Hei!
Silmäni karsastavat suoraan katsottaessa hieman, esimerkiksi valokuvissa jos katson suoraan eteenpäin kameraan, kuvissa näyttää etten katsoisi ihan suoraan linssiin. Myös ihmisiä suoraan silmiin katsottaessa taitaa simät hieman karsastaa. Muuten karsastusta ei taida esiintyä, mutta tämä on saanut minut jopa pelkäämään ihmisten silmiin katsomista ja kameroita, koska pelkään aina että katsonko kuvissa suoraan vai en. Uutta passiakaan en ole kehdannut hankkia, koska tiedän että passikuvassa silmäni eivät varmasti ole täysin suorassa.
Mahtaakohan karsastukseeni liittyä myös se, että pystyn vaihtamaan silmää jolla katson, eli kunnollista yhteisnäköä ei taida olla? Tästä ei kuitenkaan haittaa ole, mitään kahtena näkemistä tms. ei esiinny. Karsastus hieman muuttuu riippuen siitä, kummalla silmällä katson.
Laseilla karsastusta ei esiinny, mutta en viitsi pitää laseja aina päässä vain tämän takia, näkö on noin 2.0 molemmissa silmissä. Tietokoneella ja televisiota katsoessa laseja kuitenkin käytän.
Silmäni on leikattu karsastuksen takia kerran, kun olin muutaman vuoden ikäinen. Ennen tuota leikkausta silmäni karsastivat melko paljonkin, mutta leikkaus ei siis karsastusta poistanut kokonaan. Mahtaisiko toinen karsastusleikkaus auttaa mitään? Minkä hintaisia leikkaukset ovat, jos ei yksityiselle mene, ja kuinka pitkiä on jonot? Onko leikkauksen jälkeen jotakin toimenpiteitä, esim. joutuuko pitämään jotain siteitä tai vastaavia? Ei ole juuri muistikuvia näistä, kun olin leikkauksen aikaan niin nuori.
Jostakin muista lukeneeni, että silmäjumppa saattaisi auttaa tällaiseen pieneen karsastukseen? Onko jollakin kokemuksia asiasta? Ja millaista liikkeitä tässä silmäjumpassa tehtäisiin?
Jotenkin häpeän tätä asiaa niin, etten siitä kenenkään kanssa kehtaa edes puhua. Muutaman kerran on tässä parin vuoden aikana joku sanonut jotain karsastuksestani, ja vaikka se sanottaisiin ihan leikilläkin, niin masennun siitä silti ja koko päivä on yleensä sen jälkeen ollut pilalla. Joskus voi mennä puolikin vuotta etten karsastusasiaa edes ajattele, ja joskus taas asiaa ajattelen päivittäin eikä mistään tunnu tulevan mitään, vaikka tiedän tämän olevan aika minimaalinen vaiva.
Mahtaako olla kohtalotovereita?
Ja suuri kiitos vastauksista!
Silmäni karsastavat suoraan katsottaessa hieman, esimerkiksi valokuvissa jos katson suoraan eteenpäin kameraan, kuvissa näyttää etten katsoisi ihan suoraan linssiin. Myös ihmisiä suoraan silmiin katsottaessa taitaa simät hieman karsastaa. Muuten karsastusta ei taida esiintyä, mutta tämä on saanut minut jopa pelkäämään ihmisten silmiin katsomista ja kameroita, koska pelkään aina että katsonko kuvissa suoraan vai en. Uutta passiakaan en ole kehdannut hankkia, koska tiedän että passikuvassa silmäni eivät varmasti ole täysin suorassa.
Mahtaakohan karsastukseeni liittyä myös se, että pystyn vaihtamaan silmää jolla katson, eli kunnollista yhteisnäköä ei taida olla? Tästä ei kuitenkaan haittaa ole, mitään kahtena näkemistä tms. ei esiinny. Karsastus hieman muuttuu riippuen siitä, kummalla silmällä katson.
Laseilla karsastusta ei esiinny, mutta en viitsi pitää laseja aina päässä vain tämän takia, näkö on noin 2.0 molemmissa silmissä. Tietokoneella ja televisiota katsoessa laseja kuitenkin käytän.
Silmäni on leikattu karsastuksen takia kerran, kun olin muutaman vuoden ikäinen. Ennen tuota leikkausta silmäni karsastivat melko paljonkin, mutta leikkaus ei siis karsastusta poistanut kokonaan. Mahtaisiko toinen karsastusleikkaus auttaa mitään? Minkä hintaisia leikkaukset ovat, jos ei yksityiselle mene, ja kuinka pitkiä on jonot? Onko leikkauksen jälkeen jotakin toimenpiteitä, esim. joutuuko pitämään jotain siteitä tai vastaavia? Ei ole juuri muistikuvia näistä, kun olin leikkauksen aikaan niin nuori.
Jostakin muista lukeneeni, että silmäjumppa saattaisi auttaa tällaiseen pieneen karsastukseen? Onko jollakin kokemuksia asiasta? Ja millaista liikkeitä tässä silmäjumpassa tehtäisiin?
Jotenkin häpeän tätä asiaa niin, etten siitä kenenkään kanssa kehtaa edes puhua. Muutaman kerran on tässä parin vuoden aikana joku sanonut jotain karsastuksestani, ja vaikka se sanottaisiin ihan leikilläkin, niin masennun siitä silti ja koko päivä on yleensä sen jälkeen ollut pilalla. Joskus voi mennä puolikin vuotta etten karsastusasiaa edes ajattele, ja joskus taas asiaa ajattelen päivittäin eikä mistään tunnu tulevan mitään, vaikka tiedän tämän olevan aika minimaalinen vaiva.
Mahtaako olla kohtalotovereita?
Ja suuri kiitos vastauksista!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Silmälääkäri kysyi aikoinaan minulta, tuleeko läksyjesi tekemisestä mitään kun toinen silmä katsoo itään ja toinen länteen, eli totesi karsastuksen tuolloin. Se on ilmeisesti jonkun asteisesti perinnöllistä koska meillä vanhanaikaisesta suurperheestä lapsista puolet karsastaa kuten minäkin ja olen sen siirtänyt sittemin pojalleni, kuten veljenikin pojalleen.
Silmälasit auttavat asiaa koska muuten kärsin hirvittävästä päänsärystä, kun joudun keskittymään siihen että silmät pysyvät suorassa. Karsastus näkyy helposti kun on väsynyt. Silmäjumpassa olen käynyt sairaalan silmäpolilla jo joskus yli 30 vuotta sitten ja se on tavallaan silmien keskittymisharjoitusta, eli silloin piti saada tipu istumaan lapion päähän ja oikein pinnistelemällä silmiä sen sai siihen. Siihen on ollut olemassa myös sellainen kotiharjoittelupahvi, missä on kuvia joita pitää katsella, sain sen muistaakseni sieltä silmäpolilta sitten joskus myöhemmin. Leikkauksessa en ole käynyt koska siitä on lääkärit sanoneet, että ei ole aina apua koska se on niin millintarkkaa työtä se silmälihaksen leikkaus ja se todennäköisesti uusiutuu. Veljenpoikani silmät leikattiin ja kuitenkin karsastaa edelleen.
Kun ikää tulee enemmän ja tarvitsee lukulasitkin, niin kaksiteholinssit rajalliset tai rajattomat eivät ole minulle sopineet, koska siinä silmä joutuu hakemaan aina uutta asentoa kun katsoo alas tai ylös. 15 minuutin käytön jälkeen ohimoita vihlova päänsärky, tosin silmälääkäri sanoi jo etukäteen että tuskin sopivat, mutta minä halusin kokeilla kuitenkin. Kallista kokeilua! Niinpä käytän kaksia laseja luku- ja kaukolasit erikseen.
Ei muuta kuin pidä silmälasit päässäsi ja katsele suoraan vaan ihmisiä silmiin ja periaatteessa passikuvasihan vaatiikin silmälasit jos ne on sinulle määrätty, kuten myös jos ajokortissa on määrätty silmälasit, niin ne on oltava päässä.
Asiassa ei ole mitään häpeämistä ja puhu asiasta niin minäkin teen.
Joskus kun on tullut näöstä puhe olen sanonut, että olen onnettoman kierosilmäinen (vähän eri asia) ja vastapuoli on sanonut etkä ole, niin minä olen nykäissyt lasit päästä ja sanonut että katso nyt.
Se nimittäin näkyy hyvin kun tulee tälläinen näön muutos silmälasien poistolla ja sitten vielä lisännyt sitä tuolla mainitsemallasi silmien vaihtoa eli ns heittänyt silmät vapaalle.
Juuri se yhteisnäön puute aiheuttaa sen päänsäryn kun hakee sitä yhteistyötä silmissä.
Lasit päähän ja huumorin pilke silmäkulmaan se auttaa!!
Moikka lauris,
viestisi tuntui kuin olisin itse sen kirjoittanut. Olen 18- vuotias tyttö ja oikeanpuoleinen silmäni karsastaa hieman sisäänpäin. Tai oikeastaan tämä "hieman" riippuu ihan päivästä ja tilastani, välillä silmäni ei karsasta juuri ollenkaan, välillä taas väsyneenä ja stressaantuneena se sitä tekee...
Käytän päivittäin silmälaseja, sillä itsetuntoni on kärsinyt erittäin paljon tästä ongelmasta. Niinkuin itsekin sanoit, minustakin on vaikeaa välillä katsoa vieraita ihmisiä silmiin kiusaantuneen oloni vuoksi. Häpeän ongelmaani ja olisin riemuissani jos saisin sen jotenkin pois taiottua... Olen alkanut miettimään korjausleikkausta, mutta jonot sinne taitavat olla hyvinkin pitkät. Kuitenkin karsastukseni luokitellaan "kosmeettiseksi" vaivaksi... eli silmälaseja käyttämällä pärjään hyvin. Itselleni on tästä kuitenkin vain enemmän kuin kosmeettista vaivaa, koska en pysty hyväksymään silmääni. Kuulostaa varmaan hassulta...
Pienenä oikea silmäni yritettiin "oikoa" laittamalla lappu toisen silmäni päälle, jotta karsastava silmäni oppisi olemaan "itsenäinen". Tämä ei kuitenkaan onnistunut, joten nyt toinen silmäni on ns. johtava silmä.
Mulla on ollut ihan sama juttu karsastuksesta huomauttamisen kanssa. Pidän silmälaseja juuri siksi, että sitä ei huomaisi. Toisaalta, joskus kun en niitä pidä eikä karsastusta silloin esinny, tuntuu tosi epämukavalta kun ei ole laseja mihin turvautua. Joskus joku onkin ihan vitsillä huomauttanut ja saanut minut erittäin surulliseksi. Silloin mieleni tekee vain sulkeutua, koska en kehtaa puhua asiasta kenellekään.
Että näin..