Mitä oli, paljon selittää.
Kuinka sinut ensikertaa
näin ja hyväksyin.
- Ei sille ollut vertaa,
tarvittu ei enempää,
ei selitystä tekosyin.
Ja sinä, että hyväksyt
minut vikoineni kaikkineen,
oli ratkaiseva silloin.
- Vielä hämärtyvin illoin,
joskus palaan entiseen,
vaikka se on päätynyt.
***
Selitystä katson kalliosta.
Sekin muistaa tapahtuneet,
jäisen painon, jäljet josta
näkee tapahtumat unohtuneet.
Kaikki kirjattuna kiviin,
kuten sanat kirjan riviin.
Kuinka sinut ensikertaa
näin ja hyväksyin.
- Ei sille ollut vertaa,
tarvittu ei enempää,
ei selitystä tekosyin.
Ja sinä, että hyväksyt
minut vikoineni kaikkineen,
oli ratkaiseva silloin.
- Vielä hämärtyvin illoin,
joskus palaan entiseen,
vaikka se on päätynyt.
***
Selitystä katson kalliosta.
Sekin muistaa tapahtuneet,
jäisen painon, jäljet josta
näkee tapahtumat unohtuneet.
Kaikki kirjattuna kiviin,
kuten sanat kirjan riviin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tulipa taas luettua runosi.Kaunis ja haikea. Jos rakastaa niin hyväksyy toisen vikoineen kaikkineen. Joskus sanotaan että rakkaus on sokea.
Kevättä odotellessa!
Niin, hyväksyminen ja hyväksytyksi tuleminen, sen kokeminen on keskeinen asia rakkaudessa.
Kaunista kevättä sinullekin.
*Kiviin kirjattuja muistoja*,
eivät koskaan katoa, eikä tarvitsekaan,
sillä me tarvitsemme muistomme.
Mitä olisi ruoka ilman suolaa...
elämä ilman muistoja......?
Joskus kuvittelee, että asiat paranevat sillä, että unohtaa. Mutta niin se ei mene.
Kun riittävän kauan pyörittelee kipeitä, tuskaa tuottavia muistoja, terävät särmät pyöristyvät ja niistäkin tulee helmiä.
" vielä hämärtyvin illoin
joskus palaan entiseen "
Niin. Se on runossasi, se on sielussasi - mennyt.
Yhtä koskettavana kuin aina ennenkin.
Kun itse on kokenut jotain, sen ymmärtää toisessa vähistäkin sanoista. Sinä olet kokenut.
Kun katsoin tuossa ulos ikkunasta huomasin, että ulkona sataa lunta ja kadulla on kävelty ihmisten ja koirien toimesta.
Somia jälkiä Kalliossa, jotkut hieman päämäärätiedottomia ja horjuvan oloisia.
Kiva runo, tosin mulle se vain ilmestyy toisessa kontekstissa.
vastauksestasi. Runossa on se hyvä puoli, että siitä voi jokainen ottaa sen, mikä itseä koskettaa;
vaikkapa kokonaan muuta kuin kirjoittaja on ajatellut.
Luonnonkin jokainen näkee omalla tavallaan. Ja hyvä niin, riittää näkökulmia.