Onko kenelläkään vinkkejä? Meillä on nyt 9 kk:n ikäinen kääpiövillakoiranarttu. Koira on niin "kiintynyt" minuun (perheen äitiin) että seuraa jokaista askeltani, herää uniltaan jos liikahdan ja kulkee perässäni koko ajan. Ainoa kotona asuva lapseni viettää viikonloppuja isänsä luona, isä ei suostu ottamaan koiraa mukaansa eikä minulla ole ketään tuttavapaikkaa jonne voisin koiran viedä joskus irtautumaan minusta. Olen siis koiran kanssa kaikki ne ajat kun en ole töissä. Koira on muuten hyväkäytöksinen, ehkä vähän liiankin sosiaalinen ja ihmisrakas. Mutta millä saan sen ymmärtämään että se ei ole lauman johtaja, jonka täytyy seurata minun jokaista askeltani. Koira nukkuu lapseni huoneessa kun hän on kotona, mutta minun huoneessani on lapsi on isällään ja silloin koira kulkee öisin joten en pysty edes nukkumaan.
Läheisriippuvainenko?
Hermot riekaleina
4691
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
niin kyllä seurailu pikkuhiljaa loppuu. Minulla on kokemusta oman palleroni kautta joka täytty 1 vuotta helmikuun alussa. En kylläkään kokenut seuraamista rasittavaksi saatikka että olisin hermoni menettänyt vaan oma tuntemukseni oli että olen sille turva jota se kaipasi. Meillä ollaan nyt jo ihan normaaleissa emäntä/koira-kuvioissa. Edelleenkin olen koiralle hyvin tärkeä niinkuin sekin minulla. Aivan selvästi koira kaipaa lastasi hänen ollessaan isänsä luona - siksi levottomuus öisin. Jos koira on myös lapsellesi tärkeä niin on julmaa jos isä ei salli myös koiran tulevan lapsen mukana. Keskustele asiasta heidän kanssaan.
Oma koirani (n.1v.) kulkee perässä kokoajan ja tämä on normaalia nuorelta koiralta :) Menee kyllä ohi ajallaan :)
Johtajuudesta tässä on kyse enemmänkin niin päin että sinä olet johtaja josta koira ottaa mallia :)
Nuoret koirat toimivat näin laumassakin. Ne kulkevat johtajan perässä seuraten sen liikkeitä ja touhuja ja oppivat siitä :)
Älä huomioi koiraa kun se kulkee perässä ja jätä se omaan arvoonsa. Muista aina kehua kun koira jää paikalleen sinun liikkuessasi.
se on hiukan väärin muotoiltu. Jotain kannattaa tehdä.
Ongelmakoirajuttuja seuranneena jatkona voisi olla se, että koira alkaa näykkiä sormia ja karkailee tai räksyttää. Se siis VAATII huomiota, määrää, pomoilee kokee johtavansa.
Koirahan ei ole mikään valmis tuote pentuajan jälkeen. Huonoja tapoja voi tulla vaikka kaksivuotiaana esiin. Vaikka pentu olisikin mukava pikku seurailija niin tilanne voi muuttua ja käjistyä.
Pikkukoirankin saa häätää. Eli ei tehdä mitään mitä koira pyytää!
Jos koira tulee luokse niin sen voi häätää pois. Kun koira on rauhoittunut eikä tuijottele sinua niin voit kutsua luoksesi ja silittää tai leikkiä tai mitä vaan.
Sitten kun olet mielestäsi tarpeeksi hellinyt niin ajat koiran pois.
Tarvittavalla ärähdyksellä tai meillä toimi vain sana -pois! Isoja lapsia ei meinannut totella, joten he ravistivat räminätölkkiä. Eivät olisi halunneet mutta nyt ovat tyytyväisiä koiran käytökseen.
Enää ei seuraile tai jos tulee viereeni vaikka nyt kirjoitellessani niin hiukan örähdän ja ilman mitään shouta koira menee paikalleen =oma peti eli tukikohta. Kohta voin kutsua sen luokseni ja silittelen. Sitten sanon, että riittää ja pois.
Toistoa ja toistoa. Samoin koira häädetään jos se tulee itsenäisesti sohvalle viereesi tai syliisi.
Kun olet kutsunut koiran leikkiin tai koulutukseen niin tietysti siinä kiittelet mutta kun sinulle riittää niin häädät koiran pois.
Koko perheen tulee toimia samalla tavalla.
Eikä sitä koiraa saa alkaa säälittelemään tai säälimään. Ensin koira voi näyttää hämmästyneeltä ja kuten jotkut sanovat masentuneelta.
Tällä tyylillä emotkin kasvattavat pentunsa, kun eivät halua leikkiä niin ärähtävät. Tällä tavoin vähennetään eroahdistusta ja stressiä ja kaikkea sitä huonoa käytöstä, joka käy hermoon. Eikä sen ongelman tarvitse olla suurikaan mutta koirahan tästä hyötyy kun sillä ei ole stressattavaa.
Tällä tyylillä vähenee riski muihin ongelmakäyttäytymisiin lähes täysin.
Koira alkaa kuunnella ja totella paremmin kun se tajuaa olevansa -koira- ja perheen alin mutta silti rakastettu perheenjäsen.
(Jos nyt joku mieltää koiransa lapsenomaiseksi niin voisi kysyä itseltään: antaisinko 1-17 vuotiaan tasan määrätä minne mennään ja mitä tehdään ja missä järjestyksessä?
Annanko lasten viedä rahatkin lompakosta ja ruuat lautaseltani ja mennä huidella missä sattuu)?
Lapsillakin vaatimukset kasvaa. (tosin lapsen kanssa voi tulla yhteenottoja pitkin matkaa vaikka miten kasvatat;). Esimerkit ehkä rajuja mutta elävässä elämässä nähtyä.
Jos koiraongelmat olisivat suuria niin sitten huomioimattomuus vielä voimakkaampaa.
meillä on siitä ikävää kokemusta.
Laitoimme portin keittiöön, joten koira on nyt yöt siellä. Eipähän kuljeksi myöskään olkkarissa, joka on heti makkariin yhteydessä.
Mutta siis jos ei mitään tarvetta ole päästää koiraa makkariin niin ihan kiellolla ja esteillä voisit opettaa, ettei se sinne edes pyri.
Kun teet tuota aiemmin mainittua huomioimattomuutta niin saat koirasi myös helpommin oppimaan, ettei sillä ole makkariin asiaa.
Uni on tosi tärkeää ja sen ymmärtää vain sellainen, jolla uni on häiriintynyt.