Viimeinen silaus

varmistetaan onnistuminen.. tai ainakin helpotetaan sitä. ensin tietysti paklaaminen kannattaa tehdä mahdollisimman hyvin, apuna tässä on hyvät levittimet. näin pakkeli menee sinne missä sitä tarvitaan. hiominen on ensin tehtävä tosi karkealla paperilla (esim. 80-120) ja ehdottomasti tasaisen ja kovan palikan kanssa.. mikäli hankaa ilman palikkaa, perunapelto on ihan varma asia..
Hionnan jälkeen paklataan lisää, niin kauan kun tulos on hyvä, tai ainakin näyttää siltä. loppua kohden pakkelia tarvitaan vain pienten naarmujen täyttöön ja paperin karkeus on tässä viimeistely vaiheessa 180 - 400..
sitten kun alkaa tuntua siltä että pinta voisi olla hyvä, vedetään hiontapohjamaali ilman ohentimia pintaan..kannattaa laittaa ihan runsaasti.. Mikäli nyt haluaa siis tehdä mahdollisimman vaikeasti niin käyttää ohuita spraypohjamaaleja.. oikea ruiskumaali helpottaa todella paljon.
Hiontavärin kuivuttua alkaa jo nähdä oikeassa valossa pinnan muotoja.. poski kiinni peltiin ja sihtaamaan. tässä vaiheessa kannattanee paklata lommot ja naarmut piiloon mikäli niitä vielä on.. jos pinta on kaukana vielä, niin paklaus ja uusi hiontaväri ruiskulla.. jos pinta vaikuttaa hyvältä, niin sitten vain vesihiomaan (karkeus joku 600 - 800) ja edelleen hyvän pitkän kapulan kanssa. vesihionnan jälkeen pinnan ollessa kostea, voi peilata edelleen pinnan vikoja.. jos niitä on ne kannattaa korjata..
tätä jatketaan niin kauan kuin joka ikinen naarmu ja loimu pellissä on hävinnyt.. aivan viimeistely vaiheessa voi sitten siirtyä ohuempiin hiontapohjamaaleihin, eli epäilyttävät kohdat kannattaa vaikka maalata spraypohjamaalilla ja katsoa onko hyvä.. lopuksi vain reilu vesihionta koko pinnalle ja maali päälle..