Runonurkan taas kohotin
vaik meitä seuraa hohotin.
Runoja toivon lisää,
vaan ei arvostelu-isää
Runoja sieltä ja täältä
vaikka korin päältä.
Tyhjäksi runojamme mollaa,
me niistä ylpeitä ollaa.
Yhtäkään runoa ei turhaa.
hän suotta sanojamme murhaa.
Ilosta, luonnosta, elämästä
ihan kaikesta tästä.
On runoja tähän luotu
mukavia hetkiä nurkkaan tuotu.
Jos ei kirjoittaminen maista
niin runonurkkaa laista.
Ammattilaista ei laitettu hakuun,
tehdään nurkkalaisten makuun.
Yhdessä mieltä hyvää luoden
kaikille ilonhetken suoden.
Runoja, runoja vaan
yhä tänne rustaamaan.
vaik meitä seuraa hohotin.
Runoja toivon lisää,
vaan ei arvostelu-isää
Runoja sieltä ja täältä
vaikka korin päältä.
Tyhjäksi runojamme mollaa,
me niistä ylpeitä ollaa.
Yhtäkään runoa ei turhaa.
hän suotta sanojamme murhaa.
Ilosta, luonnosta, elämästä
ihan kaikesta tästä.
On runoja tähän luotu
mukavia hetkiä nurkkaan tuotu.
Jos ei kirjoittaminen maista
niin runonurkkaa laista.
Ammattilaista ei laitettu hakuun,
tehdään nurkkalaisten makuun.
Yhdessä mieltä hyvää luoden
kaikille ilonhetken suoden.
Runoja, runoja vaan
yhä tänne rustaamaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
On ilta, pimenee
katselen valopylvään lyhtyä
sataa räntää,
nautin vielä iltateen,
menen sitten vuoteeseen.
Maaliskuu, kevään kuukausi
säät vaihtelee, viilenee
kuin lämmitäkseen uudelleen.
Talitintti titityy
maisemiin taas ilmestyy.
Minä 'hieno' rouva tässä
olen juuri miettimässä
totta mooses, mullakin
sellaiset on olleetkin,
- siis kumiteräsaappaat
sekä pieksut, uskokaa vaan
kyläsuutarin valmistamat
pienen pienelle tytölle
lettipäiselle likalle
kotona hän naputteli
pikilangalla ompeli
pieniä puunauloja hakkasi
ja kippurakärkiset valmisti.
Unennäöltä se nyt jo tuntuu
hyvä kun kuitenkin mieleen viel muistuu.
Koko sunnuntai telkussa urheilua
on formulaa ,hyppyä, kuntoilua.
Mutta illalla sitten taas tanssitaan
ja jalkaa niin kauniisti nostellaan.
Näin sunnuntaipäiväni kuluu urheillen
sohvallani vain makailen.
Kevättä kirjoitan
illat vaalenevat
ikkunat pesua vailla
lapsi piirtänyt talvella
viimesyksyinen kärpänenkin
mitä me niistä
elämän jälkiä
Semmareita kuuntelin
miellytti se korvaani
huumoria, elämän riemua
kaikilla ei ole sitä.
Sataa räntää hiljalleen
maahan vähälumiseen.
Kulkijoita kastellen
loskassa astellen.
Se kevään aloittaa
ja räntää tanssittaa.
Puiden oksissa linnut nuo
odotusken tunteen luo.
Kevään tulon tietävät
siksi rännän sietävät.
Kutsuu yhä lintulauta
siemenille,muu ei auta.
Lukemastani kirjasta hyppäsi silmilleni muisto siitä kesästä, jota en halunnut enää muistaa.
Kesä alkoi elää sisälläni uutta elämää vaatien minulta jotain.
Miksi sitä kesää muistaisin, ethän sinä ollut edes siinä kesässä?
Kauan etsin,kauan hain.
Yllättää siirto vain.
Paikka kovin muuttui
kuka meihin suuttui..
Setsenkymppisten runot nää
nyt nuorten varjoon jää.
Selityksen jospa saisi
vastauksen kirjoittaisi.
Kysyin jo kertaalleen
se lensi pittitaivaaseen.
Onko vastaus vaikea antaa
kuka tiedon kantaa.
ja taidetta,
alkaa seriffi tajuta!
Paikan kultturissa tarjoo
tuo sefu..huh.. peräti ku vainoo.
Kymppejä monia täyttäneitä,
seitsen kertaa juhlineita.
Pitäskö tää huomio
oikein ottaa kunniaksi
kun ihan taidetta myö tehdään...
tätä mieltä lienee
valvoja, kun luuli nyt tölväisseen meitä pe....een..