- Julia, alas sieltä puusta!
Näin viime yönä unta. Unessa vihreä kissa herätti minut ja vei tyhjälle sisäpihalle. Seisoin kissani kanssa kylmässä hohteessa, joka sai kaiken näyttämään paperiselta lavastukselta; mustasilmäiset talot epätodellisilta ja taivaan ennen näkemättömän korkealta. Kissan vihreä turkki loisti pehmeänä kuin häikäisevä katumainos. Ja sen silmissä tuikkivat kaikki maailman tähdet ja ihmeet, kun se katseli vierelläni ylös korkeuksiin yhtä levollisin mielin kuin katselin ylös tähtiin itsekin.
Portti narahti. Sen lukko aukesi ja korkea metallikalteri työnnettiin kitisten auki. Varjoista käveli valoon nainen joka asteli pidellen suurta vatsaansa. Kumpare hänen kireälle pingoittuneen kukkamekkonsa alla heilui edestakaisin aiheuttaen naiselle suurta vaivaa kantaa sitä mukanaan. Hänen nilkkansa olivat turvoksissa ja kasvot yössä kelmeät, hiukset sotkussa ja mekon rinnuksella häpeämätön ruokatahra. Olipa hänellä vaivaa, tuumin.
Nainen istahti pihakiikkuun ja hengitti raskaasti kädet maapallonsa päällä. Hän siloitti vatsaansa ja oikoi jalkojaan, sitten ihaili tähtitaivasta rapsuttaen vihreää kissaa vierellään.
Ensimmäisen kerroksen avoimesta ikkunasta katselivat tyhjälle sisäpihalle uurteiset kasvot. Harmaa rouva oli avannut ikkunan lämpimään kesäyöhön ja kuunteli tarkkaavaisena mitä ääniä pihalta kuului. Hänen silmänsä olivat hyvin kirkkaat ja epäiltiinkin, että rouvalla oli vallan mainio näkökyky, muisti ja puhelahjat. Mutta nyt hän oli muistelematta, puhelematta ja sen suuremmin katselemattakaan, sillä hän kuunteli. Jossain lauloi lintu. Se oli aamun ensimmäinen.
Pieni lintu keskikokoisessa omenapuussa.
Rouva hypisteli kukkalaatikkoa ikkunalaudalla ja pohti hetkeä jolloin hän kastelisi kukkansa. Hetki olisi juuri ennen auringonnousua, sillä päivien paahtava polte oli tällä talonseinustalla hyvin ankara. Sen takia olisi huolehdittava kaikesta siitä jota kukat tarvitsisivat. Sitä voisi kutsua vaikka elämäntehtäväksi. Niin yksinkertaista kaikki oli - vaikka päivästä saattaisi tulla pilvinenkin. Luoja tietää.
Näin viime yönä unta. Unessa vihreä kissa herätti minut ja vei tyhjälle sisäpihalle. Seisoin kissani kanssa kylmässä hohteessa, joka sai kaiken näyttämään paperiselta lavastukselta; mustasilmäiset talot epätodellisilta ja taivaan ennen näkemättömän korkealta. Kissan vihreä turkki loisti pehmeänä kuin häikäisevä katumainos. Ja sen silmissä tuikkivat kaikki maailman tähdet ja ihmeet, kun se katseli vierelläni ylös korkeuksiin yhtä levollisin mielin kuin katselin ylös tähtiin itsekin.
Portti narahti. Sen lukko aukesi ja korkea metallikalteri työnnettiin kitisten auki. Varjoista käveli valoon nainen joka asteli pidellen suurta vatsaansa. Kumpare hänen kireälle pingoittuneen kukkamekkonsa alla heilui edestakaisin aiheuttaen naiselle suurta vaivaa kantaa sitä mukanaan. Hänen nilkkansa olivat turvoksissa ja kasvot yössä kelmeät, hiukset sotkussa ja mekon rinnuksella häpeämätön ruokatahra. Olipa hänellä vaivaa, tuumin.
Nainen istahti pihakiikkuun ja hengitti raskaasti kädet maapallonsa päällä. Hän siloitti vatsaansa ja oikoi jalkojaan, sitten ihaili tähtitaivasta rapsuttaen vihreää kissaa vierellään.
Ensimmäisen kerroksen avoimesta ikkunasta katselivat tyhjälle sisäpihalle uurteiset kasvot. Harmaa rouva oli avannut ikkunan lämpimään kesäyöhön ja kuunteli tarkkaavaisena mitä ääniä pihalta kuului. Hänen silmänsä olivat hyvin kirkkaat ja epäiltiinkin, että rouvalla oli vallan mainio näkökyky, muisti ja puhelahjat. Mutta nyt hän oli muistelematta, puhelematta ja sen suuremmin katselemattakaan, sillä hän kuunteli. Jossain lauloi lintu. Se oli aamun ensimmäinen.
Pieni lintu keskikokoisessa omenapuussa.
Rouva hypisteli kukkalaatikkoa ikkunalaudalla ja pohti hetkeä jolloin hän kastelisi kukkansa. Hetki olisi juuri ennen auringonnousua, sillä päivien paahtava polte oli tällä talonseinustalla hyvin ankara. Sen takia olisi huolehdittava kaikesta siitä jota kukat tarvitsisivat. Sitä voisi kutsua vaikka elämäntehtäväksi. Niin yksinkertaista kaikki oli - vaikka päivästä saattaisi tulla pilvinenkin. Luoja tietää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pidin kokonaisuudessaan tästä, mutta ehkä siihen, että ihan täysin ymmärtäisin mistä on kyse tarvittaisiin jotain tapahtumia lisää. Oletan että tämä on katkelma pidemmästä tekstistä?
Tunnelma on kiinnostava, kuitenkin lopussa herää kysymys mitä tämä uni sitten merkitsee, jotenkin toivoisin kytkentää valve-elämään tms. Ihan hyvä tämä kyllä on.