Nyt meni erittäin jännäksi. Sain tänään selvitettyä omat sukujuureni 2000v taaksepäin ja selvisi sellainen juttu että mun suku tulee israelista.
Esi-isäni lähti aikoinaan sieltä pohjoiseen ja sukuni tuli viron kautta suomeen ja asettui asumaan keski-suomeen.
Esi-isäni lähti aikoinaan sieltä pohjoiseen ja sukuni tuli viron kautta suomeen ja asettui asumaan keski-suomeen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Harva sukututkija saa noin pitkälle meneviä tietöjo suvustaan. kun pääsisikin noin pitkälle!
Mulla homma meni aika helposti. Aloitin siitä että soittelin seurakunnat läpi ja sain sieltä tietoa todella paljon. Tämän jälkeen siirryin kansallisarkistoon ja sain sieltä lisää vihjeitä suvustani.MM:ssa ne muuttohommelit.
Loput sain säädettyä netissä ja yhdisteltyä asioita yhteen.
Vähän kun palapeliä olisin rakentanu.
Voi ei, taas yksi näitä, jotka uskovat ihan mitä tahansa jossakin vain lukee.
Suomessakin on sellaisia, joiden mielestä ne "Israelin kadonneet heimot" ovat siirtyneet nimenomaan Suomeen.
taruja ja kuvitelmia maailmaan mahtuu, tosijuttu on se että myös Suomessa on olemassa henkilöitä joiden sukujuuret ovat Uudessa-Seelannissa, Chilessä, Nigeriassa ja Israelissa, yhtälailla kuin muuallakin maapallolla.
En tiedä onko aloittajan sukututkimus paikkansa pitävä vai ei, mutta voihan se ollakin, mikäs minä tai sinä olet siitä heti herjaa heittämään...?
Itse olen noin vuosi sitten saanut tietää omat peitetyt sukujuureni, joista kukaan elossa oleva sukulainen ei ainakaan myönnä tietäneensä mitään. Kaikkein suurin yllätys oli se, kun KAIKKIEN isovanhempieni sukujuuret tulevat juuri Israelista. He eivät tosin olleet näitä "kadonneita pohjoisvaltion heimoja" vaan nimenomaan juutalaisen heimon jälkeläisiä.
Sukututkimukseni pitää paikkansa ja en tiedä mitä israelilaisia ne mun esi-isät oli.Tarvii ruveta ottaan heistä enemmän selvää.
Rupesin tutkimaan nyt tuosta yhdestä viestistä huomanneena niitä kadonneita heimoja ja on sekin aika mielenkiintoinen juttu.
Jos tuo on totta ja sukulaiseni ovat juuri heitä niin hyvä sitten:)
tutkimustulokset näiden kadonneiden sukukuntien osalta on, mutta henkilökohtaisesti pidän hyvinkin mahdollisena sitä, että myös Suomessa voi olla näiden "kadonneiden" jälkeläisiä. Sen verran paljon olen asiaan perehtynyt, että en ainakaan voi poissulkea sitä mahdollisuutta.
Totta ihmeessä Suomessakin voi olla vaikka mistäpäin lähteneen väen jälkeläisiä, vaikka pääosin taidamme olla edelleen kotoperäisiä. Mutta juurten todistaminen pidemmälle kuin 1500-luvulle, kas siinäpä pulma. Onnistuu toki muutaman vuoden lisää aatelisperäisille, mutta kyllä alkaa tulla heillekin tiukkaa pari-kolmesataa vuotta tuosta lisää. Eiköhän se ole niin, että joka pystyy todistamaan sukunsa periytymisen vielä pidemmälle, on jo sen sortin sukututkija ja historioitsija, että ansaitsee tulla julkisuuteen ihan omana itsenään. Ei tarvitse silloin enää piilotella keskustelupalstoilla ja nimimerkeillä. ;-)
varmaankin jollekin toiselle. Minä en ole aloittaja.
Itse asiassa tarkoitin sen yleiseksi kommentiksi keskusteluun, joka näyttää käsittelevän kovin kaukana historiassa olevia esivanhempia. Ja yleisemmin joillakin aina esiintyvää uskoa, että linkkejä kaukaiseen menneisyyteen olisi todistettavasti löydettävissä. Mielestäni juuri sinun kommenttisi ei varsinaisesti hyväksynyt, mutta ei myöskään sulkenut pois mahdollisuutta, että linkkejä näihin olisi löydettävissä. Sinunkin kommenttisi oli mielestäni enemmän yleisluontoinen. Silti kommenttini ei ollut tarkoitettu siis erityisesti sinulle, mutta jatkumoksi keskustelulle, johon sinäkin osallistuit. Sori, jos osuin jotenkin arkaan kohtaan.
Oletko käyttänyt lähteenä myös Dan Brownin kirjaa Da Vinci-koodi? Ajankohta näyttäisi täsmäävän.
Taas näitä ketkä aina valittaa kaikesta. Kansallisarkiston mikrofilmit ja muut asiakirjat ovat lähteenä.
Siispä, jos tahdot, että olet uskottava, niin kirjoita mikrofilmien numerot ja tekstit, jotka todistavat asian, ja anna tutkimuksesi nimelläsi varustettuna Genos-lehden julkaistavaksi.
Ihmettelenpä, jos vuosituhannet pitävät paikkansa.
Hauskaahan se olisi, mutta tutkimus on vakava asia.
Kirkonkirjoja myöden pääset 1600-1700-lukujen vaihteeseen, ja muutamat onnekkaat löytävät 1600-luvunkin.
Jollet ole aateliskalenterissa, niin aika onnekas olet, jos kauemmas pääset.
Kerroppa koska esi-isäsi tuli Suomeen?
ja koska Kesi-Suomeen?
Keski-Suomi asutettiin kai joskus Vaasojen aikaan, siis vasta 500 vuotta sitten.
Juutalaisilla on käsitykseni mukaan ollut tapana jo satojen tai peräti tuhansien vuosien ajan pitää kirjaa esivanhemmistaan. Pitkään jatkuneiden juutalaisvainojen ja erityisesti viime vuosisadan tapahtumien jälkeen nämä tiedot ovat kuitenkin pyritty pitämään salaisina, ja vain aikuisikään ehtineiden jälkeläisten tiedossa.
Jonkinlaisen käsityksen tästä kirjanpidosta saa vaikkapa vanhaa testamenttia lukemalla. Siellähän on pitkiä luetteloita eri henkilöiden esivanhemmista.
Eipä muuta
Mitä kautta sinulle asia selvisi? Tiedän äitini suvun olevan juutalaista, joka selvisi vain vähän ennen mummoni kuolemaa.(mummu asian myös tunnusti, vaikka olivat sitä salassa yrittäneet pitää) Joku äidin sisarus oli yrittänyt aikanaan tehdä sukuselvitystä, mutta seinähän siinä vastaan tuli kun kirkonkirjoissa ei mitään löydy (nyt asian ymmärrämme)
Äitini sanoo pienenä nähneen sellaisen sukutaulun äitinsä suvusta, mutta sitä ei löydy mistään..