minä kompuroin ylös
porttikäytävää, portaita
jotka oli luotu meitä varten
aivan varmasti
sanon rakastavani
halutakseni pitää vallassa
vallassa kauniilla sanoilla
joilla tyydytän oman mielihyväni
valehteleva ongelmainen
roolit enkelin ja pedon hallitsen
ei voi
sairauden kolhima ego
ottaa vastaan murhetta
ei inhimillistä tunnetta
vahingoitan, hylkään
tärisen ja pelkään
alkoholistille elämä on näytelmä
ilman muita esiintyjiä
vangittu yleisö edessänsä
porttikäytävää, portaita
jotka oli luotu meitä varten
aivan varmasti
sanon rakastavani
halutakseni pitää vallassa
vallassa kauniilla sanoilla
joilla tyydytän oman mielihyväni
valehteleva ongelmainen
roolit enkelin ja pedon hallitsen
ei voi
sairauden kolhima ego
ottaa vastaan murhetta
ei inhimillistä tunnetta
vahingoitan, hylkään
tärisen ja pelkään
alkoholistille elämä on näytelmä
ilman muita esiintyjiä
vangittu yleisö edessänsä
Vastaukset 11
Vanhimmat
huomannut, kompuroit yksin. ei ole mitään yleisöä. on vain sinä yksin sanojesi kanssa.
Surullinen on runosi. Toisaalta pidin myös siitä. Se oli rehellinen.
Aina kun luen tunteella, niin tulee pelko siitä, ettei ole kukaan tuntemani henkilö. Senkin tiedän, vaikka vaikeaa on, alkoholista pääsee eroon.
Petoksen aistii
rakastava sydän
ei tahdo illuusiota
rikkoa mielen
joka valheisiin peilin
rikkonaisen uskoo
Surun tuntee
pelon aistii
* * *
Ei kykene auttamaan
niin kauan kuin vankina
itse on omien valheiden
loppumattomien verkkojen
mikä on ylhäällä
mikä on alhaalla
alhaalla on ylhäällä
ja toisinpäin
Yksin
* * *
Sinut vien verkkoon
yksinäisyyden
suloisin sanoin
viekoittelen sanoin:
"Näytä minulle haavasi
anna minun olla edes leikisti
joskus se, joka kuuntelee
sinut parantaa
sinua rakastaa"
vaikka itseäni syvästi
halveksin..
Usko minuun!
Hylkään sinut
kun porttisi viimein
avaat, salasi viimein
syvimmät uskot
Pudotan sinut
korkealta
jätän asfalttiin kylmään
jäätyneenä pimeään makaamaan
Osaan tunteita kopioida
halpaan menet sinäkin
Pelasta minut mielettömyydeltä
ammottavaltani sieluni tyhjyydeltä
Ei rakas peilini. Älä mene sinne pimeän, ei tarvitse pelätä. Et sinä minua tipauta, tipahdat samalla aina itsekin. Tule tänne. Ole tässä, lämpimässä.
ehkä se oletkin juuri sinä
toinen peili(ni)
joka tiputtaa minut
sanoilla ensin lämpimillä
käärii ennen jäädytystä
Ei.
En tipauta. Jos tipahtaa aiot niin teet sen itse. Irrotat itsesi koukusta ja tiput.
En tahdo, että menet pois.
Heikot ja herkät on sanat lämpimät. Ne ei ole vahvoja. Pelokkaita vaan, siksi jäätyvät niin herkästi. Pelkäävät vastaanottoa. Jäätyvät ennen kuin ne jäädytetään ja särjetään paloiksi.
Peiliäni en tahdo hajottaa. Peilini on herkkä ja hauras, vaikka sen pinta on nykyään niin kylmä minulle.
Vaikka en tiedä oletko enää täällä. Vain heijastumia ikkunoissa. Peilini, olet kadonnut. Lähtenyt, hävinnyt...
Sisin herkästi hajoaa
suojelee pelokkain sanoin
jotain tavoittelee
Älä särje minua enempää
Huutavat hitaasti umpeutuneet
säröt maassa
peilin pintaa eheää tavoitellen
Älä särje enää,
rikki polje..
Haavoitan, jos astut
liian lähelle
lasin terävän tempaisen
rikki kaikki sivallan
Älä särje enää
En tule enää lähelle,
annan sinun olla
minäkin olen risa peili.
Kun nostat sen terävän palan
viillät vain syvän haavan
omaan käteesi.
voit tarkistaa jalkapohjani
onko niissä siruja,
olenko sinua polkenut, tahallani rikkonut
Myönnän jättäneeni siihen
risana haavoittamaan itseään
mutta ethän halua apua
pidät kiinni kädet verillä
peilin paloista
et hellitä
et anna niiden löytää paikkaansa
tyhjässä kohdassa
eheytyä
Miksi luulet että teen sinulle pahaa
Siksikö, että olet antanut siihen mahdollisuuden?
Ei.
Et näe sitä.
Muutuit peiliksi minulle.
Herkäksi ja särkyväksi.
Mutta samalla kuin muutuit
muutuit rakkaaksi ja kalleimmaksi.
Kivikin on helpompi paiskata säpeleiksi.
Mutta sinä..
Olet herkkä ja kallis peilini.
sinut pidän sydämessä
toivoen, että annat sen pysyä pehmeänä
ja suojella sinua kolhuilta.
Jos olisit kiveä,
olisitko rakas peilini, kalleimpani?
Se, jota ei voi kuin rakastaa.
Pitää suojassa, olla särkemättä.
Olisitko palasina kivenä vai peilinä?
Säröt peilin
aina pinnassa
kerran särkynyt
ei koskaan voi olla
enää eheä - ei kokonaan
Haavan saat
jos Peilin kerran
rikki menneen käteesi nostat
kuvaasi tavoitat
Itseäsi tahdot peilata
Peili uudestaan helposti särkyy
Varo siruja
Varo haavoja
Pehmeä Sydän
vain kovien terävien säröjen
takana
Kerran särkynyt
voi tulla eheäksi
mutta
tahtoo pitää särönsä
ei anna itsensä korjautua
itse pahin esteensä
ei uskalla koota palojaan
luopua siten säröistään
Jos ei sinulla niitä olisi
pelkäisitkö hajoavasi
Joskus tuntuu
että säröt ovat turvasi
niillä pidät kaukana
pistät lähellä
ehkä katsot niitä
väität itsellesi
että sinussa ei ole hajotettavaa enää
ei pelättävää
välillä pistät itseäsi niillä
jotta pysyisit hajalla
Älä pelkää olla eheä
osaat olla
jos kovasti tahdot.
Sinä olet pehmeä sydämesi
et särösi.
En koskaan ole tahtonut peilata mitään
Vain nähdä sinut, rakas peilini
En ole katsonut sinua nähdäkseni itseni
vaikka sinut näkemällä näenkin myös minut
Suljen silmät kun katson sinua.
Ehkä sitten uskot
että tahdon nähdä vain sinut.
Ja näenkin
Olet jo minun haavani, peilini
mutta mitä sinuun jäi minusta
En välitä naarmuista
tunnen särösi
Kosketan niitä ja tunnen vain sinun kipusi
Jos tahdot haavoittaa minua,
teet sen pehmeällä sydämelläsi
Lupaan
käteni pitävät sinua hellästi
jos vain olet peilini
ja jos menet rikki
mene rikki minun käsiini
jotta pieninkin siru
painautuisi minun ihooni
ja palaakaan sinusta
ei hukkuisi enää koskaan.
Vallalla vangita voit,
vaan rakkaudella vapauttaa.
Murhetta kestät,
siinä missä minäkin.