On kuuma, kostea yö ja vene keinuu hiljaa paikallaan ruohikon laidassa. Joutsenet huutavat jossain kaukana ja itikka surraa korvan juuressa. Heittelen virveliä...siis mitä...vannoutunut, uskollinen perhokalastaja heittää virveliä! Syy siihen miksi, on siinä, etten pidä perhokalastuksesta ns. seisovassa vedessä. Perhokalastukseen veden pitää virtaa..
Heittelen ja heittelen, tuntuu jo aika turhalta ja käteen jo koskee koko touhu. Silloin kuulen valtavan loiskahduksen vasemmalta puolelta venettä ja jahti sai alkunsa. Tarkastan äkkiä jarrun ja se tuntuu sopivalta. Katselen järven pintaa ja heitän, ei tulosta. Huomaan pienen vireen järven pinnalla ja heitän...kiinni on! Alkaa taistelu!
Se on hauki ja vaikuttaa todella isolta. Kelaan ja väsyttelen...pysyyköhän vai tempooko irti, mutta nyt en periksi anna...miten se on noin voimakas! Tulee jo tunne, että taitaa hauki viedä kalastajaa eikä toisinpäin. No, antaa sen viedä, kunhan pidän vavan ylhäällä...väsyttelen ja väsyttelen. Yht'äkkiä tempoilu loppuu ja saan sen vedettyä lähemmäksi venettä. Otan haavin käteeni...ja taas mentiin...piru vieköön tuon hauen, enhän minä saa sitä veneeseen!
Venekin on huomaamatta lipunut lähemmäksi rantaa. Saan hauen taas lähemmäksi venettä, mutta voi että, en jaksa pitää kunnolla virvelistä ja toisella pitäisi haavilla ottaa hauki vedestä. Nyt pitää keksiä äkkiä jotain...laitan hädissäni virvelin jalan alle, toisessa haavi ja toisella hoidan kelaa...en edes tajua kuinka se onnistui...alkaa naurattaa koko touhu, mutta en anna periksi. Huomaan veneen olevan ihan rannassa ja äkkiä välähti...hyppäsin veneestä veteen ja aloin kiskomalla kiskoa haukea rantaan...ja nyt muuten tulet etkä rääkkää minua enää! Niin siinä sitten mentiin, minä ensin ja hauki perässä, kohta oltiin molemmat rantaheinikossa ja minä hauen päällä... naputtelen virvelin kelapuolella haukea päähän...koominen näky ja nauran jo itsekin ihan hervottomana siinä mätkiessä haukea päähän. Viimein se lopettaa taistelunsa ja katson sitä tarkemmin...hauki se todella on ja isolta näyttää. Ei ihme, että se pysyi tuossa touhussa kiinni, koska uistin oli syvällä sen kidassa. Nostin hauen virvelin kera ja kapusin veneeseen...soudin mökin rantaan ja aloin kaivelemaan uistinta hauen kidasta. Laitoin hauen puntariin...painoa oli vajaat 5 kiloa...pituusmittaa en saanut, kun mökistä ei mittaa löytynyt...mutta näin iso.:)
Siivosin hauen ja suolasin osan siitä...seuraavana päivänä herkuttelin. :)
Heittelen ja heittelen, tuntuu jo aika turhalta ja käteen jo koskee koko touhu. Silloin kuulen valtavan loiskahduksen vasemmalta puolelta venettä ja jahti sai alkunsa. Tarkastan äkkiä jarrun ja se tuntuu sopivalta. Katselen järven pintaa ja heitän, ei tulosta. Huomaan pienen vireen järven pinnalla ja heitän...kiinni on! Alkaa taistelu!
Se on hauki ja vaikuttaa todella isolta. Kelaan ja väsyttelen...pysyyköhän vai tempooko irti, mutta nyt en periksi anna...miten se on noin voimakas! Tulee jo tunne, että taitaa hauki viedä kalastajaa eikä toisinpäin. No, antaa sen viedä, kunhan pidän vavan ylhäällä...väsyttelen ja väsyttelen. Yht'äkkiä tempoilu loppuu ja saan sen vedettyä lähemmäksi venettä. Otan haavin käteeni...ja taas mentiin...piru vieköön tuon hauen, enhän minä saa sitä veneeseen!
Venekin on huomaamatta lipunut lähemmäksi rantaa. Saan hauen taas lähemmäksi venettä, mutta voi että, en jaksa pitää kunnolla virvelistä ja toisella pitäisi haavilla ottaa hauki vedestä. Nyt pitää keksiä äkkiä jotain...laitan hädissäni virvelin jalan alle, toisessa haavi ja toisella hoidan kelaa...en edes tajua kuinka se onnistui...alkaa naurattaa koko touhu, mutta en anna periksi. Huomaan veneen olevan ihan rannassa ja äkkiä välähti...hyppäsin veneestä veteen ja aloin kiskomalla kiskoa haukea rantaan...ja nyt muuten tulet etkä rääkkää minua enää! Niin siinä sitten mentiin, minä ensin ja hauki perässä, kohta oltiin molemmat rantaheinikossa ja minä hauen päällä... naputtelen virvelin kelapuolella haukea päähän...koominen näky ja nauran jo itsekin ihan hervottomana siinä mätkiessä haukea päähän. Viimein se lopettaa taistelunsa ja katson sitä tarkemmin...hauki se todella on ja isolta näyttää. Ei ihme, että se pysyi tuossa touhussa kiinni, koska uistin oli syvällä sen kidassa. Nostin hauen virvelin kera ja kapusin veneeseen...soudin mökin rantaan ja aloin kaivelemaan uistinta hauen kidasta. Laitoin hauen puntariin...painoa oli vajaat 5 kiloa...pituusmittaa en saanut, kun mökistä ei mittaa löytynyt...mutta näin iso.:)
Siivosin hauen ja suolasin osan siitä...seuraavana päivänä herkuttelin. :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hieno taistelu! :)
Siitä voimme kai olla samaa mieltä, että juuri tuollaiset tilanteet kaikkine koomisine käänteineen ovat sellainen pieni ripaus elämän suolaa....vähän maustetta mauttomaan arkeen, jos se sellaiseksi on päässyt lipsahtamaan:)
Minusta tuntuu välillä, että tuota suolaa taitaa olla liikaa kalareissuillani, mutta hyvää maustetta se on arkeen, tosin ei nyt ihan mauttomaan sellaiseen.:)
Ystävät kiusaavat, koska minulle kuulemma sattuu niin paljon kaikenlaista kalareissuilla, että he tulevat kuvaamaan salaa ja laittavat sitten johonkin telkkariohjelmaan toilailuni, niin saavat muutkin nauraa. Tekevälle ja ehtivälle sattuu ja onneksi ei ole sormi suuhun vielä mennyt.:)