Koiramme on nyt 9 kuukauden ikäinen ja murkkuikä taitaa iskeä kovaa päälle, suurin muutos on se ettänartut ovat alkaneet kiinnostaa ihan eri tavoin, mutta minkäs sille voi, miehillä on miesten tarpeet. Miten tähän jatkuvaan nylkytykseen pitää puuttua? Aina totta kai vedämme koirat erilleen ja leikki loppuu siihen, jatkamme lenkkiä toisen koiran kanssa eri suuntaan. Pitäisikö minun alistaa koiraa vai jatkaa lenkkiä normaaliin tapaan?
Toinen muutos yltiösosiaalisessa koirassamme on hänen rähinäöintinsä / vihainen murinansa, kun tapaamme vieraita koiria. Aiemmin tälläistä ei ollut, koiramme oli alusta lähtien toisista koirasta aivan innoissaan, nykyään alkuun siis uhittelee kovastikin toiselle koiralle, mutta jos toisen koiran omistaja ei pelästy koiruudemme murinaa, eikä juokse karkuun niin kohta koirat leikkivät jo kiltisti. Koiramme vaikuttaa siis jotenkin epävarmalta, pelokkaaltakin ehkä. Millä tavoin tähän murinaan tulee suhtautua? Pitäisikö koiramme muristaeassa vetää hänet leikistä pois ja kieltää? Haluaisin kuitenkin koiralemme paljon uusiakin koiratuttavuuksia ja uusia kokemuksia, aina kuitenkin koiramme lopettaa uhittelunsa pian ja on taas oma ihana itsensä.
Koiruudella on paljon aktiviteettejä, käymme hänen kanssaan päivittäin metsässä samoilemassa vähintään parin tunnin ajan, tapaamme muita koiria, teemme myös aivotyötä etsintä- ja hakuleikkejen muodossa sekä opettelemme uusia taitoja ja temppuja, kaikki sujuu hyvin. Koiralemme ei tämä tunnu kuitenkaan riittävän, jos hänet jättää pieneksikin hetkeksi ilman huomiota, niin alkaa vinkuminen. Ei saisi edes ruokaa laittaa tai pestä pyykkiä, niin toinen alkaa vinkumaan. Yöt koira nukkuu hyvin. Mitä ihmettä? Tarvitseeko koira oikeasti enemmän tekemistä, mistä tietää että aktiviteetteja on tarpeeksi, tarvitsisiko koira enemmän aivotyötä vai eikö aktiivinen haukkumme osaa yksinkertaisesti rauhoittua? Omat ideani uusista tempuista ja leikeistä alkaa loppumaan, samoin uusista aktivointileluista, joiden parissa koiruutemme viihtyisi, joten olisiko teillä rakkaat koiranomistajakollegat minulle uusia ideoita? Koirani tuntuu oppivan kaiken välillä liiankin helposti, en pysy hänen vauhdissaan mukana. Niin ja koirani on rodultaan siis Jack Russel Terrieri.
Iso iso kiitos jo näin etukäteen!
Toinen muutos yltiösosiaalisessa koirassamme on hänen rähinäöintinsä / vihainen murinansa, kun tapaamme vieraita koiria. Aiemmin tälläistä ei ollut, koiramme oli alusta lähtien toisista koirasta aivan innoissaan, nykyään alkuun siis uhittelee kovastikin toiselle koiralle, mutta jos toisen koiran omistaja ei pelästy koiruudemme murinaa, eikä juokse karkuun niin kohta koirat leikkivät jo kiltisti. Koiramme vaikuttaa siis jotenkin epävarmalta, pelokkaaltakin ehkä. Millä tavoin tähän murinaan tulee suhtautua? Pitäisikö koiramme muristaeassa vetää hänet leikistä pois ja kieltää? Haluaisin kuitenkin koiralemme paljon uusiakin koiratuttavuuksia ja uusia kokemuksia, aina kuitenkin koiramme lopettaa uhittelunsa pian ja on taas oma ihana itsensä.
Koiruudella on paljon aktiviteettejä, käymme hänen kanssaan päivittäin metsässä samoilemassa vähintään parin tunnin ajan, tapaamme muita koiria, teemme myös aivotyötä etsintä- ja hakuleikkejen muodossa sekä opettelemme uusia taitoja ja temppuja, kaikki sujuu hyvin. Koiralemme ei tämä tunnu kuitenkaan riittävän, jos hänet jättää pieneksikin hetkeksi ilman huomiota, niin alkaa vinkuminen. Ei saisi edes ruokaa laittaa tai pestä pyykkiä, niin toinen alkaa vinkumaan. Yöt koira nukkuu hyvin. Mitä ihmettä? Tarvitseeko koira oikeasti enemmän tekemistä, mistä tietää että aktiviteetteja on tarpeeksi, tarvitsisiko koira enemmän aivotyötä vai eikö aktiivinen haukkumme osaa yksinkertaisesti rauhoittua? Omat ideani uusista tempuista ja leikeistä alkaa loppumaan, samoin uusista aktivointileluista, joiden parissa koiruutemme viihtyisi, joten olisiko teillä rakkaat koiranomistajakollegat minulle uusia ideoita? Koirani tuntuu oppivan kaiken välillä liiankin helposti, en pysy hänen vauhdissaan mukana. Niin ja koirani on rodultaan siis Jack Russel Terrieri.
Iso iso kiitos jo näin etukäteen!
Vastaukset 4
Vanhimmat
nylkytys kuuluu mielestäni niihin asioihin, jotka koirat ns. selvittävät keskenään: vastapuoli kyllä kertoo koirallesi, kenties raivokkaan äänekkäästikin, milloin nylkytys ei tule kyseeseen. ainakin oma leikattu narttuni jo pelkällä kylmällä katseellään kertoo nylkytystä yrittäville uroksille kielteisen mielipiteensä asiaan. jos joku innokas uros ei tuota merkitsevää katsetta tajua, niin seuraavaksi on tarjolla hampaiden esittelyä ja uhkaavaa murinaa... sen pidemmälle ei ole tarvinnutkaan sitten mennä.
on isottelua, murina on isottelua, jopa sun huomion vinkuminen on isottelua.
Asia korjaantuu varmaa sillä että alat pomojen pomoksi, (vaan lauman johtajalla on lupa paritella)
ja koiralle et anna huomiota ollenkaan jos tulee sitä pyytämään, vaikka vinkuisi tunnin putkeen. annat vinkua, et nää et kuule.
Ja vasta sitten ku se ei ennää halua huomiota, kutsut sen luokse, käsket tehä jottain istu,maahan tjn ja sitten vasta silität tai mitä nyt haluatkin tehä, leikit samoin sun alotteesta,. näin vahvistat sinun johtajuuttasi ja koira ei nää tarpeelliseksi murista ja rähistä muille koirille ku se on johtajan tehtävä.
Eikä kannata sen antaa leikkiä jokaisen vastaantulevan koiran kanssa, ja jos annatkin nii vasta erillisellä käskyllä se saa mennä toisen koiran luo (palkinnoksi hyvästä käytöksestä)ja vasta sitten kun se lakkaa vetämästä yms ja on keskittynyt ja luonut kontaktin sinun kanssasi.
Tuo nylkytysongelma on aika kinkkinen. Mielestäni koiran ei saisi antaa nylkyttää ketään tai mitään, sillä se vain kasvattaa koiran egoa ja heikentää sinun asemaasi johtajana.
Mielestäni koiraa ei murroisässä tai missään muussakaan vaiheessa kannata alistaa. Koira kannattaa kasvattaa itsevarmaksi, mutta siten, että se pitää sinua johtajanaan. Mielestäni on todella hyvä, että treenaat koirasi kanssa haku -ja etsintäjuttuja. Koira saa käyttää aivojaan ja nenäänsä, sekä toteuttaa itsenäistä työskentelyä, johon tämä metsästysrotu on luotu.
Jack Russel on luotu kovapäiseksi, pelottomaksi ja itseensä luottavaksi metsästyskoiraksi. Pertti Vilander sanoi lyhyesti tästä rodusta, että "se on tappaja". Jack Russeleita käytetään mm. kettujen ja villisikojen metsästykseen, kuten varmasti tiedätkin. Se, että fyysisesti pieni koira pystyy tähän, on kompensoitu "luonteen suuruudella". Et voi kouluttaa näitä sisäisiä toimintamalleja pois koirasta. Sinun tulee opetella käyttämään niitä hyödyksi.
Minusta kaikkein tärkeintä on nyt se, että teet paljon johtajuusasemaasi vahvistavia harjoituksia. Koska kyseessä on todella kovaluonteinen rotu, uros joka on murrosiässä se kyseenalaistaa johtajuusasemasi päivittäin. Juuri tuo muille koirille murahtelukin viittaisi siihen, ettei koira ole täysin varma voiko luottaa sinuun ja siksi se hieman puolustautuu. Myös rauhoittumisharjoituksia kannattaa tehdä vilkkaan koiran kanssa.
Koiran huomionhakuyrityksiä ei kannata noteerata millään tavalla. Kaikki kiva alkaa sinun aloitteestasi. Sinä kutsut koiran luoksesi, koira ei saa oppia saamaan vinkumalla sinua ottamaan siihen minkäänlaista kontaktia. Mielestäni kirjoituksesi pohjalta touhuilet kyllä aivan tarpeeksi koirasi kanssa. Se vain kokeilee rajoja, yrittää saada huomiota eri keinoilla.
Onnea "taisteluun" murrosikäisen uroksesi kanssa. Tiedän kokemuksesta, ettei ole helppoa :)
Opuksista olen lukenut, että murkkuikäisen koiran itsetunto on lähes nollilla. Se rähisee ja murisee muille koirille, koska tuntee olonsa todella epävarmaksi niitten seurassa. Ohjeena omalle koiralleni sain sen, että hihnassa lenkillä ollessa ei pitäisi tervehtiä ketään koiria. Ei edes niitä tuttuja. Koiran pitää voida luottaa siihen, että sinä et vie sitä vaarallisiin/arveluttaviin tilanteisiin. Koira ei pysty kommunikoimaan hihnassa ollessaan itselleen luontaisella tavalla, eikä välttämättä pysty lukemaan vastaantulijan signaaleja riittävän hyvin. Lisäksi jos tappelu jostakin syystä puhkeaa (oma koirasi voi murkkuiän ollessa päällä pahimmillaan hyökätä, kun ei keksi muuta ulospääsyä tilanteesta) se on äärimmäisen vaarallista kummallekin koiralle kun ovat kytkettyinä. Tulee pahaa jälkeä kun toinen ei pääse perääntymään, hihnat sotkeutuu jne. Opeta koiraasi pikkuhiljaa luottamaan siihen, että se voi kävellä rauhassa, eikä joudu tilanteisiin, joissa siltä tuntuu, ettei ehkä selviydy. Harjoitelkaa ohittamista niin, että kierrätte vieraat koira hiukan kauempaa. Sellaisen etäisyyden päästä, että koirasi on rento, eikä murise tms. Koita kiinnittää sen huomio itseesi koko ohituksen ajan. Ja pikkuhiljaa pienennä etäisyyttä, kunnes ohitus sujuu ilman murinoita. heti jos haukkuu, etenette liian nopeasti. taas kierrätte vähän aikaa hiukan kauempaa. noin minua neuvottiin ja ihan hyvin toimi. Erittäin tärkeää on muistaa, että koiraa ei saa rankaista tai nykiä hihnasta jos se erehtyy räyhäämään. Se saa sen olon entistä epävarmemmaksi ja uskoo, että räyhäämiseen on syytäkin kun omistajakin hermostuu. Seuraavalla kerralla ohitus vaan hiukan kauempaa, tai järeämmillä leluilla/herkuilla varustautuen, jotta saat sen huomion kokonaan itseesi. Ja sitten tietysti on erittäin tärkeää, että se pääsee säännöllisesti leikkimään tuttujen "turvallisten" koirien kanssa, niinkuin ilmeisesti olette tehneetkin. JA tietysti, koska hihanssa ollessa ei toisia koiria tervehditä, niin vapaana pitäisi saada leikkiä. Hyvät kokemukset toisten koirien kanssa auttavat osaltaan sitä pääsemään "pahimman" yli ja saavat sen murkkuiän itsetuntoongelman pikkuhiljaa häviämään aikuistumisen myötä. Kyllä siitä vielä normaali tulee:)