´korkeassa asemassa olevan naisihmisen mokata ennenkuin yhteiskunnan taholta asiaan puututaan. Ihmettelen vaan suunnattomasti erästä julkisuuden naishenkilöä, joka vaihtaa miestä kuin pipoa. Samoin vaihtuu sukunimi tiuhaan, ollaan naimisissa, ei olla, ollaan erottu, ei olla... Ollaan masentuneita, ollaan sairaalassa. Vietetään jos jonkinlaisia juhlia milloin missäkin seurassa. Jos tämän kaiken tekisi tavallinen yksinhuoltaja, niin lapset olisivat huostassa niin että vilahtaa. Mutta mikä tekee korkeassa asemassa olevan ihmisen lapsista muiden lapsia kestävämpiä epävakaille kotioloille? Siis niin, ettei lastensuojelu puutu moiseen menoon vedoten lasten epävakaisiin kasvuolosuhteisiin?
Miten pahasti
pitää
9494
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Näin se on, että lehtien etusivuilla on milloin mitäkin julkiksistä tai julkkisten ex-vaimoista. Mutta koskaan ei puhuttaa siihen malliin, että : "heitän lapset huostaan otettaan".
Minusta tuntuu, ettei siihen riittä kenenkään rohkeus. Siis julkiksillä on senverran jo julkisuutta, suhteita ja kaikkea sitä, mitä tavallisella yh:lla ei ole ja ehkä kuka ei haluaa mennä siihen soppaan mukaan. Julkiksilla on helpompi taistella, heillä on aina joku seluusta turvaamassa.
Eri juttu on sitten tuntematon yh äiti...
käynyt viihteellä (herranjumala mitä aikaa me eletään). Työt puhukoon puolesta ja arvostus kohdalleen.
loan heitosta, vaan ainoastaan asiallisesta kysymyksestä. Kylmä tosiasia on, että vastaavanlaisen käytöksen jälkeen tavallisen yh-äidin lapset huostataan. Mikä siis suojelee julkkiksen lapsia ja itse julkkista vastaavalta. Eikö lastensuojelun pitäisi olla huolissaan ihan jokaisesta lapsesta, jonka olettaa elävän epävakaissa olosuhteissa?
epäilyttävää normaalisti. MM. joutunut väkivallan kohteeksi (syy aina uhrin sossussa) yms. Nämä sossut elää ties mitä kivikautta ja tosiasia on, että niiden ukot on tuolla "bailaamassa2", mutta ne ei inahdakaan ettievät tipu tähän "eronneiden" -luokkaan....
sillä emmehän me voi tietää, miten turvallisesti hänen lapsensa ovat hoidossa jo ihan pelkästään äidin työn takia. Mutta onpahan varaa varmasti palkata vaikka koulutettu lastenhoitaja kotiin vei lienevätkö tarhassa, en tiedä.
Sossut tässä kivikaudella ovat lastensuojelutoimiensa suhteen!
Jos Utsjoelta tehtäisiin hänestä ls-ilmoitus, niin voisi lentää roskiin. Sillä kuuntelin juuri sossuja jatkokouluttavan henkilön kuvausta siitä, miten tulleet ilmoitukset karsitaan jo alkuvaiheessa. Miten sitten karsinta tapahtunee, mutta sanottiin näin, että jos selvään näyttää kiusanteolle tai että ilmoitus ei pohjaa tekijän todellisiin tietoihin, niin ilmoitus ei johda mihinkään.
Liekö sitten lain mukaista vai ei, mutta näin kuulin kerrottavan. Ja pitäisi olla ainakin luotettavalta taholta tullutta tietoa.
Siis arvatenkin Utsjoelta tullut ilmoitus ei johtaisi mihinkään, koska siellä ei voi olla muuta tietoa kuin lehtien lööpit.
Ja kyllä varmasti sossuilla on hyvin korkea kynnys puuttua tässä maassa lainsäädäntötyötä tekevän henkilön perheasioihin. Siinä mielessä emme varmasti ole hänen kanssaan samanarvoisia tuossa asiassa.
niitä mahdollisuuksia mitä NIMETÖN lsilmoitus trakoittaa. Voidaan soittaa vaikka Utsjoelta koskinen esim. yksinhuoltaja kansanedustajien jaksamista. Kutsutaanko sossujen puheille....teillä on ilmoituksen mukaan.. sitä ja tätä....... Mikä mahdollisuus myös kilpaileville politiikoille. Syydetään vaan poliitikkoäideistä lsilmoituksia...
esimerkiksi jonkun julkkiksen, poliitikon, valtakunnan vaikuttajan
lapsen tai nuoren puolesta niin soitto sossuun ja huolesi kohdaltasi on poispyyhkäisty
(sinun ei enää tarvitse kantaa huolta kyseisistä jälkikasvuista vaan sen tekeekin puolestasi sossu)
Varpu -hanke koulumaailmassa!
http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id=66
......
# TUKEA JA VASTUUNOTTOA
Varpu-hankkeessa puuttumisen ja tukemisen tarvetta jäsennetään ns. huolen vyöhykkeistön avulla.
Se on jaettu neljään osaan sen mukaan, minkälainen on työntekijän lapsesta kokema huoli:
1) huoleton tilanne, 2) pieni huoli, 3) ns. huolen harmaa vyöhyke ja 4) suuri huoli.
Huolen harmaa vyöhyke on alue, jolla työntekijä kokee, etteivät hänen omat auttamiskeinonsa riitä. Tarvitaan lisää tukea ja/tai kontrollia. Kontrollilla tarkoitetaan tilanteen hallinnan lisäämistä rajoittamalla jotain epätoivottavaa, esimerkiksi vanhempien päihteiden käyttöä. Kontrollikin on tukeen pyrkimistä.
Ihmisten elämään puuttuminen on aina samalla lupaus tehdä jotain.
Varpu-hankkeessa varhainen puuttuminen määritellään tuen ja kontrollin tarjoamisena varhain suhteessa:
# työntekijän lasta/nuorta/ryhmää koskevan subjektiivisen huolen kasvuun
# lapsen tai perheen pulmien kasautumiseen
# kriiseissä aukeaviin mahdollisuuksiin
# lapsen tai nuoren ikään.
On myös tärkeää tarjota tukea nopeasti kriisitilanteissa. Huolen vyöhykkeistön avulla työntekijä arvioi omaa huoltaan ja tarvettaan puuttua siihen. Subjektiivinen huoli on tärkeä työväline lapsen tai perheen avun tarpeen tunnistamisessa.
henkilöllä on tukiverkosto. Esimerkiksi oma äiti tai ex-anoppi tai sisko tai ystävä joka tukee lapsia näinä aikoina. Joskus lapsen voi pelastaa vaikka naapurin täti, joka on vakaa ja turvallinen. Lapsista voi silti kasvaa tapapainoisia.
tavalla niinkuin kaikilla muillakin ns. virallisilla tahoilla, keitä on tähän Varpu -hankkeen huoli astemalliin usutettu!
http://www.stm.fi/Resource.phx/socius/socius-22007/sivu6.htx
"....Varpu ja huostaanotot
Huostaanottojen määrä on kasvanut, ja tämä saanut myös tutkijat huolestumaan.
Stakes jopa tarkasti viime kesänä, ettei kyseessä ole tilastovirhe, eikä se ollut.
Huostaanottojen määrän kasvusta on syytetty myös Varpua, koska sen on ajateltu madaltavan lastensuojeluilmoituksen kynnystä.
Toisaalta on kysytty, eikö ole eettisesti väärin, että ensin puututaan, mutta sitten ei ole tarjota esimerkiksi lastenpsykiatrian, päihdehuollon tai kotiavun palveluita.
Arnkil sanoo murheellisena, etteivät suomalaiset taida edes ymmärtää, kuinka huonosti lastensuojelun avohuollon palveluita on saatavissa. Tilanne vaihtelee eri kunnissa, ja joissain niitä on todella heikosti.
Huostaanottojen osalta Arnkil painottaa, ettei asia ole yksiviivainen.
Pitää myös kysyä, vähenevätkö väärät huostaanotot ja lisääntyvätkö tarpeelliset....
.............
.................
Läheiset voimavarana
Varpun ideana on ollut, että dialogeihin voidaan ottaa mukaan myös perheen läheisiä, kuten isovanhemmat, täti, äidin ystävätär tai joku muu.
Uudessa-Seelannissa on määritetty jopa laissa, että huostaanottoa pitää edeltää prosessi, jossa lapsen ympärillä olevat perhe, läheiset ja viranomaiset pyrkivät ensin yhdessä ratkaisemaan asian.
"Suomessakin on hyviä kokemuksia läheisneuvonpidoista, joissa ratkaisut ovat olleet hyvin elämänmakuisia ja auttajia voi löytyä läheltä. Pienikin läheisen apu voi merkitä paljon perheelle. Perheen lähipiirissä on uskomaton ilmainen voimavara - läheiset, jotka kannattaa ottaa mukaan jo varhaisessa vaiheessa", Arnkil sanoo.
Socius 2/2007"