Taxotere hoidon aikana, nimenomaan sellaista johon ei löytynyt mitään muuta järjellistä selitystä kuin Taxotere. Tällä viikolla kuulin syöpälääkärin toteamuksen, että Taxotere voi nostaa kuumeen kun se on niin raju hoito.
Cef hoidon aikana en enää kuumeillut.
Cef hoidon aikana en enää kuumeillut.
Vastaukset 24
Vanhimmat
taxon aikana,mutta allergisia oireita tuli.
taxojen aikana n. viikko tiputuksesta nousi lämpö ja sitä kesti aina sen keskimmäisen viikon ajan. Soitinkin silloin sairaalaan ja sanoivat että elimistö on niin kovilla, että lämpö sahaa sen takia. Onneksi ei tullut mitään infektioita kuitenkaan.
oikeanlaista tietoa silloin.Itse olin vähän hädissäni, kun minua hoitanut lääkäri ihmetteli sitä kuumettani ja antoi antibioottikuurin todeten että minulla on varmaan tulehdus mahalaukussa.No siitä kuurista ei ollut mitään apua.Kolmannen Taxon saatuani kuumetta oli sitten kolme viikkoa , mutta se häipyi päivää ennen ensimmäistä Cef hoitoa. Että kaikki hyvin loppujen lopuksi.
Apteekin farmaseutti oli minulle suureksi "lohdutukseksi" kun hän sanoi, että se Taxo se kuumeen nostaa.Täytyy vaan vähän tarkistella näitä minulle vanhoja asioita että osaa kertoa läheiselle syöpää sairastavalle ihmiselle.
Saman olen huomannut, että tuppaa onneksi unohtumaan jo mitä kaikkea ne sytkyt aiheuttikaan. Sitten jos joku ottaa puheeksi, niin muistuu mieleen että ainiin, nehän teki sellaistakin.
Silloin ekan kuumeilun jatkuttua useita päiviä sain varmuudeksi lähetteen ylimääräisiin verikokeisiin ja pissanäyte tutkittiin mahdollisen tulehduksen takia. Valkosolut roikkuivat siellä nollapilkkujossain vielä kaksi viikkoa tipasta.
Mulle taxo oli rankempi kuuri kuin cef, vaikka cefistä tulikin sitä pahoinvointia. Taxosta tuli niin monelaisia oireita ja ne kestivät pidempään.
Juuri tänään puhelimessa puhuin yhden tuttavan kanssa noista hoidoistani ja muistui mieleen millaista se oli vuosi sitten.
Hänen veljensä sairastui teininä lymfoomaan ja hänelle ei hääppöisiä ennusteita annettu. Lääkärit olivat sitä mieltä, ettei toivoa juurikaan ole. Poika kävi lastenklinikalla säteissä ja hoidoissa, siihen aikaan sädehoitokin oli vissiin vielä sitä rankempaa laatua, eikä se poika pystynyt enää edes syömään mitään, kun säteet olivat vauriottaneet nielun. Itki vain, kun ei pysty edes sylkeään nielemään.
No, nyt tämä poika täyttää kohta 50, eikä lymfoomasta ole sen koommin kuultu. Nämä tuttavapiirissä olevat selviytyjät antavat uskoa elämän jatkumiselle. Ensin se jatkuu päivä kerrallaan, sitten kuukaudesta toiseen, ehkä joskus uskallan ajatella eläväni vielä ensi vuonnakin :)
Huonosta ennusteesta ja rankoista hoidoista huolimatta kannattaa säilyttää usko paranemiseen. Nyt taisin livetä ketjun aiheesta pahasti jo, mutta ehkä tämä auttaa kestämään hoitojaksoja, kun lopputulos voi olla täysin parantunut ihminen.
Hoitoputkessa auttaa jaksamaan juuri tälläisen kuuleminen.
Vuoden kuluttua kenties minullakin jo pahin unohtunut. Taxot on todella paha ,toivon,että ceff on helpompi myöskin minulle.
Tarvitsemme selviytymis tarinoita tarvitsemme tueksi jaksaa.
rankempi kuin taxo. Huonovointisuutta enempi ja voimat katosi.
rankempi : ceffien aikaan kylläkin väsytti jo kovin - hoitoväsymys painoi päälle:)
todella paha verrattuna ceffiin ,siellä syöpäklinikalla minulle jo sanottiin kun ceffit alkoi,että nyt pääsetkin jo helpolla.
Taxothan aiheutti sen ettei kunnolla päässyt edes kävelemään oli niin kovasti lihaskipuja.
Ja kynnet lähes irtosi se oli vaikeaa ja meni makuaisti täysin eikä ollut ruokahalua yhtään,paino laski koko ajan ja yleiskunto oli huono.
Ja veriarvot laski että tiputus jouduttiin sirtämään ja olin viikon sairaalassa.
Cef tiputuksen aikans oli etova olo,ei oksettanut ja tottakai väsytti.
Mutta helppoa oli verraten taxoihin,parissa päivässä olo normalisoitui.Taxoissa meni lähes seuraavaan tiputukseen ennen kuin oli taas normaali olo.
Että parempaan suuntaan varmaankin taxojen loputtua!
vielä siinä rinnalla taxon ja cefin aikana...oireet varmaan sen takia hieman erilaiset. Cefistä ei tullut alergiareaktiota tiputuksen aikana niin kuin taxon.
mitään oli se minullakin.
Toisille on Taxo vaikeampi, toisille taas Cef.
Taxosta tuli jalkapohjatkin kipeäksi,aika voimakas särky jaloissa .
Voimakas korvennus ruokatorvessa, johon sain Nexium nimistä lääkettä, siitä oli hyötyä senkin takia, koska sen kuumeen takia tuli napsittua tulehduskipulääkettä.
Pahoinvointilääkkeeksi riitti Metopram.
Taxoteren yhteydessä otettava Kortisoonitableteista oli se "hyöty", että tipusten jälkeisiksi päiviksi uskalsi varata sellaisia hommia, jossa tarvi liikkua nopeasti kuin duracel-pupu. No sitten kun sen kortisoonin vaikutus loppui, niin nousi kuume .
Cef hoitojen aikana oli sellaista yököttävää oloa, mutta ei sen pahempaa.
Yritin vähän hiihdellä silloin Ceffin aikana. Muutaman metrin kun hiihti, niin piti jo pysähtyä ja vetää henkeä.Aivan uskomatonta kuinka heikoksi veti kunnon, ehkä se kuume taxojen aikana sen vaikutti, kun suurimman osan ajasta oli levättävä.Syötävä oli yölläkin, että vähän sai voimia.Siitä seurasi monen kilon painon nousu, jonka kanssa taistelen vieläkin.
Sitten tulivat sädehoidot.Se ei ollut hankalaa muuten kuin että siellä piti käydä päivittäin 25 kertaa.
Loppuaikana iho tarvitsi rasvaa.Hoito annetaan aina puhtaalle iholle.
Viimeisen Ceffin aikana hiukset olivat jo hyvässä kasvussa.
Kunto alkoi kohota nopeasti hoitojen loputtua.
Nyt 3½ vuoden kuluttua kaikki näyttää hyvältä.
minulta vain taxojen aikaan meni makuaistin menetyksen myötä ruokahalu ja laihduin lähes olemattomiin..
tuota korvennusta ruokatorvessa oli minullakin nyt tuli mieleeni kun kirjoitit se oli paha myös.
Kortisoonit aiheutti sen piristyksen pariksi päiväksi mutta sitten olikin taas se valtava uupumus edessä.
Ja se lihaskipu oli paha tänne 3.kerrokseen rappuja kun tuli niin joka kolmannella askelmalla piti levätä ja oikein nostaa kädellä jalkojaan että pääsi kotiin,,oli niin kova lihaskipu jaloissa.
Onneksi tosiaan kaikki vaivat loppui pikkuhiljaa hoitojen loputtua.
Tai jo ceffin aikaan lihaskivut helpotti.
paitsi tietenkin se että joka päivä oli lähdettävä.
Minulla vain ratikka matka mutta ymmärrän pitkämatkalaisia,varmasti raskasta joka arkipäivä jokin 100.kilsaa eestakasin:)
urheilumuoto, kuin päästä samalla ratikkalipulla eestaas H:gin asemalta.
Sitten jos ratikan leimauslaitteen kello heitti vaikka 10 min. niin siitä piti mennä kuskin kanssa neuvottelemaan, että laittoi lippuun oikean ajan, että homma onnistuisi päästä takasin samalla lipulla.
oli juuri kaikkina niinä päivinä,kun otin xelodaa. Olikohan se juuri ekan vai tokan cefin aikana voin niin huonosti ja jalat ja kädet tulehtuivat,joten xelodassa pidettiin tauko ja jatkettiin pienemmällä annoksella. Viikko jolloin en syönyt xelodaa,niin olo oli todella hyvä ja odotinkin aina sitä viikkoa,kun silloin jaksoin touhuta paremmin. Kaksi viikkoa päivittäistä etovaa oloa ja kolmas viikko suht ok puolen vuoden ajan. Enää en siihen lääkekokeiluun suostuis...yöäk! puistattaa vieläkin.
Mulla kans oli korvennusta ja suun limakalvot olivat arat ja sama toisessa päässä.
Mulle tuli xelodasta käsi-jalka -syndroomaa eli kuoriutui iho jalkapohjista ja kämmenista ja olivat todella kipeät ja kynsivallin tulehduksia tuli herkästi.
Taxon aikana heti tiputuspäivän jälkeen kulki kuin duracel-pupu konsanaan kortisonin ansiosta ja sen vaikutus,kun loppui,niin minäkin kellahdin lepäämään. Voimat hävisivät kankkulan kaivoon.
Hiihtäminen piti cefin aikana lopettaa ja lenkkeily. Kyllä sitä uupui ja hengästy tosi herkästi eikä jaksanutkaan. Muistui mieleen eräs palstalainen,joka kirjoitti,että jaksoi hädin tuskin postilaatikolle kävellä.
Viimesetä sytostani on 11kk ja olo nyt hyvä ja kuntokin on noussut kivasti ja painokin on alkanut pudota pikku hiljaa. :)
minullakin37-38,2C päiväksi -pariksi laski itsestään.Ruoka maistui tosi omituiselle,silti oli syötävä tai alkoi oksettamaan.Vatsa oli ruikulla päivästä toiseen.Näkö "hämärtyi"suuhun tuli kipeitä rakkuloita.Elokuussa 07 loppui sytot,7 kk tiputuksista.Säteistä jäi ruskea silityraudan kokoinen jälki rintaan,enkä usko sen lähtevän pois.
Nyt Aridimexin jälkeen jalat ovat tullet jäykiksi
on jopa hankala pukea housuja jalkaan,muuta kun istualtaan.Paino ei meinaa tippua millään,kävelipä kuinka paljon tahansa.
Tärkeintä kuitenkin jotta on elossa,ja pääsee liikkumaan:)Sekä jotta saa vielä olla läheistensä seurassa:)
jo rintapielestä kolmessa vuodessa.Luovu sinäkin vaan sovinnolla omastas.
Kyllä se tämä Femar tekee samanlaisia oireita sen Aridimexin kanssa. Jalat ovat usein väsyneen kankeat.
sivuvaukutuksia;jalkaphjista kuoriutui iho,kynsimuutokset ym vaikka ei ollut zeloda.
Taxo oli todellakin raskas hoito.
Kun cef alotettiin pystyin jo käymään töissä.
Taxojen aikana jouduin sairauslomalle.
pystyit käymään töissä sytojen aikana -minä en pystynyt.
minulla on viimeinen taxo nyt takana, ja siinä meni 2 viikkoa että pääsi jaloilleen. Minulla toisessa tiputuksessa tuli allerginen reaktio ja kolmannessa alkoi henki pihisemään niin paljon, että se oli lopetettava kesken puolessa välissä. Ja pahaolo tuli kuin CEF:ssä, mutta parin päivän viiveellä. Pientä kuumeilua. Ja kivut on olleet kovat.
Minulla on kyllä seurannut flunssa toista koko sytojen ajan. Poika tuo kerhosta ja minä kerään kaikki.
kun etukäteen oli kauhea pelko, että kuinka monta räkätautia joutuu kestämään niiden sytojen aikana.Ennen sytoja minulla oli krooninen nuha ja nenään leikattu isot reiät.
Ei ainuttakaan kertaa flunssa iskenyt, vasta 3 vuotta sytojen päättymisen jälkeen flunssa on saapunut kutsumattomaksi vieraaksi.
kai ne sytot on niin pahoja myrkkyjä että tappavat flunssapöpötkin:)
että krooninen nuha häipyi sytostaattien myötä.
Nyt kun tulee flunssa niin sitä parannellaan suolaveden , höyryhengityksen, Duactin ja Otrivin, sekä tulehduskipulääkkeen kanssa.
Ei ole helppoa vieläkään , mutta kuitenkin.