LaKKiaiset

Täällä ihan samat fiilikset, ei ois mitään intoa joutua sukulaisten keskelle nostelemaan maljaa ja hymyilemään vaivaantuneesti.. mutta minkäs teet. Sitä se elämä on. Varsinkin mun äiti on äärimmäisen rasittava tässä asiassa: juhlat pidetään, asiasta ei keskustella. Ja tietysti sille tulee sitten maaninen vimma leipoa kaiken maailman lusikkaleipiä (joita vieraat eivät kuitenkaan syö), ja koko juhlia edeltävä viikko väännetään itkua ja manataan sotkuista taloa jne jne. Ole siinä sitten juhlafiilingeissä kun vierellä tärisee sellainen räjähdysaltis stressipallo... Suunnitelmissani on livistää paikalta (jonkun tekosyyn varjolla) mahdollisimman äkkiä, kunhan muutaman mummon ja mamman saan käteltyä. Syökööt kakkua ja jutelkoot keskenään, ei musta kuitenkaan mitään juttuseuraa saa. >;)

Ei varmasti ole epäkohteliasta olla kutsumatta kaikkia sukulaisia. Luultavasti ne on vaan helpottuneita kun ei tarvi lauantaipäivää tuhlata jonkun puolitutun sukulaistytön/-pojan lakkiaisissa eikä uhrata aikaa, vaivaa ja omaisuutta lahjan hankkimiseen (mistä vetoa että näin ne kaikki ajattelee!).

Muista, että tuhannet kohtalotoverisi käyvät läpi saman tuskaisen seremonian ja selviävät siitä vielä hengissäkin. Parhaimmassa tapauksessa voi käteen vielä jäädä jotakin kivaa... tai sitten ei. Veljelläni on yhä kaapin perällä pölyttymässä, muistona parin vuoden takaisista valmistujaisista, kammottava snapsilasikokoelma puusta sorvatun telineenkuvatuksen kera sekä sukulaistädin kutoma kaitaliinasetti kauden kamalimmissa muotiväreissä. Sweet. ;)

Ymmärrän, että juhlat ovat totta kai sinun juhlat. Ne myös yleensä esimerkiksi tarjoilun suhteen toteutetaan juhlittavan mieltymyksien mukaan. Halutaanhan juhlista juhlittavan näköiset.

Vieraiden rajaaminen onkin jo toinen juttu. Vaikka juhlat ovat sinun juhlat, on ne myös sinun vanhempien juhlat. Ensinnäkin, todennäköisesti vanhempasi ovat, jos ei kokonaan maksaneet kirjojasi, niin ainakin avustaneet sinua koko lukioaikasi. Tämä sinänsä irrelevantti seikka tulisi huomioida myös kuuntelemalla ja kunnioittamalla vanhempien ehdotuksia ja toivomuksia juhlien suhteen. Enemmän tai vähemmän ahkeraa opiskelua on aina syytä juhlia, pienellä tai isommalla porukalla. Vanhempasi tietävät kuinka raskas koettelemus itse opiskelu, mutta myös kirjoitukset ovat sinulle olleet, se on osasyy miksi he haluavat sinulle hienot juhlat. Mutta sinun tulee tiedostaa, että vanhempasi haluavat paikalle myös itselleen tärkeitä ihmisiä, koska ovat oman lapsensa suorituksesta äärettömän ylpeitä ja haluavat jakaa sen ilon mahdollisimman suuren joukon kesken.

Minusta sinun on syytä nöyrtyä tämän asian edessä ja kunnioittaa isäsi toivetta näiden juhlien suhteen. Muista, että tulevaisuuden valmistujaisjuhlat ovat jo ihan eri asia. Saatat lähteä opiskelemaan ihan eri paikkakunnalle, ystäväpiirisi laajentuu ja tulevat juhlat ovatkin sitten jo täysin sinun päätettävisä. Olet jo aikuinen ihminen ja joudut mitä todennäköisemmin ne itse kustantamaan (omat ylioppilasjuhlasi maksaa todennäköisesti vanhempasi, joten jos heillä on varaa järjestää isot juhlat niin anna mennä). Tällä hetkellä olet vanhempiesi pieni lapsi, josta tulee ylioppilas ja on lähellä askelta omaan itsenäiseen elämään tulevien opiskeluiden myötä.

Uskon, että nautit omista ylioppilasjuhlistasi yhtälailla vaikka siellä on enemmän ihmisiä kuin sinä olisit toivonut. Ja juhlissasi sinä saat keskittyä niihin vieraisiin joihin haluat (tietenkin unohtamatta olla kohtelias kaikkia vieraita kohtaan, esim. alku- ja lopputervehdyksissä).

Paljon onnea tuleviin juhliin, sekä alkavalle uudelle elämälle, sillä sitä se todella on kun muutat kotoa pois ja aloitat ihan erilaiset opiskelut. Siksi kehoitanki nauttimaan täysin rinnoin tästä keväästä jotka huipentuvat sinun juhliisi.

Ja jos joku utelee arvosanojasi tai haluaa nähdä kansiot, niin voit kohteliaasti todeta, että olit tyytyväinen arvosanoihisi ja että kansio on hyvässä tallessa. Esität asian hymyissä suin, vähän arvoituksellisesti. Kohteliaat vieraat eivät ala näitä tietoja utelemaan, jos huomaavat ettei kansio ole jossain esillä.

Älä murehdi myöskään niistä kavereista jotka eivät tunne toisiaan. Aina löytyy jutun aihetta, usko pois. :)


P.S. ja jos vieläkin vähän epäröit niiden kaikkien mahdollisten sukulaisten suhteen niin nekin muistavat sinua lahjalla... ;-) 20euroa on aika yleinen summa mitä "ei niin läheinen" -perhe tai tuttava tuo.

Olen nyt pahoillani siitä mitä seuraavaksi sanon, joku innokas on kuitenkin heti väittämässä vastaan.. MUTTA. Ei, ne eivät ole sinun juhlasi. Itse olen samassa tilanteessa, juhlat eivät kiinnosta, mutta minkä teet kun vanhemmat ovat päättäneet moiset kissanristiäiset järjestää. Siellä on sitten pakko istua kiltisti ja hymyillä kaikille kieroileville sukulaisille. Mutta kai siitä selviää. Myöhemmin voi sitten livistää ja viettää illan/yön paremmissa ja toivottavasti myös hauskemmissa merkeissä..

Kas, kun yo-juhlat ovat perinne ja tavallaan myös siirtymäriitti verrattain huolettoman nuoruuden ja itsenäisen vastuun ottamisen välillä. Varsinkin aikuiset (vanhempasi, sukulaiset...) pitävät tätä "seremoniaa" tärkeänä, koska tietävät, mahdollisesti omasta kokemuksestaan, yhden elämänvaiheesi nyt päättyvän ja toisen alkavan. Juhlasi eivät ole pelkästään sinulle. Ne ovat yhtä paljon merkki ympäröivälle yhteisölle sen jäsenen erään välietapin saavuttamisesta. Niistä juhlista lähtien statuksesi on erilainen kuin ennen. Yo-juhlat ovat myös ylioppilaan vanhempien juhlat, sillä vanhemmat ovat (toivottavasti) tukeneet opintoja, ja he haluavat juhlimalla osoittaa olevansa ylpeitä lapsensa saavutuksesta. Jos juhlia ei pidettäisi, se voisi vanhemmistasi ja myös sukusi piirissä yleisemmin vaikuttaa siltä kuin vanhempasi eivät välittäisi lakistasi ja siihen vaaditusta ponnistelusta vähääkään - niin hassulta kuin se ehkä kuulostaakin.

Minusta yo-juhlissa viimeistään olisi paikallaan ottaa kypsä asenne ja jättää tuo alentuva suhtautuminen "hölmöjä sukulaisia" kohtaan. He voivat toisinaan olla sietämättömiä, mutta kaikesta huolimatta sinun sukuasi, osa perhettäsi. Heistä et pääse, joten on paras vain yrittää tulla toimeen. Minusta olisi melko onnetonta, jos kukaan minun suvustani ei kysyisi, miten opintoni loppujen lopuksi sujuivat ja jos heistä kukaan ei muistaisi mitään yo-juhlia olevankaan. Minulla on voimakas "sukuidentiteetti", vaikken suurta osaa sukulaisistani näekään kuin silloin tällöin. Sukulaisverkostoni kuitenkin määrittelee juureni, mikä on minulle tärkeää.

Sinähän se teet juhlastasi sellaisen kuin se on. En ymmärrä, miksi on niin vaikeaa ottaa ärsyttäviä asioita (kun ne eivät henkeäsi uhkaa) huumorin kannalta. Pidän monista sukulaisistani ihan todella ihmisinä. Niihin, joista en pidä tai joita en tunne hyvin, suhtaudun asiallisesti ja mahdollisesti myös itsekseni naureskellen. :) Meluavassa, ihanan höpsössä sukulaisjoukossa voi tuntea itsensä varsin kotoisaksi, jos osaa suhtautua tilanteeseen oikein. Mikäli sukusi ei pysty sinua viihdyttämään, sinun on heistä huolimatta itse viihdytettävä itseäsi. Tulet elämäsi aikana joutumaan vielä paikkoihin, joissa et tahtoisi olla. Miten selviydyt niistä, jos et selviydy sukusi seurasta pienen tuokion verran?

Lakin saatuasi elämäsi muuttuu. Anna nyt tämän yhden ja ainoan kerran vanhempiesi ja sukusi päästää sinut edes kunnolla irti ja menemään. Ota rennosti!