaa vanhempiaan.
Lapsi on onnellinen, jos hänen vanhempansa rakastavat häntä ja toimivat hänen hyväkseen. Jos he asettavat selkeät säännöt elämälle, ts. millaisia vastuita ja oikeuksia minkäkin ikäisellä lapsella on, mitkä ovat perheen säännöt - kotiintuloajat tms. ---> se on välittämistä. Lasta halataan, kannustetaan, kehutaan kun on aihetta ja annetaan taas toisenlaista palautetta jos käytös on huonoa. Lapsen elämästä ollaan kiinnostuneita, häneltä kysellään kuulumisia, päivän kulusta, asioista mistä tykkää, onko murheita, kavereista ja mistä tekemisistä pitää. Lasta huomioidaan ja hänen on mahdollista vaikuttaa lapsen ikäiselle sopiviin asioihin perheessä esim. mennäänkö leikkipuistoon vai kylään jne.
Ensisijaisesti on vanhemman tehtävä selvittää mitä lapsi ajattelee, ja antaa hänelle rakkautta ja rajoja. Siihen ei tutkijoita tarvita. Jos perhe on eroperhe, ja toisaalla tai molemmissa päissä on muodostettu uusperhe, voivat uudet puolisot tuoda lisää plussaa tilanteeseen, JOS ovat kykeneväisiä empaattiseen vuorovaikutukseen lapsen kanssa.
Pointti on se, että koko koululuokka ei todellakaan kärsi, jos vanhempi hoitaa vanhemman tehtävänsä, oli perhemuoto mikä tahansa.
Kuka sitä toisen lapsista rehellisesti voisi olla kiinnostunut, joku yli-ihminen varmaan.
Ja kuka voi olla niin rehellinen, että myöntää sen.
Tavallaan erot on parempia vasta sitten, kun lapset on aikuisia, jotta ne osaa arvioida itse edes hiukan asioita. Jos nyt sitten on pakko erota.
omassa elämässään ja aikuisia, pois muutaneita, sitten on aika vasta ottaa uusi elämänkumppani. Kyllä mun mielestä 20ä30 vuotta jaksaa hyvin olla yksin. Voihan sitä flirttailla tai tapailla , mutta ei tuoda kotiin eikä asumaan.
itsekkään..mietihän nyt, kuka haluaa seurustella ja tapailla 30 vuotta?? :) onko näin, ettei kummallakaan ehkä ole oikeutta enään hankkia lapsia, kun suhde kariutuu, eletään vain niiden yhteisten lasten tähden ja ehdoilla, ja odotetaan parikymmentä vuotta että saa "luvan" solmia liiton!!! huoh mitä ajatusmaailmaa, toivottavasti oli vaan ihan pilakirjoitus :)
kannattasko ajatella että se puoliso voi myös menehtyä,voi voi lapsiraukkoja, että tän sortion ihmiset, miettikää tarkkaa ennenkun lisäännytte, elämästä kun ei koskaan tiedä, lapset meillä on lainassa, me luomme aikuisina heille eväät elämää varten, tuskimpa sitä sotketaan onneliisuudella jos solmitaan rakkaudesta uusi parisuhde.
niin, en tiedä, entäs jos perheen jättäjä on se nainen, onko todellakin oikein että mies elää 18 vuotta vain lapselleen??
huh huh, onneksi omaan tervejärkisen miehen ex puolison!! ja lapsetkaan eivät ole menettänyt mielenterveyttään tässä uusperheessä :)
Minulle miehen lapsi on hyvin rakas. Välitän todellakin mitä hänelle kuuluu, miten hänellä menee, ja autan miettimään asioita esim. kaverisuhteista ja elämästä, tiedän mistä hän pitää ja mistä ei, halaamme paljon ja olen kertonut hänelle, että hän on minulle myös rakas, yhtä rakas kuin isänsä ja minun yhteinen lapsi.
Ei se yli-inhimillisyyttä tarvitse, ainoastaan halua hyvään. Kuka sitä nyt kenellekään lapselle mitään pahaa tahtoisi?
Että lapset ei valita sitä, kuinka ankeaa uusperheissä eläminen on, eivätkö juuri vanhemmatkaan, joten se siitä.
Sitä totuutta ei edes tutkijat saa kaivettua lapsista tai heidän vanhemmistaan esiin, ja tutkimustulokset ovat niin maan perusteellisen vääristyneitä.
Miksi lapset voivat yhä enenevässä määrin pahoin?
Muutamat päätyvät jopa itsemurhaan "täysin yllättäen".
Ongelma ei todellakaan poistu silmät ummistamalla!
...eivät ole kyenneet osoittamaan heille tarpeeksi välittämistä, rakkautta ja huolenpitoa, vaan ovat velloneet omissa erokatkeruuksissaan ja omassa pahassa olossaan sen sijaan.
Ei siinä tarvitse olla psyki eikä atri jotta sen ymmärtää.
Lapsi selviää, jos kokee että elämä ympärillä on kaikesta huolimatta häntä kohtaan rakastavaa, huomioivaa, välittävää ja huoltapitävää. Se tarkoittaisi sitä, että eron jälkeen aikuiset purkaisivat sydäntään toisaalle ja keskittyisivät lapseen ja arkeen ja elämänpositiivisuuteen silloin kun lapsi on paikalla. Kaikesta elämässä selviää - pakko ei ole kuin kuolla.
Lapset voivat enenevissä määrin huonosti, koska heidän vanhempansa eivät ole läsnä, he kokevat ympäröivän maailman liian vihamieliseksi, välinpitämättömäksi ja kovaksi - esim. vaaditaan olemaan perheen toisia aikuisia vaikka vielä ollaan lapsia.
Vanhemmat voivat huonosti ---> lapsi voi huonosti.
Huonosti voivien vanhempien tulisi hakeutua saamaan apua ja selvittää vaikeat tunteensa, jotta lapsen kanssa ollessa ne eivät värittäisi vuorovaikutusta ahdistavaksi.
Mihinkään tutkimustuloksiin en minä ainakaan usko, ne on vain olettamuksia. Totuus on toinen.
Ei haluta nähdä muuta kuin hyvää. ja siitä ei hyvä seuraa.
todennäköisesti haluaa jatkaa samaan malliin, mutta ex-vaimolle ei sovi, että tyttöystävä on kuvioissa.
Lissu haluaa leikkiä että on yhä parisuhteessa, vaikka mies onkin hänet jättänyt. Mustasukkaisuus ja kateus on kamala, kamala tauti.
"Miksi mies antaa tämän naisen kaikin keinoin tuhota sen systeemin..."
-Koska mies on valitettavasti täysi luuseri.
"Miksi se uusi tyttöystävä on niin katkera ja epätoivoinen, että ei suvaitse miehen enää olla isä?"
-Koska hän on keskenkasvuinen luuseri.
"Eikö silloin olisi parempi etsiä mies, jolla ei ole lapsia, ..."
-Kyllä, tuollaisessa tapauksessa olisi.
"...tai omasta aloitteestaan sitten jättää tapaamiset ja yhteishuoltajuuden (miehen jättää)"
-Ei olisi hyvä, vaan hyvä olisi ryhdistäytyä, mutta jos ei siihen pysty, niin sitten ehkä.
"Eikö olisi loistava tilaisuus näyttää, että on sellainen ihminen joka hyväksyy miehen lapset ja ex vaimon miehen elämään..."
-Kyllä, muulla tavoin ei pysty muodostumaan onnellista uusperhettä. Ex vaimokin kuuluu aina lasten asioiden hoitamisen kannalta miehen elämään, kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä.
"Kun kovaan ääneen toitotetaan yhteishuoltajuutta, niin miski nämä tyttöystävät sitten tekevät sen niin vaikeaksi?"
-Koska sekä toitottajat että keskenkasvuiset uusikot ovat luusereita.
Hyvä muistaa, että kaikki eivät ONNEKSI kuitenkaan niin toimi.
Meilläkin tuntuu eksän nyksälle olevan ongelma se, että isän kanssa yhdessä tekisimme päätökset lapsesta - kelpaisi vain se, että lapsi asuisi heillä ja nyksä saisi tehdä ne päätökset. Hankkisi oman lapsen!
mies/tai nainen tekee ihan itse ne ratkaisunsa..jos hän on oikeustoimikelpoinen ja osaa itse omista asioistaan huolta pitää(eli ei tarvitse edunvalvontaa)..turha on ketään muuta siellä taustalla "syytellä".
Yhteishuoltajuuden toimimattomuuteen on aivan jokin muu syy,kuin se että entinen puoliso on kohdannut rakkaan ihmisen jonka kanssa viihtyy.
Ehkä tuo ent.-mies vain nauttii tietynlaisesta"vapaudesta",jossa ei ole nalkuttavaa exää..eikä lapsia joista joka hetki pitäisi huolta kantaa ja vastuuta ottaa?
Kun lapsiperheellinen eroaa,on vain fakta että huoltajuus arjessa painottuu lähivanhemmalle(koska toinen vanhempi ei ole 24h vrk.ssa/7pvänä vkossa läsnä).Sen nyt pitäisi ymmärtää jo erotilanteessa.
Jos ent.puoliso on uusperheellinen..tokihan hän haluaa viettää aikaansa myös uuden perheensä parissa..ei aina tunnu reilulta,kun lapset eivät pääse aina halutessaan etävanhempana asuvaa tapaamaan,mutta niin se vain menee.
Eikä sillä ole asian kanssa mitään tekemistä
"hyväksyykö"ent.-miehen vaimo niitä lapsia vaiko ei..miestä ei voi pakottaa olemaan isä ent.liiton lapsille jos hän itse haluaa enemmän vapautta.
miski isä hylkäsi heidät, rehellisesti eikä kiertelemällä asiaa. Jos miehelle on muut asiat tärkeimmät kuin oma perhe ja lapset, niin ei hän koskaan ole isä halunnut ollakkaan. Mikään ei minusta saa mennä perheen edelle. Enkä ymmärrä sitä, jos mies jättää perheensä ja onkin valmis tekemään niitä lisää, niin ei se voi olla tervettä.
Niin. Jos sanot lapsille, että isänne ei rakasta teitä enää ja valitsi toisenlaisen elämän mieluummin kuin teidät, saat lapsillesi aikaiseksi iänikuisen huonon olon ja huonon itsetunnon, kun ei kelvattu omalle isälle, ja vihan isää kohtaan.
Jos taas sanot, että isä ei rakastanut enää äitiä, siksi lähti, enkä minä suostu loukkaantumiseltani olemaan minkäänlaisissa tekemisissä ja vaikeutan siksi teidänkin ja hänen tapaamistaan, saat lapsillesi aikaiseksi iänikuisen huonon olon ja vihan itseäsi kohtaan.
Jos taas sanot, että isän ja äidin välinen rakkaus loppui toisiaan kohtaan, tai ainakin sen toisen rakkaus, mutta se ei koskaan lopu lapsia kohtaan, vaikka Suomessa asiat näin järjestyvätkin, että toinen vanhemmista saa olla huomattavasti enemmän lasten kanssa eron jälkeen kuin toinen, se ei tarkoita, että se vähemmän tekemisissä oleva haluaisi hylätä omat lapsensa. Jos isä on hulttio joka ei tapaa, siitä voi sanoa lapsille, että ei osaa olla isä, mikä ei silti tarkoita, etteikö osaisi olla jotain muuta ja rakastaisi lapsiaan. Näin sanomalla lapset voivat surra oikeita asioita eli perheen hajoamista sen sijaan että kokisivat itsensä kelpaamattomiksi, jolloin iänikuisen pahan olon aiheuttaminen SANOMISILLAAN ei toteudu.
Siitä sitten valiten, tietyt kortit on elämässä käteen annettu, niitä voi lyödä pöytään oman valintansa mukaan.
"Jos taas sanot, että isän ja äidin välinen rakkaus loppui toisiaan kohtaan, tai ainakin sen toisen rakkaus, mutta se ei koskaan lopu lapsia kohtaan, vaikka Suomessa asiat näin järjestyvätkin, että toinen vanhemmista saa olla huomattavasti enemmän lasten kanssa eron jälkeen kuin toinen, se ei tarkoita, että se vähemmän tekemisissä oleva haluaisi hylätä omat lapsensa. Jos isä on hulttio joka ei tapaa, siitä voi sanoa lapsille, että ei osaa olla isä, mikä ei silti tarkoita, etteikö osaisi olla jotain muuta ja rakastaisi lapsiaan.
Näin sanomalla lapset voivat surra oikeita asioita eli perheen hajoamista sen sijaan että kokisivat itsensä kelpaamattomiksi, jolloin iänikuisen pahan olon aiheuttaminen SANOMISILLAAN ei toteudu".
Itse aikoinaan erotessani osasin olla jopa "fiksukin",kun olin osannut omasta pahasta olostani/sekä surusta huolimatta selittää lapsille että "vaikka isä ei enää asu meidän kanssa, kun eroamme..silti isä rakastaa teitä ja on aina teidän sydämmessänne"..erosta on jo reilut 5 vuotta,vieläkin 10 vuotias poikani muistaa nuo sanat..
Kuinka hienoa, että annoit lapsellesi ehjän sydämen särkyneen sijaan, sillä elää niin paljon parempaa elämää kuin sirpaleisella.
hoida lapsiaan vaikka mitenkä olis yhteishuoltajuus miksi äidin miesystävä tekee sen niin vaikeaksi miksi mies ei voi hyväksyä että naisella on ex-mies ja lapset...
ja tätä liirumlaarumia voi jatkaa pitkään ja hartaasti;D meillä on niinpän että minä uusio olen enemmän miehen lasten kanssa kun äiti konsanaan kun ei se mies lapsia hyväksy voi voi "no omapahan on menetyksensä:P"
Olen 'tyttöystävä' (tuleva vaimo), tiesin että miehellä on kaksi lasta, ja että miehellä ja hänen ex-naisellaan on yhteishuoltajuus. itselläni lapsia ei ole (en tiedä haluankokaan..) hyväksyn mieheni ja hänen ex-naisensa väliset yhteyden pidot, lasten kuskaamiset... kaiken mikä lapsiin liittyy. mies on kertonut exälleen että aikoo mennä kanssani naimisiin, ex ei hyväksy tätä millään. olen hänen kanssaan asiasta puhunut, puhunut ja puhunut, mutta ei..
olemme mieheni kanssa kuitenkin päättäneet, että menemme naimisiin, vaikkein hänen ex sitä hyväksyisikään.
juuri tämä ex oli se osapuoli joka halusi erota miehestä. lapset asuvat kanssamme, ovat 2 viikonloppua/kuukausi (pe-su) äitinsä luona.
"exä ei hyväksy"! meillä sama tilanne, mutta me viis veisaamme mitä exä ajattelee ja sopiiko se hänelle!! toisaalta, emme kumpikaan ymmärrä sitä miksi ihmeessä exälle ei sopisi, herrananeaika, mikä siinä vaikeuttaa hänen elämäänsä vaikka ex miehensä menee naimisiin?! ja lisään, he eivät koskaan olleet naimisissa, me olemme olleet nyt kauemmin yhdessä kun he aikoinaan, silti exä kapinoi ja taistelee sitä vastaan, että me solmimme avioliiton, ja ei varmasti ole yllätys että tähän on sotkettu hänen taholta ne lapsetkin mukaan.
liittomme ei ikinä ole vaikuttanut negatiivisesti miehen lapsiin, eikä tapaamisiin, exän motiiveja on siis heikko arvailla.
mieheni onkin lapsille nyt huono isä, kun menee ja nai rakastamansa ihmisen, en voi ymmärtää mistä ihmisen päähän pälkähtääkin moisia ajatuksia, tai tiedän kai, katkeruus.
eikä sillä ole väliä että omasta hairahduksestaan,ja käytöksellään sai rikottua perheensä.
tietenkin minä olen se syntisäkki, vaikka mieheni tapasin vapaana poikamiehenä yli vuosi erosta.
ei anneta siis kohtalotoverini exien "hyväksynnän puuteen" vaivata!! nautitaan siitä mitä meillä on! :)
En kyllä noita muita lukenut ollenkaan..
Itselläni on ollut eron jälkeen kaksi suhdetta, eikä kumpikaan näistä naisista ole millään tavalla yrittänyt torpedoida minun ja lapseni suhdetta.
Voi tietysti olla, että se johtuu siitä että molemmat ovat olleet yksinhuoltajia joiden lapsilla on isäänsä laajat tapaamiset.
En voisi kuvitellakaan seurustelevani sellaisen naisen kanssa, joka luulee olevansa lasta tärkeämpi.
Toisaalta muuten aika huvittavaa huomata vaikka treffipalstalla miten usein naiset hyväksyvät kyllä sen että miehellä on lapsia, mutta ei sitä että lapset asuisivat heidän kanssaan.
Toisaalta ihmetyttää nekin monet, jotka uskovat löytävänsä komean lapsirakkaan nelikymppisen jolla ei ole omia lapsia mutta haluaisivat sellaisen :D
kanssa on mielestäni vähän jo myöhäistä siinä vaiheessa, kun ollaan aikuisten kesken exiä toisillemme...
Exät on käsitykseni mukaan jättäneet toisensa ja sen entisen yhteiselämänsä taakseen...
Lapsen kanssa molemmat toivottavasti jatkavat parhaansa mukaan ja jakavat lasta koskevat ajatukset ja tarpeet.
Uusi kumppani, tyttöystävä tai vaimo on (ap. viitaten) miehen oma valinta. Omista valinnoista on kannettava vastuu. Uudesta kumppanista tulee välittää ja häntä kuunnella tässä UUDESSA tilanteessa. Uudessa tilanteessa on mukana uusia aikuisia, vaikka lapsikin siinä olisi jo vanhastaan...
Exät on jätetty taakse ja uuteen aikaan matkataan uuden kumppanin ja vanhojen lasten (ehkä joskus uusienkin) kanssa!!!
ja leikkiä ettei perhettä koskaan ole ollutkaan. Sen jaksaa hetken, mutta kyllä se alkaa omaatuntoa painaa. Meillä miehen mielenterveys petti kun huomasi, ettei tanssitakkaan hänen pillinsä mukaan. Kuvitteli, että kun hän lähtee voi tulla ja mennä miten lystää, tulee jos tulee tai sitten ei.
Kun omansa jättää, niin ei siitä henkisesti selviä varmaan koskaan. Siksi syytelläänkin muita omasta tilasta. Jos mies uneksii paremmasta elämästä, ei sitä ainakaan muualta löydy kuin omasta perheestä. Uusi onni ei ole onni vaan korjaus sarja, ja uusi onni ei koskaan korvaa alkuperäistä jonka on menettänyt tyhmyytensä takia. Jos mies on unelmien mies, ei hän etsi onnea muualta kuin omistaan, eikä unelmien mies koskaan eroa, vaan unelmien mies on ikuinen aviomies ja isä.
jos se ex eukko ei ollutkaan se unelmien nainen, sittenkään... Surullistahan se tietenkin on, jos toinen kokee löytäneensä elämänsä rakkauden ja se toinen huomaa erehtyneensä...
Uusionni ei minun mielestäni ole ollenkaan mikään korjaussarja. Yhtä todellista aikuisten välistä elämää se on ensimmäinen kuin toinenkin. Toisaalta toivon, että ensimmäisen kanssa kompuroidut kivikot ja karikot olisivat opettaneet jotain, ettei tule tehtyä samoja erheitä uudelleen... =(
Niin ja vielä siitä lähtijästä ja jättäjästä vaan, että ei se lähtijä ole aina se pettäjä. Moni mieskin vaihtaa lastensä äidin eli pettäjän siihen rehelliseen suhteeseen.
Ero lapsista on varmasti tuskallinen, mutta elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi petolliseen puolisoon.
Lapsista voi huolehtia hyvin erilläänkin, uuden ja onnellisemman kumppanin kanssa.
ei siitä vaimoa voi syyttää ja lapsia. Minusta on kauheeta ajatellakkaan, että lasten isä olisi onnellinen jonkun muun kanssa kuin oman perheen. Jos ei kyken perhettään pitämään kasassa, niin ei pitäisi uusiakaan naisia elämään etsiä. Johan lapset saavat niin vääristyneen kuvan perhe-elämästä, että jättä voi koska vaan eikä lapsistakaan tarvitse huolehtia.
Jos ero on lapsista tuskallinen, niin pitäisi ajatella ensin ennenkuin lähtee ja hylkää heidät. Miten lapsista voi yhdessä huolehtia, jos mies esim. lähtee ja jättää? Silloinhan äiti on se joka huolehtii, yksin.
että "kun perheen jättää" onko sulla käynyt mielessä että nainen pystyy ihan samaan kun mies, kun nainen puolisona menee ja pettää, pitäisikö se antaa anteeksi, vain siksi ettei hajota perhettään? eiköhän siinä rikkojana ole ihan joku muu, vaikka mies onkin se joka ei siedä moista ja lähtee?
kun kaksi aikuista eroaa, se ei tarkoita että lapsista erotaan, oletko ajatellut että siihen on syy?
ja sitä, että ei ne lapset ole parisuhteen pitävä ja kantava voima, siihen tarvitaan myös rakkautta ja luottamusta aikuisten kesken, mitä tahansa ei voi ja pidä kestää, siksikään että on niitä lapsia.
erillään olevat onnelliset vanhemmat on parempi kun keskenään onnettomat vanhemmat!!
"Jos mies on unelmien mies, ei hän etsi onnea muualta kuin omistaan, eikä unelmien mies koskaan eroa, vaan unelmien mies on ikuinen aviomies ja isä."
Ihminen on erehtyväinen. Hän voi jopa mennä yhteen ihmisen kanssa, joka on kaikkea muuta todellisuudessa, kuin mitä oikeasti rinnalleen tarvitsee. Hän voi saada lapsia ihmisen kanssa, jonka kanssa parisuhde ei koskaan saa voimaa siipiensä alle. Hän voi havahtua siihen, että elämä on liian lyhyt aika tuhlattavaksi väärän puolison kanssa. Lapset ovat aina oikeita itselle - sehän on selvää, heitä ei saa jättää, eikä se heidän jättämistään olekaan, jos ei voikaan heidän toisen vanhempansa kanssa enää elää saman katon alla. Huoltajuutta voi hakea isäkin, vaikka harvoin sitä Suomessa vielä ymmärretään isän mahdollisuuksia siihen. Etävanhempanakin on mahdollista säilyttää hyvät ja lämpimät välit lapsiinsa, jos kukaan itsekeskeinen lähivanhempi ei sitä sabotoi.
Kyllä ihmiset seurustelevat ja eroavat ennenkin kuin siinä kohtaa, jolloin lapsia on jonkun kanssa saatu. Eivät nekään exkumppanit yhtään sen pidemmälle seuraa sydämessä, ei heille ole jotain erityistä paikkaa auringossa, eikä sekään expuoliso, jonka kanssa lapset on saatu, poikkea siitä mitenkään. Se miten tilanne silloin poikkeaa tavallisesta, on vain siinä, että yhteisten lasten vuoksi exkumppanien on kyettävä lasten takia olemaan tekemisissä eron jälkeenkin, siihen asti, kunnes lapset ovat riittävän omillaan ja hoitavat itse suoraan yhteydenpitonsa kumpaankin vanhempaansa. Tämän jälkeen se jää lopultakin samalla tavoin unholaan, kuin kuka tahansa entisen seurustelukumppani, vaikka yhteisten lasten toisena vanhempana tulee olemaankin siinä tehtävässään aina arvostettava ihminen.
Vaikka puolisoina olo olisi katastrofi, vanhemmuuden ei tarvitse olla sitä eron jälkeen.
Eri asia ovat katkeroituneet äidit, jotka sabotoivat lasten oikeutta säilyttää hyvät suhteensa isään, tai kypsymättömät isät, jotka eivät osaa olla vanhempia lapsilleen ja siksi jättävät heidätkin - se on anteeksiantamatonta, ja kumpikaan em. esimerkeistä ei kerro hyvästä vanhemmuudesta, vaan vanhemman kyvyttömyydestä.
joka ei jättämisen jälkeen enää jaksanut ola lastensa kanssa, vaan muut asiat olivat tärkeimmät. Itse tein töitä ja yritin pitkään saada miehen tajuamaan, mitä lapset ja hän menettää, kun eivät tapaa, mutta mies sitä ei ymmärtänyt. Petti jatkuvasti lupaukset, aivan kuin lapset olisivat toisarvoisia, että kun löytyy aikaa, niin hän tulee sitten.
Enpä jakanut olla se välikäsi, eikä minun sitä tarvikkaan olla, jos mies itse sitä ei käsitä, mitä on olla isä, ja mitä on olla lapsi joka tarvitse isää, niin ei ole minun asia vuosikymmenet sitä hänelle väkisin syöttää.
"Eri asia ovat katkeroituneet äidit, jotka sabotoivat lasten oikeutta säilyttää hyvät suhteensa isään, tai kypsymättömät isät, jotka eivät osaa olla vanhempia lapsilleen ja siksi jättävät heidätkin - se on anteeksiantamatonta, ja kumpikaan em. esimerkeistä ei kerro hyvästä vanhemmuudesta, vaan vanhemman kyvyttömyydestä."
Eiköhän tuossa juuri kirjoitettu mitä kyvytön vanhemmuus tarkoittaa, johon oman exäsi tapaus näyttää sopivan erittäin hyvin?
Ei olekaan sinun harteillasi. Lasten harteille valitettavasti jäävät, ja se on miehen syy.
Koita jaksaa, toivotaan parempaa tulevaisuutta teille!
Viestin sisältö perustui myös viestiin, johon sillä vastattiin.
Ei jokaiseen ja kaikkeen yleispätevästi soveltuva vastaus siis.
vaikka nainen pettää,on miehen vika kun lähti jätti pettäjän, siinä samassa myös nainen muotoilee asian: "jätti lapset,perheen", tietenkään tässä pyhässä naisessa ei ole osaa eikä arpaa siihen miten kävi.
mies rakastui uudestaan, sehän on vain kariutuneen suhteen paikkaus, eihän mies voi rakastaa kun sitä entistä puolisoaan, ainoota ja oikeeta,ketään muuta ei ole sen jälkeen, kun on ne yhteiset lapset, ei vaikka mies uuden rakkaansa kanssa saisi perheenlisöystä, ne eivät ole mitään verrattuna ex puolisoon ja heidän lapsiin, he ovat perhe, nämä muut kenen kanssa mies elää, ovat vain jotain laastareita.
ex vaimon tehtävä on sabotoida miehen elämää, herättää mies tajuamaan kuka on se oikea, huutamaan että etkö näe missä perheesi on!!
miehen nykyisen puolison vika on kaikki, kaikki että mies meni ja aloitti liiton, ei tapaa lapsia siten kun ex puoliso vaatii, mies tekee muutakin kun elää veneen alla ja laittaa tilinsä ex vaimoon ja lapsiin, siihen perheeseensä, josta maksaa velkoja kun meni ja jätti perheensä, kun ei ehkä saanut onnea puolisoltaan, tai puoliso kenties ei ollut rehellinen, siinä samassa hötäkässä tulee äidistä ja lapsista sama persoona, HEIDÄT ON JÄTETTY!!!
ei herranenaika mitä ajattelua!! on todellakin eri asia kun mies lähtee, eikä tapaa omasta halustaan lapsia, kun se että mies ja nainen eroaa,ja mies haluaa tavata lapsiaan, mutta olla myös onnellinen toisen aikuisen kanssa, joka ei ole se ex puoliso.