vauvakuumeisia lesboja?

mietittiin kanssa ensin tuttua luovuttajaa, mutta lähipiirissä ei sopivia vaihtoehtoja ole. olemme päätyneet siis "hoitoihin". (eihän ne varsinaisesti hoitoja ole jos vertaa heteropariskuntien hoitoihin.) tämä tapa sopii meille, koska emme halua emmekä tarvitse lapsemme elämään isää tai ketään muutakaan kolmatta aikuista jakamaan jokapäiväistä arkeamme. me tulemme olemaan lapsemme vanhemmat ja jos hän joskus täysi-ikäisenä haluaa ottaa selvää siitä ystävällisestä ihmisestä joka hänet meille mahdollisti, niin se onnistuu sitten.

elämäntilanteestamme johtuen emme ole vielä aloittaneet prosessiamme, mutta piakkoin tulemme sen tekemään. eipä tarvitse miettiä mitä varten säästötili on avattu. :)

täällä yksi kirjoitti:

mietittiin kanssa ensin tuttua luovuttajaa, mutta lähipiirissä ei sopivia vaihtoehtoja ole. olemme päätyneet siis "hoitoihin". (eihän ne varsinaisesti hoitoja ole jos vertaa heteropariskuntien hoitoihin.) tämä tapa sopii meille, koska emme halua emmekä tarvitse lapsemme elämään isää tai ketään muutakaan kolmatta aikuista jakamaan jokapäiväistä arkeamme. me tulemme olemaan lapsemme vanhemmat ja jos hän joskus täysi-ikäisenä haluaa ottaa selvää siitä ystävällisestä ihmisestä joka hänet meille mahdollisti, niin se onnistuu sitten.

elämäntilanteestamme johtuen emme ole vielä aloittaneet prosessiamme, mutta piakkoin tulemme sen tekemään. eipä tarvitse miettiä mitä varten säästötili on avattu. :)

mietittiin kovasti tuota asiaa. Päädyttiin siihen ajatukseen, että entä jos se on lapselle hirvittävän vaikea paikka ettei tiedä biologista taustaansa. Ja toisena kysymyksenä heräsi, että entä jos lapsella on joku perinnöllinensairaus/alttius, josta ei tiedettäisi.

Meilläkin on ajatuksena, että ei tarvita kolmatta vanhempaa kasvattamaan lasta tai muutenkaan jakamaan arkea. Halutaan vaan niin että tiedetään mistä lapsi on tullut jne. Paras ehdokas "luovuttajaksi" olisi esim. jo perheellinen mies, jolla ei ole tarvetta alkaa isäksi.

Miten tämä tulee todellisuudessa tapahtumaan, sen aika näyttää. Tällaisia ajatuksia kuitenkin nyt. Säästäminen se on täälläkin mielessä. Haluaisin, että oltaisiin sellaisessa tilanteessa, että voitaisiin kumpikin lapsen syntymän jälkeen jäädä hetkeksi kotiin opiskelemaan uutta elämää ja tutustumaan uuteen ihmisalkuun. Se ei varmasti ole halpaa! Tiedätkö miten tällaisissa tapauksissa työnantajat suhtautuu? Onko olemassa jotain "sosiaalisenvanhemman lomaa" vrt. isyysloma??

lepakkonen kirjoitti:

mietittiin kovasti tuota asiaa. Päädyttiin siihen ajatukseen, että entä jos se on lapselle hirvittävän vaikea paikka ettei tiedä biologista taustaansa. Ja toisena kysymyksenä heräsi, että entä jos lapsella on joku perinnöllinensairaus/alttius, josta ei tiedettäisi.

Meilläkin on ajatuksena, että ei tarvita kolmatta vanhempaa kasvattamaan lasta tai muutenkaan jakamaan arkea. Halutaan vaan niin että tiedetään mistä lapsi on tullut jne. Paras ehdokas "luovuttajaksi" olisi esim. jo perheellinen mies, jolla ei ole tarvetta alkaa isäksi.

Miten tämä tulee todellisuudessa tapahtumaan, sen aika näyttää. Tällaisia ajatuksia kuitenkin nyt. Säästäminen se on täälläkin mielessä. Haluaisin, että oltaisiin sellaisessa tilanteessa, että voitaisiin kumpikin lapsen syntymän jälkeen jäädä hetkeksi kotiin opiskelemaan uutta elämää ja tutustumaan uuteen ihmisalkuun. Se ei varmasti ole halpaa! Tiedätkö miten tällaisissa tapauksissa työnantajat suhtautuu? Onko olemassa jotain "sosiaalisenvanhemman lomaa" vrt. isyysloma??

en ollut varma, joten kävin kelan sivuilla jälleen kerran tutkimassa asiaa. :) äitiysloman (105 arkipäivää) jälkeen alkaa vanhempainvapaa, jonka voi pitää kumpi tahansa vanhemmista. yhtä aikaa ei vapaalla voi olla jos ei sitten lapsia synny samaan aikaan enemmän kuin yksi. käsittääkseni jos sinä synnyttäisit ja jäisit äitiyslomalle, niin mikäli puolisosi haluaisi pitää osan vanhempainvapaasta se lyhentäisi saman verran sinun vanhempainvapaatasi. toisin sanoen vanhempainvapaata voi pitää yhteensä 158 arkipäivää. kelan sivuilta nuo jutut selviää aika hyvin ja yllättävänkin selkeästi. :)

me mietittiin myös paljon tuota lapsen elämän alkuun saattamista. aluksi ajatuksena oli tosiaan tuo "tuttu" luovuttaja, joka olisi pysynyt kuitenkin poissa elämästämme. mietittiin kuitenkin, että tilanne voisi olla hankala jos luovuttaja olisi kaikkien tiedossa eikä kuitenkaan mukana meidän elämässämme... myöskään ajatus siitä, että luovuttajan henkilöllisyys olisi vain meidän ja hänen itsensä tiedossa ei houkutellut, koska siitä seuraisi helposti se, että luovuttaja haluaisi kertoa asiasta jollekin ja juttu lähtisi leviämään ja olisi kuitenkin loppujen lopuksi kaikkien tiedossa. ja miltä mahtaisi lapsesta tuntua jos saisi jossain vaiheessa tietää, että olemme koko ajan tienneet kuka luovuttaja on, mutta emme ole hänelle sitä kertoneet.

monimutkaisia juttuja, mutta niitä on hyvä (ja pakkokin) miettiä ennen kun mihinkään ryhtyy. varmasti kaikilla asioilla on hyvät ja huonot puolensa (riippuu tietenkin keneltä kysyy), mutta toisille hyvä ratkaisu ei välttämättä ole toisille paras mahdollinen. en epäile kenenkään muiden ratkaisuja, koska jokainen naispari joutuu asiaa miettimään sen verran paljon, että ihan suinpäin siihen tuskin kukaan ryhtyy.

täällä yksi kirjoitti:

en ollut varma, joten kävin kelan sivuilla jälleen kerran tutkimassa asiaa. :) äitiysloman (105 arkipäivää) jälkeen alkaa vanhempainvapaa, jonka voi pitää kumpi tahansa vanhemmista. yhtä aikaa ei vapaalla voi olla jos ei sitten lapsia synny samaan aikaan enemmän kuin yksi. käsittääkseni jos sinä synnyttäisit ja jäisit äitiyslomalle, niin mikäli puolisosi haluaisi pitää osan vanhempainvapaasta se lyhentäisi saman verran sinun vanhempainvapaatasi. toisin sanoen vanhempainvapaata voi pitää yhteensä 158 arkipäivää. kelan sivuilta nuo jutut selviää aika hyvin ja yllättävänkin selkeästi. :)

me mietittiin myös paljon tuota lapsen elämän alkuun saattamista. aluksi ajatuksena oli tosiaan tuo "tuttu" luovuttaja, joka olisi pysynyt kuitenkin poissa elämästämme. mietittiin kuitenkin, että tilanne voisi olla hankala jos luovuttaja olisi kaikkien tiedossa eikä kuitenkaan mukana meidän elämässämme... myöskään ajatus siitä, että luovuttajan henkilöllisyys olisi vain meidän ja hänen itsensä tiedossa ei houkutellut, koska siitä seuraisi helposti se, että luovuttaja haluaisi kertoa asiasta jollekin ja juttu lähtisi leviämään ja olisi kuitenkin loppujen lopuksi kaikkien tiedossa. ja miltä mahtaisi lapsesta tuntua jos saisi jossain vaiheessa tietää, että olemme koko ajan tienneet kuka luovuttaja on, mutta emme ole hänelle sitä kertoneet.

monimutkaisia juttuja, mutta niitä on hyvä (ja pakkokin) miettiä ennen kun mihinkään ryhtyy. varmasti kaikilla asioilla on hyvät ja huonot puolensa (riippuu tietenkin keneltä kysyy), mutta toisille hyvä ratkaisu ei välttämättä ole toisille paras mahdollinen. en epäile kenenkään muiden ratkaisuja, koska jokainen naispari joutuu asiaa miettimään sen verran paljon, että ihan suinpäin siihen tuskin kukaan ryhtyy.

olen ihan samaa mieltä, että homo (sekä miehet&naiset) perheisiin ei koskaan synny ns. vahinkolapsia, vaan ne on todella toivottuja ja haluttuja.

Me ollaan todella puhuttu asiasta kovasti ja suunniteltu ja mietitty mikä olisi kaikkein paras ratkaisu juuri meille. Jossain välissä olin kovasti sitä mieltä, että parasta olisi saada tuntematon luovuttaja, joka ei mitenkään voisi olla mukana meidän elämässä. Sitten katsoin varmaan liian monta ohjelmaa adoptoiduista lapsista ja kuulin ihmisistä, joille ei oltu kerrottu mitään heidän taustastaan ja kuinka he kokivat sen ongelmallisena. Se sai ajattelemaan. Vaikka me kuinka oltaisiin lapsen vanhempia, ei se poista sitä, että hän ei ole biologisesti täysin meidän. Jokaisella on jonkin asteinen tarve selvittää juuriaan (itselläni ne ovat melkoisen voimakkaat) ja päädyttiin näiden kaikkien pohdintojen jälkeen siihen, että tuntematon ei sovi meille. Ymmärrän minäkin niitä ihmisiä, joille se on paras. Ja kuten sanoit mikä yhdelle parille on hyvä, se ei toimi toisille ollenkaan!

Pitääpä muuten käydä kelan sivuilla tutkimassa asiaa enemmän. Meillä tulee menemään niin, että puolisoni synnyttää ja minä en. En ole koskaan tahtonut saada omaa biologista lasta.

Tosiasiassa miesten motiivit mennä luovuttamaan spermaa spermapankkiin ovat taloudellisia. Suomessakin väitetään, että luovuttajat ovat vapaaehtoisia, mutta Väestöliitto maksaa luovuttajille köyhille tuntuvan "kulukorvauksen". Lisäksi suurin osa luovutetusta spermasta Suomessakin on tuontitavaraa, eli se on ostettu ulkomailta, jossa yhdestä luovutuksesta maksetaan noin 100 euroa. Tästä johtuen monet sellaisetkin miehet käyvät luovuttamassa spermaa, joiden ei esimerkiksi AIDS-vaaran takia pitäisi luovuttaa.

Sperman hankkiminen hedelmällisyyshoitoklinikalta on seksin ostamista ja siksi moraalitonta ja tuomittavaa.

Moraalinwartija kirjoitti:

Tosiasiassa miesten motiivit mennä luovuttamaan spermaa spermapankkiin ovat taloudellisia. Suomessakin väitetään, että luovuttajat ovat vapaaehtoisia, mutta Väestöliitto maksaa luovuttajille köyhille tuntuvan "kulukorvauksen". Lisäksi suurin osa luovutetusta spermasta Suomessakin on tuontitavaraa, eli se on ostettu ulkomailta, jossa yhdestä luovutuksesta maksetaan noin 100 euroa. Tästä johtuen monet sellaisetkin miehet käyvät luovuttamassa spermaa, joiden ei esimerkiksi AIDS-vaaran takia pitäisi luovuttaa.

Sperman hankkiminen hedelmällisyyshoitoklinikalta on seksin ostamista ja siksi moraalitonta ja tuomittavaa.

olen tiedustellut väestöliitosta tuota sperma-asiaa, koska joka puolelta tuli lain voimaan tultua sen suuntaista viestiä, että kaikki luovutetut solut tulevat loppumaan. no, tilanne tosiaan voisi olla parempikin, mutta uskon ja toivon että vielä löytyy niitäkin jotka eivät säikähdä lakia. se kun ei kuitenkaan käytännössä tarkoita muuta kuin sitä, että lapsella täysi-ikäiseksi tultuaan on mahdollisuus halutessaan selvittä luovuttajan henkilöllisyys ja ottaa häneen yhteyttä. lisäksi kaikki luovutetut solut testataan kyllä todella tarkasti ennen mitään luovutuksia. esimerkiksi luovutettua spermaa voi käyttää aikaisintaan puolen vuoden kuluttua luovutuksesta.

en todella rinnastaisi munasolujen- tai sperman luovutusta seksin ostamiseen tai myymiseen. siinä on kuitenkin kyse jostain ihan muusta.

Moraalinwartija kirjoitti:

Tosiasiassa miesten motiivit mennä luovuttamaan spermaa spermapankkiin ovat taloudellisia. Suomessakin väitetään, että luovuttajat ovat vapaaehtoisia, mutta Väestöliitto maksaa luovuttajille köyhille tuntuvan "kulukorvauksen". Lisäksi suurin osa luovutetusta spermasta Suomessakin on tuontitavaraa, eli se on ostettu ulkomailta, jossa yhdestä luovutuksesta maksetaan noin 100 euroa. Tästä johtuen monet sellaisetkin miehet käyvät luovuttamassa spermaa, joiden ei esimerkiksi AIDS-vaaran takia pitäisi luovuttaa.

Sperman hankkiminen hedelmällisyyshoitoklinikalta on seksin ostamista ja siksi moraalitonta ja tuomittavaa.

Kyllä seksin ostaminen on jotain ihan muuta kuin sperman tai munasolun hankkimista hedelmällisyyshoitoklinikalta.

Minusta ei ole moraalitonta hankkia lasta tällä tavalla, joskus se on ainut vaihtoehto. Todella monet ovat saaneet sieltä mahdollisuuden perheeseen, jota eivät syystä tai toisesta ole muuten voineet saada (siis ei edes heterosuhteessa lapsen saaminen ole itsestään selvyys).

Tämä mielipide taisi olla taas hyvä provo.

lepakkonen kirjoitti:

mietittiin kovasti tuota asiaa. Päädyttiin siihen ajatukseen, että entä jos se on lapselle hirvittävän vaikea paikka ettei tiedä biologista taustaansa. Ja toisena kysymyksenä heräsi, että entä jos lapsella on joku perinnöllinensairaus/alttius, josta ei tiedettäisi.

Meilläkin on ajatuksena, että ei tarvita kolmatta vanhempaa kasvattamaan lasta tai muutenkaan jakamaan arkea. Halutaan vaan niin että tiedetään mistä lapsi on tullut jne. Paras ehdokas "luovuttajaksi" olisi esim. jo perheellinen mies, jolla ei ole tarvetta alkaa isäksi.

Miten tämä tulee todellisuudessa tapahtumaan, sen aika näyttää. Tällaisia ajatuksia kuitenkin nyt. Säästäminen se on täälläkin mielessä. Haluaisin, että oltaisiin sellaisessa tilanteessa, että voitaisiin kumpikin lapsen syntymän jälkeen jäädä hetkeksi kotiin opiskelemaan uutta elämää ja tutustumaan uuteen ihmisalkuun. Se ei varmasti ole halpaa! Tiedätkö miten tällaisissa tapauksissa työnantajat suhtautuu? Onko olemassa jotain "sosiaalisenvanhemman lomaa" vrt. isyysloma??

oletteko jo kyselleet lähipiiristänne mahdollisia luovuttajia? me tosiaan mietimme aluksi ihan tuota samaa, joko perheellinen mies tai sinkku, mutta pääasiana se, että luovuttaja olisi vapaaehtoinen eikä jälkikäteen tulisi mitään sanomista mistään. (eniten kai itseäni ainakin huolettaisi tuossa se, että mitä jos mies jonain päivänä haluaisikin osallistua lapsen elämään ja alkaisi vaatia omia "oikeuksiaan"...) tyttöystäväni oli tuolloin jossain illanistujaisissa sanonut meidän haluavan jonain päivänä lapsen/lapsia ja että olemme miettineet josko joku tuttu mahdollisesti haluaisi auttaa asian suhteen. ei mennyt kauaakaan kun kaksi hänen tuttuaan sanoi auttavansa jos vain tarvitsee. toinen muistaakseni perheellinen mies, toinen seurusteleva ja lapseton. toista heistä mietimmekin jonkin aikaa ja tyttöystäväni oli hänen kanssaan asiasta jotain puhunutkin, mutta päätimme kuitenkin sitten hylätä ajatuksen tutusta luovuttajasta.

en myöskään näe "vääränä" tai "huonona" vaihtoehtona sitä, että perheessä on useampi vanhempi (esim. naispari ja miespari, jotka ovat yhdessä päättäneet hankkia lapsia) jos kaikki kaikkien vanhempien välillä toimii. itse en kuitenkaan sellaiseen järjestelyyn pystyisi eikä se ole meille ollut koskaan vaihtoehtona. mutta kaikkihan on kuitenkin vain järjestelykysymyksiä. :)

voi kun mukava "jutella" jonkun kanssa näistä asioista! :) tietenkin olemme tyttöystäväni kanssa jutelleet asiasta paljonkin, mutta kiva saada myös ulkopuolisia kommentteja asiasta.

täällä yksi kirjoitti:

oletteko jo kyselleet lähipiiristänne mahdollisia luovuttajia? me tosiaan mietimme aluksi ihan tuota samaa, joko perheellinen mies tai sinkku, mutta pääasiana se, että luovuttaja olisi vapaaehtoinen eikä jälkikäteen tulisi mitään sanomista mistään. (eniten kai itseäni ainakin huolettaisi tuossa se, että mitä jos mies jonain päivänä haluaisikin osallistua lapsen elämään ja alkaisi vaatia omia "oikeuksiaan"...) tyttöystäväni oli tuolloin jossain illanistujaisissa sanonut meidän haluavan jonain päivänä lapsen/lapsia ja että olemme miettineet josko joku tuttu mahdollisesti haluaisi auttaa asian suhteen. ei mennyt kauaakaan kun kaksi hänen tuttuaan sanoi auttavansa jos vain tarvitsee. toinen muistaakseni perheellinen mies, toinen seurusteleva ja lapseton. toista heistä mietimmekin jonkin aikaa ja tyttöystäväni oli hänen kanssaan asiasta jotain puhunutkin, mutta päätimme kuitenkin sitten hylätä ajatuksen tutusta luovuttajasta.

en myöskään näe "vääränä" tai "huonona" vaihtoehtona sitä, että perheessä on useampi vanhempi (esim. naispari ja miespari, jotka ovat yhdessä päättäneet hankkia lapsia) jos kaikki kaikkien vanhempien välillä toimii. itse en kuitenkaan sellaiseen järjestelyyn pystyisi eikä se ole meille ollut koskaan vaihtoehtona. mutta kaikkihan on kuitenkin vain järjestelykysymyksiä. :)

voi kun mukava "jutella" jonkun kanssa näistä asioista! :) tietenkin olemme tyttöystäväni kanssa jutelleet asiasta paljonkin, mutta kiva saada myös ulkopuolisia kommentteja asiasta.

Mikä teidät sai luopumaan ajatuksesta tutusta luovuttajasta? Meillä näitä keskusteluja on tosiaan myös käyty kovasti. Ei tee yhtään pahaa saada vieläkin lisää ajatuksia asiasta. Meillä tilanne olisi ajankohtainen n. parin vuoden sisällä. Nyt puolisoni vielä opiskelee ja olen itsekkin vasta päättämässä opintojani. Tuntuisi järkevältä, että ehtisi olla hetken töissä ja saada säästöjä kasaan ennen lapsen tuloa. Aika tosin näyttää miten tässä tulee käymään.

Mulle on itsestään selvää, että vaikka meillä luovuttaja olisi tuttu ihminen, hän ei ole kuitenkaan lapsen kasvattaja. Se työ kuuluu minulle ja puolisolleni. Toki he voivat tavata ja tutustua, jos se tuntuu kaikista hyvältä ajatukselta, mutta tilanteen mukaan. Ehkä siinä saattaa olla vaikea sitten vetää rajoja missä luovuttaja voi olla mukana ja missä ei... Ompa tämä hankalaa!

On myös todella piristävää huomata, että muutkin parit miettii näitä asioita! Ja uudet ajatukset on enemmän kuin tervetulleita :)

lepakkonen kirjoitti:

Mikä teidät sai luopumaan ajatuksesta tutusta luovuttajasta? Meillä näitä keskusteluja on tosiaan myös käyty kovasti. Ei tee yhtään pahaa saada vieläkin lisää ajatuksia asiasta. Meillä tilanne olisi ajankohtainen n. parin vuoden sisällä. Nyt puolisoni vielä opiskelee ja olen itsekkin vasta päättämässä opintojani. Tuntuisi järkevältä, että ehtisi olla hetken töissä ja saada säästöjä kasaan ennen lapsen tuloa. Aika tosin näyttää miten tässä tulee käymään.

Mulle on itsestään selvää, että vaikka meillä luovuttaja olisi tuttu ihminen, hän ei ole kuitenkaan lapsen kasvattaja. Se työ kuuluu minulle ja puolisolleni. Toki he voivat tavata ja tutustua, jos se tuntuu kaikista hyvältä ajatukselta, mutta tilanteen mukaan. Ehkä siinä saattaa olla vaikea sitten vetää rajoja missä luovuttaja voi olla mukana ja missä ei... Ompa tämä hankalaa!

On myös todella piristävää huomata, että muutkin parit miettii näitä asioita! Ja uudet ajatukset on enemmän kuin tervetulleita :)

meillä se tuttu luovuttaja -ajatus jäi kun aloimme miettiä juuri sitä, että helpompi olisi jos luovuttaja ei olisi mukana jokapäiväisessä elämässä (juuri se rajan vetäminen; mitkä asiat "kuuluvat" hänelle ja missä menee raja). sitten aloimme miettiä sitä, että luovuttaja pidettäisiin kaikilta salassa, mutta se ajatus tuntui ihan tuhoon tuomitulta jo heti alussa, koska salailu ei etenkään tällaisessa asiassa kantaisin kovin pitkälle. jossain vaiheessa mietimme myös sperman tilaamista esim. jenkeistä (kuulin että eräät tutun tutut olivat niin tehneet), mutta hinta olisi ollut suunnilleen sama kuin väestöliiton inseminaatio, joten päädyimme sitten kuitenkin varmempaan vaihtoehtoon.

myös me olemme sitä mieltä, että jos lapsi joskus haluaa, niin hänellä on hyvä olla mahdollisuus selvittää toinen puoli biologisesta alkuperästään. se on sitten hänen itsensä päätettävissä haluaako hän alkaa asiaa selvittelemään.

meillekään asia ei ihan vielä ole ajankohtainen, mutta parin vuoden sisällä kyllä. itse myös vielä opiskelen (ei onneksi enää kovin pitkästi jäljellä) ja haluan päästä työelämään sen verran kiinni ennen lapsen hankkimista, että äitiysrahani ei määräydy opintotuen mukaan. emme kumpikaan puolisoni kanssa haaveile mistään ihmeellisestä, mutta olemme molemmat sitä mieltä, että oma taloudellinen tilanteemme on oltava sen verran hyvä, että jokaista pennosta ei tarvitse laskea kun on aika ostaa lisää vaippoja tai ruokaa.

täällä yksi kirjoitti:

meillä se tuttu luovuttaja -ajatus jäi kun aloimme miettiä juuri sitä, että helpompi olisi jos luovuttaja ei olisi mukana jokapäiväisessä elämässä (juuri se rajan vetäminen; mitkä asiat "kuuluvat" hänelle ja missä menee raja). sitten aloimme miettiä sitä, että luovuttaja pidettäisiin kaikilta salassa, mutta se ajatus tuntui ihan tuhoon tuomitulta jo heti alussa, koska salailu ei etenkään tällaisessa asiassa kantaisin kovin pitkälle. jossain vaiheessa mietimme myös sperman tilaamista esim. jenkeistä (kuulin että eräät tutun tutut olivat niin tehneet), mutta hinta olisi ollut suunnilleen sama kuin väestöliiton inseminaatio, joten päädyimme sitten kuitenkin varmempaan vaihtoehtoon.

myös me olemme sitä mieltä, että jos lapsi joskus haluaa, niin hänellä on hyvä olla mahdollisuus selvittää toinen puoli biologisesta alkuperästään. se on sitten hänen itsensä päätettävissä haluaako hän alkaa asiaa selvittelemään.

meillekään asia ei ihan vielä ole ajankohtainen, mutta parin vuoden sisällä kyllä. itse myös vielä opiskelen (ei onneksi enää kovin pitkästi jäljellä) ja haluan päästä työelämään sen verran kiinni ennen lapsen hankkimista, että äitiysrahani ei määräydy opintotuen mukaan. emme kumpikaan puolisoni kanssa haaveile mistään ihmeellisestä, mutta olemme molemmat sitä mieltä, että oma taloudellinen tilanteemme on oltava sen verran hyvä, että jokaista pennosta ei tarvitse laskea kun on aika ostaa lisää vaippoja tai ruokaa.

Harvoin täällä Lesboniassa tuollaista näkee.

Yksinkertaisia asioitahan nämä, eikä niissä mitään salailemisen syytä ole.

Tietenkin hassuinta noissa teidän touhuissanne on se, että harrastatte käänteistä rodunjalostusta. Mikäli lisäännytte varattoman luuserin kanssa niin kaikki on helppoa, sossu maksaa elatustuet eikä mistään tule riitaa. Jos kuitenkin päädytte muuhun vaihtoehtoon, ennemmin tai myöhemmin kuvioon tulevat mukaan sosiaalitädit ja asianajajat.

Ei tuossakaan siis erityisen pahaa ole, jos lapsen tekee niin onhan se elätettävä. Ihmiset vaan ovat niin ennustettavan raadollisia, mikäli riitelemällä saa helppoa rahaa niin harva malttaa käyttäytyä kunnolla. Ihan siitä huolimatta että saman olisi saanut kun pyytää kauniisti.