netistä

mä oon opiskelija ja tutkielmia yms joutuu tekemään ihan sairaasti ja hakemaan tietoa.jos ei olisi nettiä, kaikki olisi vaikeampaa.en selviäisi enää ilman.

minä asun niin kaukana pienessä kylässä,etten pääsisi yhdeyteen kenenhään lepakon kanssa muuten.lähinpään naapuriin on yli 10km.minulle tämä ja pari muuta palstaa on todella tärkeätä.
olen joskus haaveillut muuttaa isompaan paikkaan.olen vielä aika nuori,mutta en aio tänne jäädä loppuiäksi,se on ainaskin varma.

Vuonna 1982 huomasin koulupsykologin vastaanottohuoneessa sähköistävän aviisin: Seta-lehti. Lehteä selailtuani se paljastui pettymykseksi. Nuorille ei mitään ja lähin, missä tapahtui oli neljän sadan kilometrin päässä ravintolassa, jonne minun ikäsilläni ei ollut edes asiaa.
Nyt nuori jengi keskustelee täällä niin kuin ihmiset.

Roistovaltion pajareita, oligarkkeja ja järjestäytyneen rikollisuuden rämettämää poliisiakin voi kritisoida näin helposti. Ennen piti tehdä vääntää jokin zine kopiokoneella.

Naimisiinkin menin aikoinaan netin kautta. Porukka amerikkalaisia oli tulossa Eurooppaan Eurailille ja kysyin, että voisivatko he koukata Suomeen. Tulivat.
Kaikki naisetkin yhtä lukuunottamatta ovat löytyneet jotenkin netin välityksellä.

Tällä hetkellä olen sairaalassa, osastolla jossa langattomia vempaimia ei olleksi ole kielletty. Läppärini nettiyhteyksineen on todellakin tuonut sisältöä ja helpotusta päiviin!

Tulisin toki toimeen ilman nettiä, kuten me kaikki. Mutta olenpahan saanut ensikontaktin pariin ihanaan ihmiseen juuri tätä kautta, ja joihinkin kaukaisimpiin kavereihin on todella kätevää pitää yhteyttä sähköpostitse kalliit kaukopuhelut välttäen.

Viikko sitten aloitin myös blogin, johon on linkki galleriasivultani. Terapiavälineenäkin tämä verkko siis toimii.