Odotus

Hitto että mua paleli. Mun sormet oli ihan jäässä, huolimatta siitä röökistä, joka oli mun sormien välissä. En mä siksi polttanut, että olisin ollut hermostunut, se vaan oli tapa. Joo, tapa se oli.
En mä edes tajua, miksi olin mennyt sinne palelemaan. Ethän sä kuitenkaan tulis, ethän sä koskaan tullu. Enkä mä edes enää välittänyt susta, ei mun ois tarvinnut sua odottaa. Turhaan mä istuin kylmässä, sormet sinisinä ja vielä farkkutakki päällä. Enhän mä ollut edes tajunnut että on talvi. Sä olisit muistuttanut mua ja pussannut mun suun puhki, jos en olis suostunut laittaa talvitakkia. Vaikka paskat mä sua tarvitsin. Mä olin itsellinen muija, pärjäisin kyllä omillani, jos haluisin. En mä tarvinnut muita. Jotenkin mä vaan olin tuudittautunut ajatukseen, että joku paapois mua koko ajan. Ei sellanen peli vetele.
Joku papparainen käveli ohi, kattoi mua kieroon. Mä olin kieltämättä järkyttävä näky; tukka likasena, vaatteet hajalla ja rööki poskessa. Ei sillä ollut mitään väliä, ethän sö ois kuitenkaan tullut mua lattomaan, etkä sä ois nähnyt sitä kaikkee. Ja vaikka oisitkin nähnyt, se et olis välittänyt. Ihan niinkun mäkään en olis välittänyt susta. Oli tyhmää ees pyytää sua tulemaan, mitäköhän mä olin ajatellut, kun tein niin? Tuskin mitään.
Mua alko ahdistaa, ja pahasti. Mitä jos sä tuut? Mitä mä sanon? Mitä mä teen? Mä haroin hiuksiani ja sytytin uuden röökin. En mä ois sitä säikähtänyt, vaan enemmänkin sitä jos sä... En mä todellakaan tiennyt. Tai joo, tiesin mä sen, että sä et tulis...
Mä näin sun hahmon jo kaukaa, mutta sä et ollut yksin. Sulla oli joku bimbo blondi kainalossa. Sä olit, kun et ois nähnytkään mua. Miks kaiken tajuu aina liian myöhään? Hitto mä rakastin sua, enkä pärjäis ilman. Kyyneleet kirpos mun silmiin, viimesen kerran.