Miks ihastuneena/rakastuneena on kaikki niin vaikeeta? Olen ihastunu itseäni vuotta vanhempaan poikaan, joka on samassa lukiossa. Vielä pari viikkoa sitten olisin vaikka voinut vannoa että hän katseli minua, enään en ole asiassa niinkään varma. Huoh.. vitsi ku voisi vaan lukea toisen ajatuksia.
miten tää taas menee?
..nii..
5625
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sitä rupee epäilemään että onkohan se ees kiinnostunu yms.. toivois että voisi lukea
toisen ajatuksia! mut sitä en osaa
sanoa et miks se on niin vaikeeta. en tiiä :)
semmosta se elämä on!
Pojissa mua ärsyttää se piirre (lieneekö kulttuurista vai mistä) että kun niille sanoo että "välitän susta" niin ne vastaa jotaa "juu" tai sinnepäin. Jos lähettää romanttisii tekstareita, nii vastausta ei tuu, mutta silti selviää että poika on saanut ne viestit.
Sitten kun poika kattelee yhtenä päivänä koulussa ynnä muualla, ja seuraavana päivänä sille on kun ilmaa vaan. raivostuttavaa.
Hitto, minuuki ketuttaa ihan älyttömästi sama piirre noissa kaksilahkeisissa :-D Itte vuodattaa ensin kaikki herkimmät tunteensa kauheana romaanina ni tulee semmonen pariin kirjaimeen tiivistetty kuittaus takasin. Prkl. Ja siis ilmiöhän ei ole pelkästään Suomen kamaralla tunnettu, brittiläinen miespuolinen ystävä ei hänkään sanaista arkkuaan turhan takia messengerissä availe, vaikka useimmiten aloittaakin keskustelun. (Muutenkin jo alemmuuskompleksi sen seurassa yrittää sönköttää jotain järkevää ja omaperäistä ja varmistaa että toinen ymmärtää sanoman) Ehkä sitten joku puheliaamman puoleinen italiaano voisi olla poikkeus, kuka tietää. Epäilen.
Mutta ettei nyt sorruttaisi yleistämään miesten sosiaalista taidottomuutta ylenpalttisesti, on otettava huomioon että toki moni muukin seikka voi vaikuttaa siihen että esim. tekstiviestin muodossa vastaukset jäävät kovin tyngiksi: kiire, ajatukset muualla, ominainen tapa vastata lyhyesti jne. Ymmärtäkäämme heitä. Ja toivokaamme että nämä pojjaat sanahelinän sijasta hellisivät meitä muilla tavoin. :WINKWINK:
Remember dudes: Hugs, not drugs!
Minulla on aina ollut niin, että se on tyttö joka on se passivisempi osapuoli. En voi itsekään sietää lyhyitä tekstareita jos on itse kertonut tunteistaan tarkasti. Tämä asia on niin yksiläkohtaista ettei sitä voida vahvasti sitoa sukupuoleen. Minua ei toki kiinnosta ovatko poikapuoliset kaverini romnttisia vai ei, eli en asiasta aivan varma ole. Yksilökohtaista se on.
Minulla aivan sama. Yksilökohtaista tai ei, olen huomannut, että pojat ovat kertoneet tunteistaan minulle aktiivisesti ja monin sanoin, mutta itse en ole pystynyt siihen aina niin taidokkaasti vastaamaan, vaan sanani ovat usein vain ne klassiset "juu", "mäkin sua" jne, vaikka muuta yritän.
Mutta uskon, että löytyy myös poikia, jotka vastaavat tunteiden vuodatukseen aivan yhtä lyhyesti ja passiivisesti kuin moni tyttökin.