kuljettaja. olisitte kiitollisia kun saatte tehdä työtä, ainaista narinaa kaikesta.
olen aamuisin hyvällä hymyilevällä mielellä töissä, sillä sairastuin pysyvästi ja kohta pyörät kohdallani pysähtyy kokonaan.
ei siksi jaksaisi töissä kuunnella ainaista narinaa, kun pitää ja on pakko... kenenkään ei ole pakko ajaa. tätä työtä saa tehdä, ainakin minä näin ajattelen.
on suuri ilo olla kuljettaja, saada toimia firman edustavana osapuolena asiakkaan ja yrityksen välissä.
olen aamuisin hyvällä hymyilevällä mielellä töissä, sillä sairastuin pysyvästi ja kohta pyörät kohdallani pysähtyy kokonaan.
ei siksi jaksaisi töissä kuunnella ainaista narinaa, kun pitää ja on pakko... kenenkään ei ole pakko ajaa. tätä työtä saa tehdä, ainakin minä näin ajattelen.
on suuri ilo olla kuljettaja, saada toimia firman edustavana osapuolena asiakkaan ja yrityksen välissä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ymmärrän kyllä pointtisi. Ja eipä tätä hommaa kukaan täysin tyytymätön tekisikään.
Mutta kyllä epäkohdista täytyy saada valittaa. Ja epäkohtiahan tällä alalla riittää. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän.
Tämä on ajatuksen arvoista tekstiä, kannattaa hetki ajatella omalle kohdalle. Eräs kaverini josta meinasin kouluttaa itselleni ja muutamalle muulle luotettavalle liikennöitsijälle tuuraajan joutui luopumaan suunnitelmasta selkävaivojensa vuoksi. Kaveri on 24v ja elämää pitkälti edessä, joka on viihtynyt kuljetusalalla. Nyt pitäisi keksiä uusi elämänura. Kertoessaan tätä kuulin kuinka hänellä nousi pala kurkkuun, sanoin että anna tulla vain, älä suotta tunteitasi kätke, tuntisin aivan samoin.
Vaikka vähän väliä manaamme työtämme ja lupaamme ensi viikolla katsoa jotain 'ihmisten hommia', niin kyllä se taitaa useimmilla olla niin että jos joku tulee eräänä päivänä sanomaan että jaaha se on ajot ajettu, keksi jotain muuta hommaa, niin vetäisi kyllä useimmilla ilmeen vakavaksi. En minä ainakaan saisi itkua pidäteltyä.
selvä juttu mullakin,että työhommat alkaa vedellä viimeisiään selän taki.Niska ja lanneranka paskana,ei voi leikata ja en tiedä lähtisinkö edes leikkaukseen.Kaverilta leikattiin selkä ja ajeli pyörätuolilla lopun elämäänsä.Kun mitään muuta ei osaa kuin ajohommia,niin ammatin vaihtokaan ei oikein...ikää vasta pääle 40 niin jotai olis vielä tehtävä,mutta tuo istuminen alkaa jo olla aika tuskaista ja mitään painavaa ei voi nostaa,jos ei halua kuukauden sairaslomaa.
Vasta kun jotain OIKEAA menettää,se pistää "hiljaa kävelemähän".
Niinkauan kun kuuluu narinaa on asiat niin hyvin että,ne narisee liitoksistaan.. ;)
..ole koskaan ollu mitään huomauttamista. Kokonaan toinen juttu on sitten se, miten työt on organisoitu. Toisin sanoen, ihmiset, jotka ovat olleet vastuussa järjestelypuolesta, ovat pilanneet montakin hommaa. Itse asiassa joka ikisen.
Oon ollu kuskina yhdeksällä eri suoritealalla. Aika monenlaisia tavaroita on siis kyydissä ollu. Viheliäisiäkin tilanteita ja olosuhteita on kohdalle osunu, vaan vissiin selvinny, kun tässä istun ja kirjotan.
Kokonaan toinen juttu on organisointiosaston asettamat "tilanteet ja olosuhteet." Tampereelta Turkuun puolessatoista tunnissa. J.n.e.
Pelkkä työn tekeminen ei tuo kiitollisuutta. Asiallisen organisoinnin lisäksi työstä tulee saada asiallinen palkka. Omatekoiset palkanmaksujärjestelmät ovat kuljetusalalla liian yleisiä ja erittäin suuri narinan syy.
Työssään onnellinen istuu oikealla jakkaralla!Useimmiten firmaa vaihtaa mielessään spontaanisti kun on huono päivä.Sairastuminen on huono vaihtoehto,kuitenkin se tuo uuden näkökulman,jos jaksaa olla ja nauttia jäljellä olevista aamuista ratin takana.On upeata varsinkin varhain kesä aamuisin olla tien päällä auringon noustessa!Räntä aamu on hyväksi,ettei totuus unohdu :seuraava päivä on paras ainakin niinkauan kun et ole sitä nähnyt!Mielestäni tämä juttelu ketju on kaikilta osin pysähdyttävä ja hyvä aamun avaus sunnuntaille ja miksei tulevalle viikolle!
kyllä on mukava jos vielä aamulla jaksan lähteä töihin, tämä sairaus tuli aivan kuin taivaasta pudoten, salakavalasti hiipien. tuomio oli vain pysäyttävä, harvinainen ei parannettavissa, ei voi leikata kun et sitä kestäisi. vika ei ole selässä, eikä ole fyysinen. kuitenkin olen positiivisella mielellä heräämässä vielä uuteen päivään, starttaan scaniani liikenteeseenka tietää onko aamu viimeinen, vaiko montakin vielä edessä.
vaikeinta on kertoa tästä ystäville, perheelle, pomolle. Lapsille, miten sen heille kerron.
helpointa on purkaa tuskaa tänne viikonloppuna, miettiä kun saan lähteä töihin, päivään uuteen.
mukavia ja turvallisia kilometrejä työkavereille, ajetaan hymyillen uuteen päivään.
jaksetaan nauttia viimeisistä kilometreistä, mukavista asiakkaista.
Oma elämä ei ole ollut niitä yksinkertaisimpia myöskään. Muutama onnettomuus ja rajallinen terveys on mahtunut näihin vuosiin. Viimeksi vuosi sitten rajumpi, jossa lähtö oli käsillä, ja jouduin hyvästelemään perheen "siltä varalta".
Toisin kuitenkin kävi, ja täällä ollaan. Kuinka kauan sitä ei kukaan tiedä. Edellytykset on vielä pitkäänkin, muttei kivuttomaan, elämään.
Arvojärjestys tekee kuperkeikan, tärkeältä tuntuneet jäävät taustalle, kun taas taustalla olleet muka-itsestäänselvyydet tulevat esille. Perhe on ykkönen, mutta tärkeää on mielekäs työkin.
Vanhana kuskina ymmärrän myös tuon hyvän, mitä ajamiseen liittyy. Monella tapaa se on mielestäni hienoin ammatti, mitä ihmisellä voi olla. Vapautta ja olemista ajatustensa kanssa. Aika paljon saa lukea ja kuulla turhaa ruikutusta. Kannattaa mennä kokeilemaan muutamaksi vuodeksi millaista se työ on aidan toisella puolen. Toimistossa, kaupassa, missä tahansa. Kokeiltu on, ja voin kertoa että tuskin on vihreämpää.
Toivotan sinulle voimia ja hyvää elämää, kaikesta huolimatta. Älä aliarvoi perhettäsi, vaan anna heidän auttaa sinua jaksamaan.
kuolemansairas, niin et saisi enää ajaa rekkaa.
Onpa asiallinen ketju! Harvinaista herkkua, kun puhutaan oikeista asioista kunnioittaen, ilman provoja. Mutta paljon tuli niitä asioita esille, miksi itse vaihdoin säännöllisen ja hyvin palkatun tehdastyön pyttyautoon. Tehtaassa oli aina sama valvomo, sama valaistus oli yö tai päivä, kesä tai talvi. Aina samat kasvot, kaikkine hyvine ja huonoine piirteineen. Sama mekaaninen suorite joka päivä. Vaikka nyt joskus kelit pelottaa uutta automiestä, vaikka on paljon uutta, niin silti on kiva nähdä uusia ihmisiä, uusia paikkoja, nauttia hienoista kevään päivistä ja kuivavasta tiestä...
Auto on vanha, mutta hyvin pidetty, siihen on kiva nousta ja herätellä se uuteen reissuun. En vaihtaisi tätä siistiin sisätyöhön.
Tulihan se ensimmäinen lässyttäjä sieltä esiin. Aloittaja ei tainnut kertoa missä vaiheessa sairaus on nyt?
En viitsi tässä kertoa sen enempää, mutta moni joka mut tuntee, hämmästelee toden teolla, miksi ihmeessä edes ajan. Koulutusta on muuhunkin, ja voisin tehdä paljon muutakin, ja paljon isommalla palkalla. Tehty on, mutta enää en tee.
Kevätauringon paistaessa aamut on tosi hienoja, samoin kun ajelet iltaisin kohti kotia. Kukaan ei ole vieressä länkyttämässä miten homma pitää tehdä, olet oman itsesi herra. Palkkakin on ihan kohtuullinen lisineen. Ei se huono ole, se on paskapuhetta.
En vaihtaisi mistään hinnasta tätä työtä. En koskaan. Enkä ole nuori aloittelija, vaan nähty on yhtä ja toista, ja siksi tiedänkin että millaisia ne "hyvät työt" ovat...
Oot oikeassa, tämä ketju on erilainen, ja toivottavasti sellaisena pysyy.
Eiköhän tuo kaveri tiedä tilanteensa, ja sen ettei ole kuukahtamassa ajoraiteelle. Osaa varmasti tehdä ratkaisunsa kun sen aika on.
Pura vain tunteesi rohkeasti, se helpottaa omaa oloasi. Todelliset ystävät kuuntelevat ja tukevat aivan varmasti. Ihmiset joilla ei ole empatiaa ovat pieniä ihmisiä. Pomokin varmasti ymmärtää paremmin jos asiasta puhuu ajoissa, hänenkin on helpompi varautua tulevaan; 'ajat niin kauan kuin jaksat, sanot sitten vain kun et enää voi'. Tunteiden kätkeminen ei ole ratkaisu; jos kroppasi on antautumassa, älä itse hajoita päätäsi.
Toivottavasti olet kanssamme mahdollisimman pitkään!
antoi hyvin ymmärtää ettei ehkä iltaa enää näe. Mitäs jos kuolee ratissa ollessaan!? Niin että älä sinä ala minulle siinä yhtään lässyttämään, mä ajattelen sitä muutakin liikennettä!!!!
kuolla muutenkin ihan yks kaks, ilmankin sairautta ja jos on sairas ja kuolema on muutenkin odotettavissa, niin missä helvetissä se lukee, että mihin kellon aikaan ja minä päivänä se tulee?!!!!
Käyttäkää ny saatana sitä järkee itsekkin!!!!!!
Minä ainakin ymmärsin niin että ehkä huomenna ei enää pysty lähtemään töihin, ei niin ettei ehkä huomista näe. Niin kauan kuin ihmiset nukahtelevat rattiin, tekevät sekopäisiä ohituksia, muuten vain harhailevat väärällä kaistalla ja tekevät itsemurhia liikenteessä tuollainen omasta tilanteestaan perillä oleva ihminen tuntuu aika pieneltä riskiltä.
Olet sä viisas. Hienosti kirjoitettu muutenkin, sopii tosi hyvin ketjuun.
huomasit... elämän realiteetit!
erilaiset käsitykset asiasta. Minä käsitin hänen teksteistään että hän on "vakavasti" sairas, eli kuoleman sairas ja sellaisen ihmisen ei pidä mennä enää autonrattiin, ei ison eikä pienen, jos on epäilys että ...
Kuoli se Idols-Miakin, olematta pitkään sairas. Ei tosin auton rattiin mutta mikä olisi estänyt ettei niinkin olisi voinut käydä?
niin varmaa, kuin epävarma, enkä halua tällä ketään pelotella mitenkään.