Kolmikymppisen miehen tuttavista ja ystävistä jokaisen taustat tietää eläkeikää lähestyvä äitinsä.
Voiko olla totta?
Uskomatonta!
15708
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
mitä ihmeellistä siinä on.
Sanoisin että on aivan tavallista että vanhemmat tietävät lastensa asiat, ainakin minulla on niin hyvät välit vanhempiini että keskustelen heidän kanssaan elämääni liittyvistä asioista, en pelkästään säästä.
mutta jos noin on niin tarulta kuulostaa.
Kuka kertoo äiteelleen kavereistaan kaiken?
Miksi äiteen tarvitsisi tietää 30-kymppisen lapsensa kaiken muksun kavereista kaiken?
Ja miksi tällainen aloituskysymys?
Tarkasti hallitsee aikuisia poikiaan:
"Kuka mistään raportoinnista on puhunut
Kirjoittanut: umalehtinen 15.3.2008 klo 00.30
ei kannata vääristellä.Minä tiedän poikieni kaveripiirin, kun sama piiri on pysynyt heillä lapsuudesta lähtien. Ja se on juuri se piiri joiden kanssa kyläillään ja juhlitaan."
voisi tietty jättää poijes itsekukanenkin rekattu...
Eikä todellakaan TIETO muksunsa kaverieista tarkoita sitä, että nämä kaverit TUNTEE...
Kuitenkin näitä viestiketjuja lukiessa ei kannata iskostua vain yhden viestin lähettäjän viestiin siten, että siitä erillinen viestiketju on aloitettava vaan sumplittava epätietoisuutensa itsekukasenkin viestin lähettäjän kanssa.
Minun veljeni on miltei 40 ja äitimme tuntee tai tietää suurimmaksi osaksi kaikki hänen ystävänsä, sillä hänelläkin kaveripiiri on pysynyt lapsuudesta lähtien. Ei siinä mistään hallitsemisesta ole kyse herranjestas.
Minusta on vähän outoa jos ihminen on 30-40 vuotias, eikä hänellä ole kuin lapsuuden ystävät. Eikö ole edes ystävystynyt työtovereiden kanssa, ja eikö näille aikamiespojille ole tullut vielä tyttöystäviäkään, ja heidän myötään tyttöystävän ystäviä/sukulaisia...vai onko tyttöystävätkin lapsuudenystäviä.
Kyllä meidän aikuisille lapsille on tullut niin paljon uusia ystäviä lapsuudenystävien lisäksi, etten tunne puoliakaan heistä.
vanhemmille, millä perusteella kuvittelet että sinulle kuuluisi kun yrität urkkia ja udella asioistaan?
vain lapsuudenystävät, en minä ainakaan. :) Sanoin, että äitini tuntee tai tietää suurimman osan veljeni ystävistä, koska suurin osa ystävistä on sieltä lapsuusajoilta ja vieläpä nyt työtovereina. Ja se veljen vaimokin on lapsuuden ystävä. Samoissa kaveriporukoissa ovat pyörineet ala-asteelta saakka. Tuskin kenenkään äiti KAIKKIA aikuisen lapsensa ystäviä tuntee tai tietää, mutta suurimman osan ainakin voi.
että jos ihminen on 30-40 vuotias, eikä osaa kuin jankuttaa, vääntää ja kääntää, ymmärryksessä erittäin suuria puutteita sen ylittää vain ääretön ilkeys, katkeruus ja kauna.
Ovatko omat lapsesi hyljänneet sinut, vai mistä suunnaton katkeruutesi?
On outoa jos ihminen on 30-40 vuotias ja edelleen kysyy itse ja vastaa itse, poimii kanssakirjoittajan jutusta yhden lauseen, vie pesäänsä ja hautoo sitä siellä, kyselee ja arvuuttelee, tulkitsee ja olettaa, välillä käy palstalla jankuttamassa ja sitten taas vääntelee ja kääntelee, jne, jne,,,,,,
tähän väliin sivun ollessa auki...
Vaikkei ole kuin yksi muksu, niin mie en tiedä tarkoin enkä varsinkaan tunne kaikkia lapsoseni ystäviä, kaveita, tuttuja... ...
Enkä katso sen olevan edes tarpeellista, koska mun lapseni on jo aikoja sitten ollut aikuinen ja vastuullinen omasta elämästään sekä "oikeutettu" ystäviin, joita mie en tarkoin tiedä/tunne...
Hänen on vastuu elämästään eikä keskinäinen suhteemme muutu hänen ystäviensä vuoksi mihinkään suuntaan.
Just joo.
Elikkäs KAVEREITA...
Heillä ei myöskään ole niin suuria luuloja itsestään kuin,,,, sillä he todella ovat jotakin ja omaavat vielä sivistyneet käytöstavat.
hmm. naapurini on ollut yltiöutelias. Paljonko maksoit autosta, samana aamuna kun uusi auto on pihassa?
Paljonko sait autosta, samana iltana kun ostaja on autoa pihallamme tutkaillut, koeajolla käynyt ja auton vienyt mennessään?
Aloimme puhua pikkuhiljaa puuta heinää. Jokakerta tavatessamme kerroimme hiukan eritavalla asiat.
Ostimme vanhan auton ja maksoimme siitä muka 7000. Myydessämme 5 vuoden päästä sanoimme saaneemme siitä 7500.
Naapuri myös tietää, että toisella naapurilla on VARMAANKIN rahat loppu kun taloa ei tehdä kokoaikaa. TJaa, voiskohan mitenkään olla mahdollista, että siinä on järjevä rakentaja, joka antaa betonivalun kuivua kuukausikaupalla, niinkuin kuuluisikin.
plääh ja plööh. Kukin meistä tietää jotain joistakin mutta ei kai nyt kukaan ihan kaikkea voi mitenkään toisista tietää, vaikka olis anoppi tai mitä hyvänsä.
Ainahan on ne kaksi puolta ja mielipidettä jos on kaksi ihmistä.
Eli mielipiteeni on, tietää mitä tietää, itse en hänenlaiselleen oikein mitään kertoisi. En ainakaan ihan totta tai tarkasti.
eli minulla siis kolme murkku lasta. Kyllä se niin on, että nämä lasten kaverit ja miksei lapsenikin, käyttäytyy hiukan eritavalla minun kanssani kuin tuolla kylillä ja harrastuksissa. Välit ovat hyvät ja ikävyydet (pahamieli jostain tms.)selvitetään yhdessä tai erikseen. Ainakin ne mitkä minulle kerrotaan.
On noita hellantelttu hoitolapsiakin ollut sukuloimassa ja on ollut sitten tosi hankalaa kertoa äidille, että millä tavalla se lapsi käyttäytyy kun äiti ei ola paikalla. Varsinkin jos äiti toitottaa tuntevansa lapsensa täysin.
Edellä oleva pätee aikuisiinkin "lapsiin". En edes halua tietää lasteni kaikkia asioita. Minusta heilläkin pitää joku yksityisyys olla. Viimeistään sitten kun tulee näitä tyttöystäviä niin enpä haluaisi heitä karkoittaa pois. Valistusta kyllä koitan ujuttaa mukuloille.
Myöskään minulla ei ole tarvetta kertoa äidilleni kaikkea sitä mitä ollaan nuorena tai vanhempana tehty. Ei mitään rikollista mutta silti. En kyllä kaikkea kerro omillekaan lapsilleni.
Äidilläni ei myöskään ole asiaa minun (40v.nainen) vaatekaapilleni, kas kun seksileluni/pitsivärmeet ovat minun yksityisasia, joka ei naamasta näy.
Eli tietää kaiken tai tuntee kaikki, ei voi olla totta ja jos onkin niin eipähän ole minun murheeni.
kyllä voi tietää,,,,, ei tietenkään kaikkia asioita ja mitä teki tai sanoi tänään,,, eilen. Riittää kun tietää jälkeläistensä elämänarvot ja sitä mitä pitävät tärkeinä.
Ystävyys ja kaverit muotoutuvat joillakin jo lapsuudessa. Onnelliset ne joilla lapsuuden kaverit pysyvät läpi elämän. Pitkissä ystävyyssuhteissa ollaan jaettu jo kokemuksia aika paljon.
Poikani ovat onnistuneet pitämään lapsuudenystävänsä jo pitkään ja heillä on pitkälti sama ns. "seurapiiri",,,, vanhimmalla pojallani on tulleet lisäksi hänen avopuolisonsa sukulaiset ja ystävät.
Ei tarvitse udella heidän asioitaan, eikä käydä kyttäämässä,, sillä kun jälkeläisillä on asiat kunnossa ja oikea elämänasenne voi olla rauhassa ja luottaa siihen että pärjäävät.
Ei se sen ongelmallisempaa ole.