Näetkö
se on vain lunta, kaikki
se
mikä hiljalleen askeltemme jäljet
pihamaalla peittää
Ja niin kuin kesä kerran saapuu
niin mekin
joskus kait vuosien kuluttua,
rakkaani
kun asiat eivät enää ole liian kipeitä muisteltavaksi
voimme nähdä toisemme
uusin silmin,
hymyilevin silmin
Ja haikein silmin,
rakkaani
Kun
sydäntemme maaperässä se
mikä nyt saa meidät
toistemme silmille niin vastenmielisiksi, inhottaviksi
olennoiksi
on sulanut niin kuin lumi
sulaa maassa
tyrskähdämme kaipaavaan itkuun, itkemme
hulluuttamme
Voi minua,
lumi on peittämässä
askeltemme jäljet, kosketustesi herkät
jäljet sydämessäni
Ja vihamieliset, halveksuntaa osoittavat juonteet
kasvoillani syvenevät uurteiksi
hetki hetkeltä
Vieläkö on mahdollista pysähtyä
Vieläkö on mahdollisuus
tarttua ohikiitävään hetkeen, pyytää anteeksi
ja syleillä
kuin ei koskaan ennen,
niin, nyt vielä
ennen kuin se on myöhäistä ja askeltemme jäljet
peittyvät hautaansa
Rakkaani... jos ehkä... nyt vielä
se on vain lunta, kaikki
se
mikä hiljalleen askeltemme jäljet
pihamaalla peittää
Ja niin kuin kesä kerran saapuu
niin mekin
joskus kait vuosien kuluttua,
rakkaani
kun asiat eivät enää ole liian kipeitä muisteltavaksi
voimme nähdä toisemme
uusin silmin,
hymyilevin silmin
Ja haikein silmin,
rakkaani
Kun
sydäntemme maaperässä se
mikä nyt saa meidät
toistemme silmille niin vastenmielisiksi, inhottaviksi
olennoiksi
on sulanut niin kuin lumi
sulaa maassa
tyrskähdämme kaipaavaan itkuun, itkemme
hulluuttamme
Voi minua,
lumi on peittämässä
askeltemme jäljet, kosketustesi herkät
jäljet sydämessäni
Ja vihamieliset, halveksuntaa osoittavat juonteet
kasvoillani syvenevät uurteiksi
hetki hetkeltä
Vieläkö on mahdollista pysähtyä
Vieläkö on mahdollisuus
tarttua ohikiitävään hetkeen, pyytää anteeksi
ja syleillä
kuin ei koskaan ennen,
niin, nyt vielä
ennen kuin se on myöhäistä ja askeltemme jäljet
peittyvät hautaansa
Rakkaani... jos ehkä... nyt vielä
Vastaukset 4
Vanhimmat
hiljainen maisema puhuu
siniselle hohtava lumi
johon ovat jälkemme painuneet
sen näemme ja kuulemme hiljaisuuden
kuinka paljon kaikki koskee
silmiä sumentaa itku
eikä siitä ole kuin tovi
kun sormet kiertyivät sormiin
nyt on tämä hetki
lumenhiljainen hetki kaksin
kaksin ja silti yksin
ottaisitko vielä kädestäni
antaisit tälle ajalle merkityksen
ennen kuin kaikki
on lipunut ohitsemme
ennen kuin lumi sulaa
ja puhkeavat tuhannet silmut
ja maa herää uuteen
---
Heippa ääpee. Tuollaista syntyi, kun luin runosi.
Lumi on kyllä sulanut vauhdilla, mutta ajatus on
runossasi kaunis.
Hyvää viikonloppua Sinulle, mukavaa ettet ole
unohtanut meitä kokonaan.
Minäkö unohtanut. Ei suinkaan...
FIKTIORUNO
Rakkaani, en halua syliä
jota kohti kiihkeästi ja kaikin voimin kurotun,
en käsiä, hänen herkkiä käsiään, joita ihoni huutaa
vartalolleni vaeltamaan unettomina öinä
Ei, sillä sinut minä haluan, se on päätökseni: juuri sinut!
Vaikka tunteemme ovat kylmenneet
vuosien saatossa
ja puhumattomien asioiden, epäluulojen ja väärinkäsitysten paljous
on ylipääsemätön muuri
välillämme
Ja nukkuessamme selät vastatusten
unettomina öinä
puren hammasta etten huutaisi
ääneen
haluani hänen syliinsä
Ei,
en halua kokea
sitä:
kuinka löytäisin
lohdutuksen, täyttymyksen, kiihkeän olemisentunteen
sylistään, käsivarsiensa otteesta
sokeudessani
hellistä liikkeistään
todellisuuspakoisuudessani
kaulalle pusertuvista huulistaan
Sinut minä unohtaisin
niin kuin jonkin vanhan haavan,
jättäisin
menneisyyteni hauraan
haamun?
Kunnes vuosien kuluttua
kun kupla särkyisi ja illuusio olisi poissa
ja heräisin särkevin jäsenin
elämäni raunioilla siinä tympeässä autiudessa
Muistaisin sinut,
ja itkisin
Kuinka lähdinkään juoksemaan turhan unen perässä
päivinä jolloin lumi putoili maahan
hiljakselleen,
kuinka annoinkaan sen peittää
kosketustemme herkät ja kallisarvoiset muistot
kuinka kadotin kaiken -
kadotin sinut
siksi
En halua syliä
johon paeta todellisuutta ja
vaikeita kysymyksiä
En halua täyttymystä
joka toteutuakseen vaatii -
aviorikoksen: petoksen
En halua
Kaikkea niin rumaa,
mikä unettomina öinä kavalasti
pukeutuu kauneudeksi ja kuiskuttaa korvaani
toteutumista vaativia
pirullisia
valheitaan, ei, en halua
Mutta jos olen rehellinen itseni edessä:
Juuri sitä minä haluan
Ja se kauhistuttaa minua
Rakkaani, kuinka yksin olemmekaan
Ja mitä enemmän kaipaan toista, mitä enemmän
hänestä uneksin, sitä kaueammas
sieluni lipuu ulottuviltasi
Ristiriita repii sieluani:
Haluaisin jälleen olla lähellä sinua,
kokea kuinka puhumattomuuden muuri välillämme sortuu
Mutta
Sitten joutuisin luopumaan unelmastani, haaveestani...
kaipauksestani hänen kiihkeään
syleilyynsä
Joutuisin myöntämään,
että tarvitsen sinua enemmän kuin
häntä
Joutuisin luovuttamaan pois tämän demonin
joka niin ihanasti
ruokkii mielettömiä mielikuviani
unettomina öinä
Rakkaani, minä haluan ja en halua
Aamuyöllä
ennen auringon nousua
olen taistellut tieni selvyyteen,
puren hampaani yhteen ja käännyn
valoon
Nukkuvia kasvojasi katsellen
hymyilen,
kuiskaan hiljaa vain: minun rakkaani
Tunnen kuinka demoninen ote ympärilläni pirstoutuu
ja äkkiä, niin monien vuosien jälkeen
sisimpäni oikeasti täyttää hellyys sinua kohtaan
rakkaani
Se on totta,
juuri tätä minä haluan
Sinut!
Näetkö
se on vain lunta, kaikki
se
mikä hiljalleen askeltemme jäljet
pihamaalla peittää
Ja niin kuin kesä kerran saapuu
niin mekin
joskus kait vuosien kuluttua,
rakkaani
kun asiat eivät enää ole liian kipeitä muisteltavaksi
voimme nähdä toisemme
uusin silmin,
hymyilevin silmin
Ja haikein silmin,
rakkaani
Kun
sydäntemme maaperässä se
mikä nyt saa meidät
toistemme silmille niin vastenmielisiksi, inhottaviksi
olennoiksi
on sulanut niin kuin lumi
sulaa maassa
tyrskähdämme kaipaavaan itkuun, itkemme
hulluuttamme
Voi minua,
lumi on peittämässä
askeltemme jäljet, kosketustesi herkät
jäljet sydämessäni!
Ja vihamieliset, halveksuntaa osoittavat juonteet
kasvoillani syvenevät juuri nyt uurteiksi,
hetki hetkeltä
vieläkö on mahdollista pysähtyä?
Vieläkö on mahdollisuus
tässä
tarttua ohikiitävään hetkeen,
pyytää anteeksi
ja syleillä
kuin ei koskaan ennen,
niin, nyt vielä
ennen kuin se on myöhäistä ja askeltemme jäljet
peittyvät
kylmään hautaansa
Ja jos niin tapahtuu,
tulkoon kerran päivä jolloin lumi sulaa
tyrskähdämme kaipaavaan itkuun
Toivon että niin kävisi,
mutta vielä enemmän toivon:
Rakkaani... jos ehkä... nyt vielä?
Ettei niin tarvitsisi
koskaan käydä
- hyvää yötä -
Istuin tietokoneen äärellä,
kuuntelin Johnny Cashin versiota laulusta
If you could read my mind
Näetkö
se on vain lunta, kaikki
se
If you could read my mind love
what a tale my thoughts could tell
Just like an old time movie
bout a ghost from a wishin well
Katselin hiutaleiden putoilemista vihreiden pitsiverhojen takana
aivan hiljalleen, maahan:
In a castle dark or a fortress strong
with chains upon my feet
You know that ghost is me
Jospa kirjoittaisin jonkin runon? ajattelin
Niin sitten syntyi tämä
Nopeasti, muutamassa minuutissa kirjoitettu
Lunta
Runoa viimeistellessäni ovikello soi, poika tuli kylään
juteltiin, juotiin teetä ja syötiin
karjalanpiirakoita
Näytettiin toisillemme omia suosikkipätkiä tietsikalta
Sitten hän lähti ja muotoilin runoa uudelleen
If you could read my mind love
what a tale my thoughts could tell
Just like an old time movie
bout a ghost from a wishin well
Näetkö
se on vain lunta, kaikki
se
mikä hiljalleen askeltemme jäljet
pihamaalla peittää
Ja niin kuin kesä kerran saapuu
niin mekin
joskus kait vuosien kuluttua,
rakkaani
Kun asiat eivät enää ole liian kipeitä muisteltavaksi
Voimme nähdä toisemme
uusin silmin,
hymyilevin silmin
Ja haikein silmin,
rakkaani
Kun
sydäntemme maaperässä se
mikä nyt saa meidät
toistemme silmille niin vastenmielisiksi, inhottaviksi
olennoiksi
on sulanut niin kuin lumi
sulaa maassa
tyrskähdämme kaipaavaan itkuun, itkemme
hulluuttamme
Voi minua,
lumi on peittämässä
askeltemme jäljet, kosketustesi herkät
jäljet sydämessäni
ja niin edelleen
Ennen kuin se on myöhäistä ja askeltemme jäljet
peittyvät
kylmään hautaansa
Ja jos niin tapahtuu
tulkoon kerran päivä jolloin lumi sulaa
Olen kirjoittanut paperille,
en saa selvää,
nopein koukeroisin kirjaimin, hmm, lukeeko siinä
ehkä
Ja jos niin tapahtuu
tulkoon kerran päivä jolloin lumi sulaa
tyrskähdämme kaipaavaan itkuun?
Voi olla tai jotain muuta
Toivon että niin kävisi,
mutta vielä enemmän toivon:
Rakkaani... jos ehkä... nyt vielä?
Ettei niin tarvitsisi
koskaan käydä!
Sitten lueskelin Lindan runoa
hiljainen maisema puhuu
siniselle hohtava lumi
johon ovat jälkemme painuneet
sen näemme ja kuulemme hiljaisuuden
kuinka paljon kaikki koskee
silmiä sumentaa itku
eikä siitä ole kuin tovi
kun sormet kiertyivät sormiin
If I could read your mind love
what a tale your thoughts could tell
Just like a paperback novel
the kind that drugstores sell
nyt on tämä hetki
lumenhiljainen hetki kaksin
When you reach the part where the heartaches come
the hero would be me
kaksin ja silti yksin, kaksin ja silti yksin
Rakkaani, en halua syliä
jota kohti kiihkeästi ja kaikin voimin kurotun,
en käsiä, hänen herkkiä käsiään, joita ihoni huutaa
vartalolleni vaeltamaan unettomina öinä
Tällä tapaa,
jatkan teemaa uudella runolla
Niin:
But heroes often fail
And you wont read that book again
because the endings just too hard to take
Ja nukkuessamme selät vastatusten
unettomina öinä
puren hammasta etten huutaisi
ääneen
haluani hänen syliinsä
ei
Saan runon kirjoitetuksi,
keitän teevettä,
juon
Oikein hyvää kirsikkateetä
Kirsikkaromi
on tietysti keinotekoinen,
mutta tee on silti
hyvää
Kirjoitan faktarunoa,
limitän asioita toistensa lomaan
ottaisitko vielä kädestäni
antaisit tälle ajalle merkityksen
ennen kuin kaikki
on lipunut ohitsemme
Aloitusrunoa, sen paranneltua versiota
ja If you could read my mind'ia
ja Lindan runoa
ja sitten vielä uutta runoa, ja lopuksi tätä
faktarunoa
en halua kokea
sitä
Kuinka löytäisin
lohdutuksen, täyttymyksen, kiihkeän olemisentunteen
sylistään, käsivarsiensa otteesta
sokeudessani
Tämä on faktaa
koska tämä on runo kirjoittamisesta,
runon kirjoittamisesta
Ennen kuin lumi sulaa
Kuuntelen
Johnny Cashin versiota
vanhasta kappaleesta If you could read my mind,
uudelleen
hellistä liikkeistään
todellisuuspakoisuudessani
Id walk away like a movie star
who gets burned in a three way script
Enter number two
A movie queen to play the scene
of bringing all the good things out in me
But for now love, lets be real
* I never thought I could act this way *
kaulalle pusertuvista huulistaan;
ja maa herää uuteen
Tässä kohtaa haen vielä kupin teetä,
oikein hyvää kirsikkateetä
ja maa herää uuteen, ja se on totta:
And I've got to say that I just dont get it
I dont know where we went wrong
but the feelins gone
And I just cant get it back
Sinut minä unohtaisin niin kuin jonkin vanhan haavan,
jättäisin menneisyyteni hauraan haamun?
Kunnes vuosien kuluttua kun kupla särkyisi ja
illuusio olisi poissa
ja heräisin särkevin jäsenin elämäni raunioilla
siinä tympeässä autiudessa
In a castle dark or a fortress strong
with chains upon my feet
But stories always end
Heippa ääpee
Tuollaista syntyi, kun luin runosi
Lumi on kyllä sulanut vauhdilla, mutta ajatus on
runossasi kaunis
Muistaisin sinut,
ja itkisin
Kuinka lähdinkään juoksemaan turhan unen perässä
päivinä jolloin lumi putoili maahan
hiljakselleen,
kuinka annoinkaan sen peittää
kosketustemme herkät ja kallisarvoiset muistot
Hörppään teetä, kirsikkateetä
En halua syliä
johon paeta todellisuutta ja
vaikeita kysymyksiä
En halua täyttymystä
joka toteutuakseen vaatii -
aviorikoksen: petoksen
En halua...
And if you read between the lines
you'll know that I'm just tryin to understand
The feelins that you lack
Kaikkea niin rumaa,
mikä unettomina öinä kavalasti
pukeutuu kauneudeksi ja kuiskuttaa korvaani
toteutumista vaativia
pirullisia
valheitaan, ei, en halua
Limitän lauseita, pirston runot toistensa sekaan
mutta
jos olen rehellinen itseni edessä:
juuri sitä minä haluan
Ja kirjoitan runoa runon kirjoittamisesta, kerron mitä tapahtuu
I never thought I could feel this way
and I've got to say that I just to get it
I dont know where we went wrong
but the feelins gone
And I just cant get it back
* runon kirjoittaminen on faktaa *
And I just cant get it back
Musiikki loppuu mutta teetä on vielä jäljellä
Klo 21:38
Rakkaani, kuinka yksin olemmekaan
Käväisen vessassa pissalla,
sitten ehkä käyn tekstin läpi
Ja mietin kehtaako tällaisen laittaa?
:-)
- - -
99% todenmukainen runo faktarunon kirjoittamisesta.
Lähtökohdat:
aloitusruno
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=4500000000000409&posting=22000000033648477
cash: if you could...
http://www.youtube.com/watch?v=5KfPslXtSXs&feature=related
[ johnny cashin (1932 - 2003) viimeisiä levytyksiä ]
Sanat
http://www.lyricsfreak.com/g/gordon+lightfoot/if+you+could+read+my+mind_20061587.html
lindalinda1
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=4500000000000409&posting=22000000033650302
aloitusrunon parannettu versio
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=4500000000000409&posting=22000000033659783
uudempi runo
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=4500000000000409&posting=22000000033659810
- - -
ja kuinka turhana häipyy niin moni saavutus tuuleen lopulta?
http://www.youtube.com/watch?v=SmVAWKfJ4Go&feature=related
[ cashin viimeisiä - viimeinen? videolla mukana cashin vaimo June Carter (1929 - 2003); johnny cash kuoli muutama kuukausi vaimonsa jälkeen, diabetekseen liittyviin komplikaatioihin ]
Johnny Cashin ja June Carterin avioliitto alkoi 1968. Johnnyn ristiriidoista huolimatta June pysyi miehensä rinnalla loppuun asti.
Se on elämän arkea, se.
Best part of our lives. Arki.