....heittäytyä täydellisesti ihmissuhteeseen.
Tämä valkenee minulle päivä päivältä yhä selkeämmin. Olen kyllä rakastava, huomioiva, rinnalla kulkeva kumppani, mutta jotain on, mihin en kykene.
Perinpohjaista tarvitsevuuttani en uskalla tuoda esille. Pelkäänkö, että olen taakaksi, vaivoiksi, että toinen ei jaksa...?
Olen tavallaan joukko hyveitä rakkaussuhteessa, mutta itseäni en sittenkään uskalla antaa.
Aika tylsää..
En uskalla
13
1153
Vastaukset
- Klaudia
Mitähän tarkoitat itsensä antamisella?
Minä uskallan olla oma itseni ihmissuhteessa, luulen ainakin. Ehkä se johtuu siitä, että en välitä toisesta ihmisestä enempää kuin itsestäni.
Jos rakastaa liikaa, pelkää toisen ihmisen menettämistä, ei uskalla olla sitä mitä on, vaan yrittää olla jotenkin parempi.
Kuvitteletko tietäväsi, minkälaista käyttäytymistä kumppanisi sinulta odottaa ja toivoo? Minä ainakin arvostan aitoja ihmisiä, aitoja mielipiteitä ja tunteita, en teeskentelyä toisten mieliksi, mutta voihan epävarmuus ja miellyttämisenhalukin olla ihan aitoa...- Jennifer
....on niin konstailematonta itsenäni olemista, tunteitteni ja tarpeitteni näyttämistä joka hetkessä. Enkä millään osaa olla sellainen rakastetulleni.
En välttämättä halua olla parempi kuin olen, vaan peitellympi..
En myöskään halua olla sitä mitä hän minun haluaa olevan, vaan haluan olla ehdottoman oma itseni. Huh-huh, tämä elonkoulu jatkuu.. - Klaudia
Jennifer kirjoitti:
....on niin konstailematonta itsenäni olemista, tunteitteni ja tarpeitteni näyttämistä joka hetkessä. Enkä millään osaa olla sellainen rakastetulleni.
En välttämättä halua olla parempi kuin olen, vaan peitellympi..
En myöskään halua olla sitä mitä hän minun haluaa olevan, vaan haluan olla ehdottoman oma itseni. Huh-huh, tämä elonkoulu jatkuu..Voisitko selventää, mitä tarkoitit perinpohjaisella tarvitsevuudella?
Kai jokaisella on mielikuva siitä, millainen haluaisi olla. Hyvä, jos tuo mielikuva ei ole liian kaukana todellisuudesta. Itsekin haluaisin ylittää itseni ja olla parempi ihminen, aina vain parempi ja parempi, parempi kuin kukaan muu... Sitten minä varmaan saisin olla ihan yksin, sillä kuka sellaista ihmistä kestäisi? Vai pitäisikö sitten olla täydellinen, että ansaitsisi toisen ihmisen läheisyyttä ja rakkautta? Eikö vikoja ja puutteita sallita, ei mitään heikkouksia? Jos ihminen olisi täydellinen, mihin hän tarvitsisi toista ihmistä? - minä vain
Klaudia kirjoitti:
Voisitko selventää, mitä tarkoitit perinpohjaisella tarvitsevuudella?
Kai jokaisella on mielikuva siitä, millainen haluaisi olla. Hyvä, jos tuo mielikuva ei ole liian kaukana todellisuudesta. Itsekin haluaisin ylittää itseni ja olla parempi ihminen, aina vain parempi ja parempi, parempi kuin kukaan muu... Sitten minä varmaan saisin olla ihan yksin, sillä kuka sellaista ihmistä kestäisi? Vai pitäisikö sitten olla täydellinen, että ansaitsisi toisen ihmisen läheisyyttä ja rakkautta? Eikö vikoja ja puutteita sallita, ei mitään heikkouksia? Jos ihminen olisi täydellinen, mihin hän tarvitsisi toista ihmistä?Olen samaa mieltä kanssasi, että mihin täydellinen ihminen tarvitsee toista ihmistä ja kuka pystyy semmoisessa parisuhteessa edes elämään kun kumppani haluaa koko ajan olla parempi eikä anna itseään suhteelle. Jokaisessa meissä on puutteita, mutta se ei ole ollenkaan huonoa. Itse olen tyytyväinen itseeni juuri sellaisena kuin olen enkä halua itseäni yhtään muuttaa! No mutta tämä oli vain minu mielipide.
- Klaudia
minä vain kirjoitti:
Olen samaa mieltä kanssasi, että mihin täydellinen ihminen tarvitsee toista ihmistä ja kuka pystyy semmoisessa parisuhteessa edes elämään kun kumppani haluaa koko ajan olla parempi eikä anna itseään suhteelle. Jokaisessa meissä on puutteita, mutta se ei ole ollenkaan huonoa. Itse olen tyytyväinen itseeni juuri sellaisena kuin olen enkä halua itseäni yhtään muuttaa! No mutta tämä oli vain minu mielipide.
Rakkaus voi muuttaa ihmistä, ja se on hyvä. Surullista ajatella viallisena ihmisenä, että muutos olisi mahdollinen vain tuskien kautta, esim. kun tulee jätetyksi tai petetyksi. Onhan se varmaan "opettavainen" kokemus, kun kaikki mihin uskoo, katoaa... Myös hyvät asiat voivat muuttaa ihmistä hyvään suuntaan.
Minä en oikein uskalla rakastua, kun pelkään sitä puolta itsessäni, että olen liian itsekäs. Haluan omia toisen kokonaan itselleni (mikä ei käy). Rakastunut on usein sokea eikä näe muita ihmisiä ympärillään eikä osaa ottaa huomioon sitä, ettei kaikilla ole asiat yhtä hyvin. Loukkaako minun rakkauteni jotakin toista? Rakkauteni voi loukata jopa sitä ketä rakastan. Olenko riittävän hyvä ihminen toiselle, kelpaanko?
En minäkään ole niin tunteideni vietävissä, että unohtaisin elämän tosiasiat, jotka kyllä jo tässä iässä pitäisi olla selvillä.
Rakastaminen ei ole pelkkää onnea. - minä vain
Klaudia kirjoitti:
Rakkaus voi muuttaa ihmistä, ja se on hyvä. Surullista ajatella viallisena ihmisenä, että muutos olisi mahdollinen vain tuskien kautta, esim. kun tulee jätetyksi tai petetyksi. Onhan se varmaan "opettavainen" kokemus, kun kaikki mihin uskoo, katoaa... Myös hyvät asiat voivat muuttaa ihmistä hyvään suuntaan.
Minä en oikein uskalla rakastua, kun pelkään sitä puolta itsessäni, että olen liian itsekäs. Haluan omia toisen kokonaan itselleni (mikä ei käy). Rakastunut on usein sokea eikä näe muita ihmisiä ympärillään eikä osaa ottaa huomioon sitä, ettei kaikilla ole asiat yhtä hyvin. Loukkaako minun rakkauteni jotakin toista? Rakkauteni voi loukata jopa sitä ketä rakastan. Olenko riittävän hyvä ihminen toiselle, kelpaanko?
En minäkään ole niin tunteideni vietävissä, että unohtaisin elämän tosiasiat, jotka kyllä jo tässä iässä pitäisi olla selvillä.
Rakastaminen ei ole pelkkää onnea.Rakastamine ei tule koskaan olemaan pelkkää ruusuilla tanssimista mutta pitääkö sen ollakkaa vaan opimmehan "virheistämme" parisuhteessa ja kaikki vastoin käyminen opettaa meitä. Rakkaus muuttaa ihmisiä kuten moni muukin asia, mutta sille emme voi mitään oli se suunta mikä tahansa me kaikki kun olemme erilaisia ja koemme totta kai asiat erillä tavalla. Minä ainakin haluan joskus löytää jonkun ja olla onnellinen ja kaikkeni itsestäni annan mitä voin. Puhuminen on yleensä aika hyvä asia eteenpäin menemiselle ja muutenkin. Mutta jos ei yritä tehdä jotain asialle ei koskaan saa tietää millaista se olisi ollut jos vain pelkää. Mikään ei ole koskaan helppoa eikä se saa ollakkaan muuten menisi liian helpoksi. Ei pidä mennä siitä mistä aita on matalin. NO joo kohta en enää tiedä mitä olen kirjoittanut. Mutta aina kannattaa yrittää ja olla oma itseni sillä pääsee aika pitkälle kaiketi.
- Jennifer
Klaudia kirjoitti:
Voisitko selventää, mitä tarkoitit perinpohjaisella tarvitsevuudella?
Kai jokaisella on mielikuva siitä, millainen haluaisi olla. Hyvä, jos tuo mielikuva ei ole liian kaukana todellisuudesta. Itsekin haluaisin ylittää itseni ja olla parempi ihminen, aina vain parempi ja parempi, parempi kuin kukaan muu... Sitten minä varmaan saisin olla ihan yksin, sillä kuka sellaista ihmistä kestäisi? Vai pitäisikö sitten olla täydellinen, että ansaitsisi toisen ihmisen läheisyyttä ja rakkautta? Eikö vikoja ja puutteita sallita, ei mitään heikkouksia? Jos ihminen olisi täydellinen, mihin hän tarvitsisi toista ihmistä?..oleva tarvitsevuus on sama kuin perinpohjainen tarvitsevuus.
Etten koskaan peittele esim. sitä, että haluan hänet juuri silloin luokseni, kun hän on luvannut.
Että haluan hänen huomioivan minut silloin, kun tulen hänen viereensä.
Että sanon, jos haluan syliin.
Sanon, jos haluan suudelman.
Sanon, jos haluan rakastella.
Että en keksi ainoataan kiertotietä näyttääkseni tarvitsevuuttani.
Että olen täydellisen rehellinen ja avoin hänelle kaikessa.
Näillä asioilla ei siis ole mitään tekemistä hyvänä tai täydellisenä olemisen kanssa. - Klaudia
minä vain kirjoitti:
Rakastamine ei tule koskaan olemaan pelkkää ruusuilla tanssimista mutta pitääkö sen ollakkaa vaan opimmehan "virheistämme" parisuhteessa ja kaikki vastoin käyminen opettaa meitä. Rakkaus muuttaa ihmisiä kuten moni muukin asia, mutta sille emme voi mitään oli se suunta mikä tahansa me kaikki kun olemme erilaisia ja koemme totta kai asiat erillä tavalla. Minä ainakin haluan joskus löytää jonkun ja olla onnellinen ja kaikkeni itsestäni annan mitä voin. Puhuminen on yleensä aika hyvä asia eteenpäin menemiselle ja muutenkin. Mutta jos ei yritä tehdä jotain asialle ei koskaan saa tietää millaista se olisi ollut jos vain pelkää. Mikään ei ole koskaan helppoa eikä se saa ollakkaan muuten menisi liian helpoksi. Ei pidä mennä siitä mistä aita on matalin. NO joo kohta en enää tiedä mitä olen kirjoittanut. Mutta aina kannattaa yrittää ja olla oma itseni sillä pääsee aika pitkälle kaiketi.
Minä pelkään virheitä ja vastoinkäymisiä, vaikka eihän rakkauselämässäni paljon muuta ole ollutkaan.
Kyllä minä pelkään sitä, että jos rakastun ja tulen onnelliseksi, tulen myös haavoittuvaksi. Jos toinen kuitenkin toteaa, etten kelpaakaan hänelle, kun olen jo kaikkeni antanut. - Mitä minulle sitten jää? Nyt minulla on sentään kuvitelmani, mutta entä jos nekin viedään?
Itse asiassa minä en siis rakasta. Olen vain kiintynyt. Onkohan aita liian matalalla? Pitäisikö rimaa korottaa? Pitääkö minun nyt ruveta etsimään korkeinta kohtaa, kaikkein vaikeinta, sitenkö saavutan rakkauden? Pitääkö minun koetella itseäni ja toista ihmistä, vai tyydynkö tähän, vähän arkipäiväiseen kiintymykseen?
Minä olen vahva itseni kanssa, mutta suhteessa toiseen ihmiseen tulen haavoittuvaksi. Hän voi loukata minua, mutta niin varmaan minäkin häntä. Haluaisin, että olisimme niin tasaväkisiä, ettei kumpikaan jäisi pahasti alakynteen ja kärsisi vääryyttä.
Sitähän minä pelkään, että hän ottaa ja jättää kuitenkin, kokeilee ja heittää sitten pois. Se ei oikein sovi minun suunnitelmiini. - Jennifer
Klaudia kirjoitti:
Minä pelkään virheitä ja vastoinkäymisiä, vaikka eihän rakkauselämässäni paljon muuta ole ollutkaan.
Kyllä minä pelkään sitä, että jos rakastun ja tulen onnelliseksi, tulen myös haavoittuvaksi. Jos toinen kuitenkin toteaa, etten kelpaakaan hänelle, kun olen jo kaikkeni antanut. - Mitä minulle sitten jää? Nyt minulla on sentään kuvitelmani, mutta entä jos nekin viedään?
Itse asiassa minä en siis rakasta. Olen vain kiintynyt. Onkohan aita liian matalalla? Pitäisikö rimaa korottaa? Pitääkö minun nyt ruveta etsimään korkeinta kohtaa, kaikkein vaikeinta, sitenkö saavutan rakkauden? Pitääkö minun koetella itseäni ja toista ihmistä, vai tyydynkö tähän, vähän arkipäiväiseen kiintymykseen?
Minä olen vahva itseni kanssa, mutta suhteessa toiseen ihmiseen tulen haavoittuvaksi. Hän voi loukata minua, mutta niin varmaan minäkin häntä. Haluaisin, että olisimme niin tasaväkisiä, ettei kumpikaan jäisi pahasti alakynteen ja kärsisi vääryyttä.
Sitähän minä pelkään, että hän ottaa ja jättää kuitenkin, kokeilee ja heittää sitten pois. Se ei oikein sovi minun suunnitelmiini...on minulla tuosta, että itsessäni olen vahva, mutta suhteessa toiseen ihmiseen tulen haavoittuvaksi. (Jopa ylireagoin..)
Tämä on juuri minunkin ongelmani. Kun rakastan jotain naista, niin olen jumalattoman epävarma kaikesta itsessäni. En näe enää objektiivisesti itseäni, vaan jokainen asia vaivaa mieltäni.
Aamulla herätessäni olen huolissani hiuksistani, hengityksestäni. Yritän hiipiä sängystä harjaamaan tukkaani mallilleen ja pesemään hampaitani, mutta annas olla, toinen herääkin ja tarttuu minuun, haluaa suudella ja minä olen paniikissa. En pääse irtautumaan ja raivostun. Eli aamun ensimmäinen konflikti on valmis:(
(Tämä oli nyt yksinkertaistettu esimerkki, enkä tosiaankaan ole pelkästään pinnallisista asioista huolissani:D)
Toiseen ihmiseen tottuminen ja vapautuminen omasta epävarmuudestani kestää usein niin kauan, että toinen on kyllästynyt odottamaan minun "järkiintymistäni" ja lähtenyt etsiskelemään helpompia tapauksia.. - minä vain
Klaudia kirjoitti:
Minä pelkään virheitä ja vastoinkäymisiä, vaikka eihän rakkauselämässäni paljon muuta ole ollutkaan.
Kyllä minä pelkään sitä, että jos rakastun ja tulen onnelliseksi, tulen myös haavoittuvaksi. Jos toinen kuitenkin toteaa, etten kelpaakaan hänelle, kun olen jo kaikkeni antanut. - Mitä minulle sitten jää? Nyt minulla on sentään kuvitelmani, mutta entä jos nekin viedään?
Itse asiassa minä en siis rakasta. Olen vain kiintynyt. Onkohan aita liian matalalla? Pitäisikö rimaa korottaa? Pitääkö minun nyt ruveta etsimään korkeinta kohtaa, kaikkein vaikeinta, sitenkö saavutan rakkauden? Pitääkö minun koetella itseäni ja toista ihmistä, vai tyydynkö tähän, vähän arkipäiväiseen kiintymykseen?
Minä olen vahva itseni kanssa, mutta suhteessa toiseen ihmiseen tulen haavoittuvaksi. Hän voi loukata minua, mutta niin varmaan minäkin häntä. Haluaisin, että olisimme niin tasaväkisiä, ettei kumpikaan jäisi pahasti alakynteen ja kärsisi vääryyttä.
Sitähän minä pelkään, että hän ottaa ja jättää kuitenkin, kokeilee ja heittää sitten pois. Se ei oikein sovi minun suunnitelmiini.Mutta riittääkö se pelkkä kiintyminen kauan!? Jos ei paljoa anna niin antaako se takaisin paljoakaan ja mitä jos käykin että se ei kestäkkään, mutta oliko se sitten se oikea!? No ehkä sinulla on ollut huonoja kokemuksia kun noin pelkäät rakastua ja jätetyksi tulemista jos näin voisi sanoa!? Kuvitelmia niinkuin uusia ihmisiä tapaa aina, mutta titenkään jos on rakastunut se loukkaa ja sattuu kun jätetään, mutta taas sama olinko oikean ihmisen kanssa. Mutta kannattee puhua kumppanin kanssa asioita halki se ei maksa mitään!? Rakkautta ei saavuteta vaan se tulee aikanaan, mutta jos ei rakasta ja on vain kiintynyt mitä se semmoinen on!? Onko se muka rakkautta vai pelkkää pelkoa jätetyksi tulemiseen!? En sanoisi että enkö itsekkin välistä samaa mieti ja pelkää, mutta sitä kun oppii aina uutta! Mitkä sitten on kumppanisi suunnitelmat jos sinun suunnitelmat ovat nämä!? Ainahan haasteita pitää olla!
- Jennifer
minä vain kirjoitti:
Mutta riittääkö se pelkkä kiintyminen kauan!? Jos ei paljoa anna niin antaako se takaisin paljoakaan ja mitä jos käykin että se ei kestäkkään, mutta oliko se sitten se oikea!? No ehkä sinulla on ollut huonoja kokemuksia kun noin pelkäät rakastua ja jätetyksi tulemista jos näin voisi sanoa!? Kuvitelmia niinkuin uusia ihmisiä tapaa aina, mutta titenkään jos on rakastunut se loukkaa ja sattuu kun jätetään, mutta taas sama olinko oikean ihmisen kanssa. Mutta kannattee puhua kumppanin kanssa asioita halki se ei maksa mitään!? Rakkautta ei saavuteta vaan se tulee aikanaan, mutta jos ei rakasta ja on vain kiintynyt mitä se semmoinen on!? Onko se muka rakkautta vai pelkkää pelkoa jätetyksi tulemiseen!? En sanoisi että enkö itsekkin välistä samaa mieti ja pelkää, mutta sitä kun oppii aina uutta! Mitkä sitten on kumppanisi suunnitelmat jos sinun suunnitelmat ovat nämä!? Ainahan haasteita pitää olla!
Minua kiinnostaa, miten erilaisia termejä käytetään, nimiä asioista.
RAKASTUMINEN = hullaantuminen, ihastuminen
RAKASTAMINEN = jo vakiintuneemmassa ihmisten välisessä, romanttisessa yhdessäolossa teon saavutettu tunne
"Minä rakastan, minä haluan tehdä toisen elämästä hyvää ja kaunista. Haluan tukea toista."
KIINTYMINEN = ei vaadi romanttista ilmapiiriä
Hmm....,olenkohan ymmärtänyt termit oikein?
- ronjah
Olisin voinut itse kommentoida noin muutama vuosi sitten, mutta nyt elämä todellakin on opettanut.
Olen rakastanut, olen ollut rakastunut, minua on rakastettu, olen rakentanut pilvilinnoja, olen ollut onnellinen, olen ollut ihastunut, olen... tätä voisi jatkaa pitkään.
Mutta nyt vasta tajuan olevani oikeasti rakastunut, rakkauden vietävissä, järjen tavoittamattomissa (vaikka kuvittelin niin muutaman kerran ennenkin). Ja siksi ensimmäistä kertaa kaiken antaneena. Eikä sitä ole tarvinnut miettiä eikä analysoida. Aiemmin jarruttelin, syistä tai toisista, mutta nyt siihen ei ole ollut mahdollisuutta eikä tarvettakaan.
Tosin kipu ja tuska kulkevat käsi kädessä tämän tunteen kanssa ja siksipä välillä toivon, että pystyisin palaamaan vanhoihin tapoihini. - naapsuainen
Harmi, että pääsen mukaan keskusteluun vasta tässä vaiheessa vaikka ei kai tässä muuta voi kun myötäillä.
Keskustelin pitkään eilen yhden ystäväni kanssa ko aiheesta. Jotenkin tuntuu, että kaikilla on sama ongelma. Miten luottaa siihen, että suhde jatkuu? Miten luottaa siihen, että toinenkin rakastaa? Omista tunteistaan on aina tietoisempi kun kumppanin. Monesti on se tunne, että itse tuntee enemmän, rakastaa enemmän, antaa enemmän. Ja kun tuntuu siltä, että toinen ei tunne yhtä vahvasti, tuntee itsensä haavoittuvaksi, juuri niinkuin Klaudia sanoi. Sitten tulee vaistomainen reaktio, ettei saa tuntea enempää kuin toinenkaan peläten, että liialliset tunteet ajavat toisen pois. Sitten nousee se suojamuuri, joka lopulta ajaa toisen pois... Tai sitten toisen ajaa pois itse, koska pelkää tulevansa jätetyksi ja jättääkin itse ensin. Mikä ratkaisuksi? Miten päästä siitä pelon tunteesta, että edes joskus pystyisi antautumaan kokonaan rakkaudelle? Ystäväni vertasi tätä kohtaa suhteessa benji-hyppyyn... :)
Kuvittelen koko ajan, että sitten kun tapaa sen oikean niin mitään ei tarvitse miettiä, kaikki loksahtaa paikoilleen itsestään. Nyt, tavattuani nykyisen tyttöystäväni, kuvittelen olevani valmis yrittämään. Haluan sitä niin paljon, mutta silti nämä samat tunteet vellovat sisälläni.
Epävarmuus, pelot. Mutta toisaalta olen nähnyt ja saanut esimakua siitä, että rakkaus ei todella tule ilmaiseksi. Eikä sen pidäkkään. Suhteen eteen pitää tehdä töitä ja nyt, ensimmäistä kertaa, olen siihen valmis. Klaudia epäili jossain aiemmassa ketjussa, että huonot kokemukset ovat pahasta ja hyvät kokemukset hyvästä. Näin mustavalkoista se ei voi olla. Mielestäni tietyt huonot kokemukset ovat hyviä. Jos ei se tapa niin se karaisee. Toivon vaan, että nämä karikot joita olemme läpikäymässä ovat vahvistaneet veneen pohjaa eivätkä tehneet siihen reikiä...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6628045Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4672315Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2332245- 1471817
Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi281335Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511246Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule1131206Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.60863Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65857Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7776