Hei ! :) Onko kenelläkään kokemusta pennun hankinnasta opiskelujen ohella? Saan ylioppilaspaperit kesällä ja lähden sitten tod.näk jatko-opiskelemaan. Muutan yhteen poikaystäväni kanssa toiselle paikkakunnalle ja olen ajatellut hankkivani oman pennun heti kesän jälkeen kun muutto hommat on saatu tehtyä. olen miettinyt sitä karsastavatko kasvattajat opiskelijoita? Kyllähän monet muutkin tekevät esim. töitä ja hankkivat koiran silti. Ovatko kasvattajat kyselleet tulevaisuuden suunnitelmista ja vapaa-ajasta koiran luovuttamisen kannalta? Mietin että miten tälläinen opiskelu vaikuttaa koiran hankintaan, pennun kasvattamiseen ja hoitoon. Voiko se olla vaikeaa?:) Kiitos kokeneille jo etukäteen vastauksista!
NEUVOJA?
sanna P.
5255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
että yleensä jompi kumpi siinä kärsii: koira tai opiskelu.
Itse otin espanjasta löytökoiran syyskuussa ja nyt keväällä valmistun.
Koira on saanut riittävästi liikuntaa ja on iloinen ja pirteä pakkaus eivätkä opiskeluni kärsineet tästä..
Se on ihan ihmisestä kiinni. Kuinka sitoutunut olet vastaamaan koiran tarpeisiin ja hoitamaan opiskelut siinä ohella? Pentu vaatii paljon aikaa ja huomiota ja pitkän koulupäivän jälkeen voi tuntua että ei jaksa...
Mieti nyt tarkkaan että oletko valmis siihen... Oma aikasi vähenee paljon pennun tulon myötä...
koiran pitämistä?
Kyllä suurimalla osalla ihmisiä joilla on koira, on myös työpaikka, perhe johon kuuluu usein myös lapsia ja heillä on jopa muitakin harrastuksia.
Mietipä sitä miten ihmiset joilla on lapsia pystyvät opiskelemaan.
Ei se koira sido sinua 24 / 7 ihan oikeesti jos omistat hitusenkaan tervettä järkeä niin huomaat kyllä että koiran kanssa pärjää hyvin vaikka opiskelee.
Mutta harkitse sitä koiran ottamista tosi tarkkaan, ettei siitä tule sellaista pikku kulta mussukkaa joka nostetaan ihmisen tasolle.
ja perhe on eri asia kuin, opiskelu ja koira. ku opiskelu ei yleensä rajoitu vain siihen "koulupäivään" vaa jatkuu vielä kotonakin.
ja yleensä opiskelevien äitien lapset ovan vanhempia kuin vaippaikäisiä ja monesti on isi kaverina..
Sinuna ottaisin pienen aikalisän. Tee muutto ja aloita opiskelut rauhassa ja katso miten elämä muotoutuu. Kun opiskelujesi alkamisen myötä näet, kuinka paljon aikaa ja energiaa niin opiskelut kuin kaikki oheistoiminnat yhteensä vievät, pystyt paremmin arvioimaan omien voimiesi riittämisen koiran hoitoon.
Koira ja opiskelut on kyllä mahdollista yhdistää, vaikka sekin on tietysti kiinni myös opiskeltavan alan vaativuudesta ja myös siitä kuinka opiskelijaelämä tulee viemään mukanaan.
Itse opiskelin koirieni kanssa ja kaikki sujui hyvin. Toisaalta asuntoni sijoittui loistavasti opiskelupaikkaan nähden, pystyin joustamaan aikatauluissa ja esim. opiskelijoiden sosiaaliseen elämään koirat oli helppo ottaa mukaan (eli ihmiset ja ympäristö olivat koiramyönteisiä).
Itse en olisi kyennyt tekemään esim. töitä koirien hoidon ja opiskelujen ohella, sillä silloin koirat olisivat joutuneet mielestäni olemaan liikaa yksin (siis lähes aina). Omat harrastuksenikin rakentuivat pitkälti koirien kanssa harrastamiseen.
Toisaalta itse olen aina elänyt koirien kanssa, joten en olisi osannutkaan ajatella opiskeluaikaa ilman koiria.
Jos olet aiemmin elänyt koirien kanssa, pystyt itsekin hyvin pitkälti arvioimaan mitä kaikkea ja miten paljon, koira vaatii. Riittääkö omat rahkeesi siihen. Tässäkin tapauksessa aloittaisin kuitenkin opiskelut kunnolla ensin ja päättäisin koiran ottamisesta vasta kun elämä on asettunut opiskelu-uomiinsa.
Jos viivytät koiran harkintaa puoli vuotta tai vuoden opiskelujen aloittamisesta, tunnet uuden elämäsi asetelman jo paljon paremmin. Ikinähän ei ole täysin varmaa ja oikeaa aikaa koiran ottamiselle, mutta opiskelujen aloittaminen ja paikkakunnan vaihtaminen on kuitenkin siinä määrin iso juttu, että mielestäni olisi viisasta hetki kuulostella.