Oonko ainoa jota ei pätkääkään kiinnosta järjestää ylioppilasjuhlia kaiken maailman sukulaisille ja puolitutuille? Sinä päivänä kun saan todistuksen käteen niin tekisi vain mieli vetäytyä maan alle... ainakin, jos toisena vaihtoehtona on tunnelmaltaan jähmeä tilaisuus ja puoliväkisin paikalle saapuneita vieraita, joihin itselläni ei ole minkäänlaisia "siteitä" (siis oikeesti, enemmänhän ne on vanhempien kuin nuorten juhlat!). Pitääkö minun "juhlia" vain koska vanhempani niin haluavat? Vain, koska äitini tippa silmässä selittää että "kyseessä on iloinen asia, sitä täytyy juhlia"? Ahdistaa koko ajatus!
Ylppärijuhlat
ei kiinnosta.
91188
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...pitää olla jähmeät, valitse itse mitä tarjoilet: vaikka sipsiä,limsaa ja nallekarkkeja. Valitse myös musiikki oman mielesi mukaan. Sun juhlathan ne on, hieman selkärankaa, kiitos!
tulee jähmeät vaikka tarjoilisi mitä, jos koko suku on täys pönttöjä, ja kukaan ei pidä toisistaan.
T ei alkup.
Ei voisi vähempää kiinostaa, en myöskään ole missään tekemisissä sukulaisteni kanssa.
Ajattele näin: kestät niitä vielä yhdet juhlat, saat paljon rahaa, ja sitten ei tarvitse pitää niille enää yhtäkään juhlaa. Niin minä olen ajatellut.
Hahhaa, kun edes sitä rahaa tulisi! Mutta tuskin tulee, jotain ihmeellistä sälää kylläkin... Mutta siis totta puhuen en halua järjestää juhlia vain hyötyäkseni vieraista (niin, kunpa hyötyisinkin). Ja ihan kiva idea tuo nallekarkki-limsa ym. tarjoilu, kai se toimisi jos kutsuisin OMIA kavereitani ja juhlisin OMIA juhliani. Ylioppilasjuhlien vitsi käsittääkseni nyt kuitenkin on se, että vanhemmat kutsuvat HEIDÄN kavereita kaikki taukit sukulaiset. Ja on varsin kyseenalaista että kenenkä juhlia siinä sitten juhlitaan. Yritä tätä sitten selittää hösäävälle äidille, joka viis veisaa mitä se lapsi siinä höpäjää. Juhlat ja kakkukahvit järjestetään ja sillä selvä! Paskat, sanon minä. Pitääkö karata vai mitä, kun ei puhe auta???
Tässä on kuvattu hyvin miten naurettavasta touhusta on kysymys:
http://ryyti.blogspot.com/
...vaan ylioppilasjuhlista.
Kaiken lisäksi blogin pitäjä vaikutti muiden juttujen perusteella varsin ahdasmieliseltä ja viljeli kyseenalaisia mielipiteitä, kts. esim otsikkoa "Jokela ja lukioväkivalta". Uskomatonta sontaa...
Itse pidän omista sukulaisistani joten en osaa ajatella mikä sinun tilanteesi on. En kuitenkaan ole hirveästi tekemisissä sukulaisteni kanssa, joten minusta on mukava nähdä niitä aina välillä (ja saahan niiltä lahjoja :D).
Kyllä mä kutsun ainakin parhaan kaverini (mua kolme vuotta vanhempi, joten ei ole omia juhlia) joten hänen kanssaan voin ainakin sitten karata jos alkaa ahdistamaan. Ja kyllä se on niin että ihmiset seurustelee siellä keskenään kun vähän vaan näyttäydyt ja avaat kakun :D
Pää pystyssä vaan sinne juhliin, ja onhan se äidillesi kivaa järjestää ne. Täytyy aina välillä joustaa oman perheen takia. Ja voithan tosiaan tarjota vaan kahvit ja kakkua ja sitten väittää vaikka että on yo-kuvaukset tai jotain, joten joudut nyt valitettavasti lähtemään. Ja sit sanot MORO ja häivyt :D
Monetko juhlat elämämme aikana oikeasti ovat itsellemme? Ei kovinkaan monet. Syntymäpäivät ovat melkeinpä ainoat, jolloin "juhlakalu" on se itsetarkoitus.
Ripille pääsy, naimisiin meno, kastajaiset ja jopa ylioppilasjuhlat ovat siirtymäriittejä, joissa muille ihmisille tehdään selväksi "statuksen vaihto". Vaikka juhlat ovat näennäisesti sinua varten, niissä todellisuudessa tehdään muille ihmisille selväksi yhden elämänvaiheesi loppuminen ja toisen alkaminen. Yleensä nämä juhlat ovat loppujen lopuksi siis ihan vain muita ihmisiä varten, ei sinua.
Voihan niistä (ja kannattaakin!) tehdä oman näköiset ja sellaiset joissa viihtyy, mutta kyllä minä ainakin halusin antaa omalle äidilleni sen ilon, että voi juhlia lapsensa ylioppilasjuhlia, varsinkin kun muut lapset eivät sille tielle lähteneet. Tylsäthän ne vähän oli, mutta kakku oli hyvää, sai kävellä hienona sukulaisten keskellä ja sitten illemmalla karata kavereiden kanssa OIKEASTI juhlimaan. Kaikki sen saman joutuu läpi käymään, ei se nyt niin kauheaa ole. Varsinkin, jos tietää pääsevänsä illalla vielä bilettämään itseäänkin varten. ;)
Tosiaan... Meillä ihana suku. Näen kaikkia lähes viikottain. Rakastan juhlia, juhlien järjestämistä yms. MUTTA... VIHAAN OLLA JUHLIEN KESKIPISTEENÄ.
Olen über sosiaalinen, eikä siis kyse ole siitä etten jaksaisi hymyillä kymmenille ihmisille. Ajatuskin vaan siitä, että ihmiset kattelevat mun Yo-todistusta ja kauhistelevat ääneen "mitä ihmettä tapahtui kun kympin tyttö kirjoittikin vain E:n paperi"... Ei se siis sinänsä kolahda omaantuntoon. Päinvastoin; ei mua kiinnosta, mitä muut ajattelee.. Mutta S I L T I. Kaikki sukulaiset kysyy, mitä aion tulevaisuudessa tehdä jne. TIedän tasantarkkaan vastauksen kysymyksiin, mutta en halua jaella niitä kaikille.. varsinkin kun pääsy haluamaani opiskelupaikkaan on todella epävarma, enkä sitten jaksa niiden ihmettelyjä siitä, miksen päässytkään....
Jos kaikki muut ei olisi niin innokkaina järjestämässä juhliani jättäisin ne väliin... Urhaisin jopa tuhannet eurot, jotka tiedän saavani lahjaksi, jos mun ei tarttis pitää juhlia..
Ärsyttää vaan sukulaisten polleat ilmeet ja kommentit... ylpeillään sillä, että " tämä tässä on meidän tyttö" jne.. ÄÄÄ ei kenenkään muun pitäis olla ylpee mun suorituksista kun mun..
Joo anteeks.. en oo vielä toistaseks löytäny ketään, joka ajattelis samalla tavalla :D:D