Tässä oli mielestäni ainesta aivan omaksi ketjukseen. Enkä tiedä muistaako Ava enää vilkaista vastaustani tuolta myöhäisemmästä viestiketjusta "Chakrat", jossa hänen kunnioitettu ei-itseytensä kirjoitti minulle seuraavat kaksi kappaletta koskien näkemyksiään itsen olemassolosta:
>>>> Minä, "minä", en usko "itsen" olemassaoloon, minulle "yksilöllisyys" on jotakin useimpien olevaiseen sisällyttämää ei-olevaa ; ei-olevaa jonka mieli viestii olevan muuttumaton ja olemassa. Tämä ei-olevainen on, josta mieli muovaa kuvan, visualisaation - "itsen", "minän" -samoin muovautuu harhakuva ulkopuolisten ihmisten "itseydestä". Tällä tarkoitan että olemme esimerkiksi varmoja että "tuo tyyppi nyt on tuollainen" ; "tuo on sellainen ja tämä kaveri on tällainen" etc. - että "tuo toinen" on muuttumaton, itsessään kiinni oleva persoona, ja lopullisesti epätäydellisen, rajoittuneen mielikuvamme mukainen : tyhmä, viisas, tylsä, mielenkiintoinen, hyvä, paha jne.. > Ja...Ei : paljon olisi, mutten tiedä kannattaako yrittää keskustella mistään todella - tähän ei löydy kuvaavaa sanaa - ennen kuin kieli antaa siihen mahdollisuuden. Hämmentymisen vaaraa tuskin on, mutta turhautumisen vaara on sitäkin todellisempi :) Se mitä tunnen ei välttämättä ole mitään ihmeellistä, päin vastoin se on useimmiten hyvinkin yksinkertaista ja selkeää, mutta sitä kuvaavia sanoja ei vain ole, tai en onnistu niitä löytämään. Onko sinulla kokemusta tällaisesta "ongelmasta" ?
Postimies koputtaa kahdesti (Ava!)
9
484
Vastaukset
- ava
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksestasi :)- olen paljosta samaa mieltä kuin sinä, ja sitten on niitä asioita, jotka tulkitsemme eri tavoin.
Kirjoitit mm.:" Samoin voi tappaa jonkun ihmisen, mutta ei voi tuhota hänen energiaansa, joka on häviämätöntä. Tosiolevaista on energia. Muodot joita se ottaa ovat väliaikaisia--".
Tuon mitä esitit, allekirjoitan täysin, mutta mielen spontaanisti synnyttämiä kuvia ja tunnekuohahduksia, jotka menevät ja tulevat, en pidä tosiolevaisina.
Tämä kysymys on toisarvoinen, mutta kirjoitit:
" --jossa hänen kunnioitettu ei-itseytensä kirjoitti minulle seuraavat kaksi kappaletta--."
Haluaisin kysyä että puhutteletko ihmisiä todellisuudessakin kutsuen heitä "kunnioitetuiksi ei-itseyksiksi" tai "ei-kunnioitetuiksi itseyksiksi" :)?- Itzli
>>> Haluaisin kysyä että puhutteletko ihmisiä todellisuudessakin kutsuen heitä "kunnioitetuiksi ei-itseyksiksi" tai "ei-kunnioitetuiksi itseyksiksi" :)? >> Tuon mitä esitit, allekirjoitan täysin, mutta mielen spontaanisti synnyttämiä kuvia ja tunnekuohahduksia, jotka menevät ja tulevat, en pidä tosiolevaisina.
- ava
Itzli kirjoitti:
>>> Haluaisin kysyä että puhutteletko ihmisiä todellisuudessakin kutsuen heitä "kunnioitetuiksi ei-itseyksiksi" tai "ei-kunnioitetuiksi itseyksiksi" :)? >> Tuon mitä esitit, allekirjoitan täysin, mutta mielen spontaanisti synnyttämiä kuvia ja tunnekuohahduksia, jotka menevät ja tulevat, en pidä tosiolevaisina.
On: "Minä olen tätä mieltä, minä" oli vitsi - vastaheitto muistaakseni.
Niin kuin huomaat, kiinnitin heti huomiota olennaisimpaan viestissäsi :)
( Kommentoin myöhemmin tekstiäsi - on vähän kiirus nyt :) - Itzli
ava kirjoitti:
On: "Minä olen tätä mieltä, minä" oli vitsi - vastaheitto muistaakseni.
Niin kuin huomaat, kiinnitin heti huomiota olennaisimpaan viestissäsi :)
( Kommentoin myöhemmin tekstiäsi - on vähän kiirus nyt :)Ei, kyllä sinä sen aloitit. Joskus viikkoja sitten kun tulin tänne ensimmäistä kertaa, kirjoitin sinulle jotain jossa kyseenalaistin hyväntekemisen ja hyvyyden merkitystä ja peräänkuulutin rehellistä itsekkyyttä ja erillisyyttä yms. Sinä kerroit olevasi kovin paljon eri mieltä, ja että ihmisten tulee saavuttaa tietoisuu kaiken ykdeydestä, ja lisäsit viestin loppuun legendaarisen lauseen: "Minä olen tätä mieltä, minä". Se nauratti minua, koska minua nykyisin naurattaa aina kaikki ilmaukset jotka jollain tavoin viittaavat siihen, että halutaan vaalia jotakin käsityksiä tai halutaan olla jotakin mieltä, tai halutaan ajaa jotakin hyvää asiaa sen takia että se on hyvä asia...
Minusta on ehkä tullut hiukan tuhomielinen viime aikoina. Vastustan kaikkea enkä usko mitään mitä sanotaan ja kirjoitan toisinaan aivan päinvastoin kuin mihin itsekään uskon vain piruillakseni itselleni ja hämätäkseni muita tai tehdäkseni asioista tahallani monimutkaisia, tai sitten yksinkertaistamalla niitä kunnes niistä katoaa kaikki epämääräisyys.
Tuntuu siltä, että elämä on viime aikoina ollut helpompi ottaa vastaan sellaisenaan ja ilman jatkuvaa pyristelyä ja takertumista. Ei ole tarvetta selittää kaikkea... mutta on kova tarve tehdä asioita, uppoutua tekemiseen ja kokemiseen.
Niitä muita kommenttejasi odotellen,
Itzli, Yön Kirves - ava
ava kirjoitti:
On: "Minä olen tätä mieltä, minä" oli vitsi - vastaheitto muistaakseni.
Niin kuin huomaat, kiinnitin heti huomiota olennaisimpaan viestissäsi :)
( Kommentoin myöhemmin tekstiäsi - on vähän kiirus nyt :)Kirjoitit:"Mielestäni oli vain hauskaa huomauttaa, kuinka kummallista on, että ihminen joka ei katso itsellään olevan itseä, voi kuitenkin kirjoittaa viestin minulle."
Kysymyshän ei lopulta ole "itsen" lakkaamisesta, vaan "itsen" laajenemisesta koskemaan kaikkea olevaista. Tarkoittaa eräänlaista vapautumista henkilökohtaisuuksista.
"Minä minä minä, sinä sinä sinä!"
Minä, minä, minä sanoin:"Tuon mitä esitit, allekirjoitan täysin, mutta mielen spontaanisti synnyttämiä kuvia ja tunnekuohahduksia, jotka menevät ja tulevat, en pidä tosiolevaisina."
Sinä, sinä, sinä sanoit:"Hmm. Pidänkö minä? Kenties olet tulkinnut minut väärin--"
Voi hyvinkin olla, että olen tulkinnut sinut väärin.
Jatkoit:"--koska olen uskoakseni tästäkin kanssasi samaa mieltä. Mielen tuottamat kuvat eivät ole maailma, vaan mielen tulkinta maailmasta. Toisaalta tulkinta itsessäänkin on olemassa, mutta se ei kuitenkaan ole sama asia kuin tulkinnan kohde, ja tavallaan se kuitenkin on aivan sama."
Tunteet ovat milloin mitäkin, vaikka se, mihin tunteet kohdistuvat, pysyisi periaatteessa ( mutta vain periaatteessa ) samana. Pätee mm. siihen, minkä perinteisesti ymmärretään tarkoittavan rakkautta.
Alun romanttinen rakkaus on yhtä kuin mielen luoma harhakuva täydellisestä kumppanista.
Alun huumassa todellisuus helposti karkaa. Mieli ei halua kosketella sellaista ajatusta, ettei hullaantumisen kohde olisikaan todellisuudessa se täydellinen rinssi tai rinsessa, kuin miltä hän näyttää ruusunpunaisten linssien takaa tarkasteltuna. Ennemmin tai myöhemmin ihmisten on sitten tunnustettava, ettei heidän mutu-tuntumansa ollutkaan totta; avioerotilastot puhuvat selvää kieltään sen puolesta, kuinka monet tässäkin suhteessa pitävät spontaaneja tunteitaan totuuksina - tunteita jotka ovat syntyneet ennen ajatusta ja harkintaa, eikä päin vastoin.
Kirjoitit:"Onko aalto järven pinnalla olemassa? Mielestäni on... mutta se ei kenties ole olemassa tavalla jota haluamme kuvata tosiolevaiseksi."
Aalto järven pinnalla on tietysti "olemassa", mutta tosiolevainen se ei minun nähdäkseni ole. Aallolla ei ole muuttumatonta erillisyyttä, se on osa merta tai muuta suurempaa vesikokonaisuutta, joka kiertää pilvinä taivaalla, joka lankeaa sateena maahan, joka imeytyy pohjavesiin etc. Aalto on "olemassa" ; se on osa kiertokulkua, joka on olemassa ( kuulostaa varmaankin varsin tervejärkiseltä tämä teksti, tai sitten se ei kuulosta siltä...Selittäminen ei kuulu yksinkertaisimpien asioiden joukkoon :)).
Sanoit:"tunnekuohut eivät ole ikuisia, eikä niillä ole pysyvää luonnetta, kuten ei ole aalloilla järven pinnassakaan."
Näin on. Kaikki korvien väliset kuohahdukset ja pyörremyrskyt ja tyvenet ovat periaatteessa "olemassa", mutta eivät kuitenkaan ole. Niillä ei ole pysyvää luonnetta, kuten sanoit, mutta sillä mihin ne kuuluvat, on pysyvä luonne. Aalloilla järven pinnassa ja mielen kuohuilla on kuitenkin nähdäkseni se vissi ero, että mielen aaltoilut, spontaanit mielikuvat ja tunteet, ovat usein harhoja jotka otamme todellisuutena vastaan, kun taas liplattavia laineita katsoessa on vaikea saada virheellistä käsitystä - aallot näyttäytyvät itsensä näköisinä.
Kirjoitit:"Kuitenkin siinä ihminen tekee virheen, jos hän ajattelee, että aina ollessaan vihainen on hänelle tehty pahaa tai aina ollessaan iloinen on hänellä kaikki hyvin tai aina ollessaan peloissaan on jokin häntä uhkaamassa jne. Tunteet ovat olemassaolevia kemiallisia ilmiöitä, mutta ne itsessään eivät ole todiste mistään muusta kuin itsestään."
Tuo oli osuvasti sanottu. Minun mielestäni, minun:)
Jatkoit:"Monet tunteet ovat seurausta ajatuksista, kuten "minulla on syytä olla vihainen" tai "minun on nyt oikeutettua loukkaantua". Ajatukset siis luovat tunteita. Ajattelu on jälleen vain maailman tulkintaa, joten ajatusten synnyttämät tunteet eivät ole suoraan peräisin tosiolevaisesta."
Minä allekirjoitan.
Minä. - Itzli
ava kirjoitti:
Kirjoitit:"Mielestäni oli vain hauskaa huomauttaa, kuinka kummallista on, että ihminen joka ei katso itsellään olevan itseä, voi kuitenkin kirjoittaa viestin minulle."
Kysymyshän ei lopulta ole "itsen" lakkaamisesta, vaan "itsen" laajenemisesta koskemaan kaikkea olevaista. Tarkoittaa eräänlaista vapautumista henkilökohtaisuuksista.
"Minä minä minä, sinä sinä sinä!"
Minä, minä, minä sanoin:"Tuon mitä esitit, allekirjoitan täysin, mutta mielen spontaanisti synnyttämiä kuvia ja tunnekuohahduksia, jotka menevät ja tulevat, en pidä tosiolevaisina."
Sinä, sinä, sinä sanoit:"Hmm. Pidänkö minä? Kenties olet tulkinnut minut väärin--"
Voi hyvinkin olla, että olen tulkinnut sinut väärin.
Jatkoit:"--koska olen uskoakseni tästäkin kanssasi samaa mieltä. Mielen tuottamat kuvat eivät ole maailma, vaan mielen tulkinta maailmasta. Toisaalta tulkinta itsessäänkin on olemassa, mutta se ei kuitenkaan ole sama asia kuin tulkinnan kohde, ja tavallaan se kuitenkin on aivan sama."
Tunteet ovat milloin mitäkin, vaikka se, mihin tunteet kohdistuvat, pysyisi periaatteessa ( mutta vain periaatteessa ) samana. Pätee mm. siihen, minkä perinteisesti ymmärretään tarkoittavan rakkautta.
Alun romanttinen rakkaus on yhtä kuin mielen luoma harhakuva täydellisestä kumppanista.
Alun huumassa todellisuus helposti karkaa. Mieli ei halua kosketella sellaista ajatusta, ettei hullaantumisen kohde olisikaan todellisuudessa se täydellinen rinssi tai rinsessa, kuin miltä hän näyttää ruusunpunaisten linssien takaa tarkasteltuna. Ennemmin tai myöhemmin ihmisten on sitten tunnustettava, ettei heidän mutu-tuntumansa ollutkaan totta; avioerotilastot puhuvat selvää kieltään sen puolesta, kuinka monet tässäkin suhteessa pitävät spontaaneja tunteitaan totuuksina - tunteita jotka ovat syntyneet ennen ajatusta ja harkintaa, eikä päin vastoin.
Kirjoitit:"Onko aalto järven pinnalla olemassa? Mielestäni on... mutta se ei kenties ole olemassa tavalla jota haluamme kuvata tosiolevaiseksi."
Aalto järven pinnalla on tietysti "olemassa", mutta tosiolevainen se ei minun nähdäkseni ole. Aallolla ei ole muuttumatonta erillisyyttä, se on osa merta tai muuta suurempaa vesikokonaisuutta, joka kiertää pilvinä taivaalla, joka lankeaa sateena maahan, joka imeytyy pohjavesiin etc. Aalto on "olemassa" ; se on osa kiertokulkua, joka on olemassa ( kuulostaa varmaankin varsin tervejärkiseltä tämä teksti, tai sitten se ei kuulosta siltä...Selittäminen ei kuulu yksinkertaisimpien asioiden joukkoon :)).
Sanoit:"tunnekuohut eivät ole ikuisia, eikä niillä ole pysyvää luonnetta, kuten ei ole aalloilla järven pinnassakaan."
Näin on. Kaikki korvien väliset kuohahdukset ja pyörremyrskyt ja tyvenet ovat periaatteessa "olemassa", mutta eivät kuitenkaan ole. Niillä ei ole pysyvää luonnetta, kuten sanoit, mutta sillä mihin ne kuuluvat, on pysyvä luonne. Aalloilla järven pinnassa ja mielen kuohuilla on kuitenkin nähdäkseni se vissi ero, että mielen aaltoilut, spontaanit mielikuvat ja tunteet, ovat usein harhoja jotka otamme todellisuutena vastaan, kun taas liplattavia laineita katsoessa on vaikea saada virheellistä käsitystä - aallot näyttäytyvät itsensä näköisinä.
Kirjoitit:"Kuitenkin siinä ihminen tekee virheen, jos hän ajattelee, että aina ollessaan vihainen on hänelle tehty pahaa tai aina ollessaan iloinen on hänellä kaikki hyvin tai aina ollessaan peloissaan on jokin häntä uhkaamassa jne. Tunteet ovat olemassaolevia kemiallisia ilmiöitä, mutta ne itsessään eivät ole todiste mistään muusta kuin itsestään."
Tuo oli osuvasti sanottu. Minun mielestäni, minun:)
Jatkoit:"Monet tunteet ovat seurausta ajatuksista, kuten "minulla on syytä olla vihainen" tai "minun on nyt oikeutettua loukkaantua". Ajatukset siis luovat tunteita. Ajattelu on jälleen vain maailman tulkintaa, joten ajatusten synnyttämät tunteet eivät ole suoraan peräisin tosiolevaisesta."
Minä allekirjoitan.
Minä.Me allekirjoitamme.
Se on oikeasti aika mielenkiintoista, kuinka pitkälle kaikki ajatukset ja tunteet perustuvat vain oman mielen ja kehon tarpeisiin kokea ja käsittää, vaikkei niillä ajatuksilla ja tunteilla välttämättä ole kuin millin sadasosan verran kosketuspinta-alaa todellisuuden kanssa. Toisaalta ei näitä tarpeita voi aina syyttääkään siitä, vaan joillekin on tarvetta. Toiset sitten ovat vain hillittömyyttä, sellaista kuin olisi joku ripulitautinen apina.
Ajatteleminen mielestäni on tapa täyttää aukkoja kokemusperäisessä objektiivisessa tiedossa tekemällä hyviä arvauksia ja käytännöllisiä tulkintoja. Helposti kuitenkin sekoitetaan keskenään se mikä on todella kokemusperäistä tietoa ja mikä on siitä johtunutta tulkintaa.
Toisaalta sekin on mielenkiintoista, että ihmisellä on mahdollisuus kokea aitoja tunteita ja ajatella aitoja ajatuksia, jotka eivät ole samalla tavalla virheellisiä kuin tavalliset ajatukset ja tunteet, vaan jotka ikäänkuin virtaavat suoraan tosiolevasta. Tätä ei kyllä kukaan usko kun sanon, mutta olen kokenut tällaisia todellisia tunteita ja ajatuksia ainakin kerran. Tiedän ettei tämä varjoinen ja harmaa maailma ole kuin kalpea aavistus todellisuudesta, joka lisäksi on ihmisen ulottuvilla, mikäli vain kasvattaa olevaisuuttaan riittävän pitkäjänteisesti.
Eli toisinsanoen, on olemassa suoraa tietämistä - tiedät jotakin koska olet itsekin sitä samaa mikä on tietosi kohteena, etkä voisi siten olla tietämättäkään. Oma olemus on kasvanut kattamaan enemmän kuin aikaisemmin ja siten tietää enemmän aivan automaattisesti, ymmärtää asioita suoraan, koska ne ovat koko ajan läsnä omassa lihassa.
Tietäminen, kokeminen ja oleminen ovat lopulta täsmälleen samoja asioita kaikki kolme.
Mielestäni ainoa tapa oikeasti tietää mitään tai kokea mitään tai olla mitään on tehdä työtä tullakseen itse tosiolevaiseksi, kasvaa sellaiseksi siten kuin ihmisen on mahdollista... eli ettei ole enää vain tuulen armoilla lentelevä lehti, tai kuin tuuliviiri joka on milloin ystävällinen ja milloin pahantuulinen sen mukaan mistä päin tuulee.
Tällaisen salaperäisen elämäntehtävän - olla olemassa - minä olen valinnut, minä. - Tellu
Itzli kirjoitti:
Me allekirjoitamme.
Se on oikeasti aika mielenkiintoista, kuinka pitkälle kaikki ajatukset ja tunteet perustuvat vain oman mielen ja kehon tarpeisiin kokea ja käsittää, vaikkei niillä ajatuksilla ja tunteilla välttämättä ole kuin millin sadasosan verran kosketuspinta-alaa todellisuuden kanssa. Toisaalta ei näitä tarpeita voi aina syyttääkään siitä, vaan joillekin on tarvetta. Toiset sitten ovat vain hillittömyyttä, sellaista kuin olisi joku ripulitautinen apina.
Ajatteleminen mielestäni on tapa täyttää aukkoja kokemusperäisessä objektiivisessa tiedossa tekemällä hyviä arvauksia ja käytännöllisiä tulkintoja. Helposti kuitenkin sekoitetaan keskenään se mikä on todella kokemusperäistä tietoa ja mikä on siitä johtunutta tulkintaa.
Toisaalta sekin on mielenkiintoista, että ihmisellä on mahdollisuus kokea aitoja tunteita ja ajatella aitoja ajatuksia, jotka eivät ole samalla tavalla virheellisiä kuin tavalliset ajatukset ja tunteet, vaan jotka ikäänkuin virtaavat suoraan tosiolevasta. Tätä ei kyllä kukaan usko kun sanon, mutta olen kokenut tällaisia todellisia tunteita ja ajatuksia ainakin kerran. Tiedän ettei tämä varjoinen ja harmaa maailma ole kuin kalpea aavistus todellisuudesta, joka lisäksi on ihmisen ulottuvilla, mikäli vain kasvattaa olevaisuuttaan riittävän pitkäjänteisesti.
Eli toisinsanoen, on olemassa suoraa tietämistä - tiedät jotakin koska olet itsekin sitä samaa mikä on tietosi kohteena, etkä voisi siten olla tietämättäkään. Oma olemus on kasvanut kattamaan enemmän kuin aikaisemmin ja siten tietää enemmän aivan automaattisesti, ymmärtää asioita suoraan, koska ne ovat koko ajan läsnä omassa lihassa.
Tietäminen, kokeminen ja oleminen ovat lopulta täsmälleen samoja asioita kaikki kolme.
Mielestäni ainoa tapa oikeasti tietää mitään tai kokea mitään tai olla mitään on tehdä työtä tullakseen itse tosiolevaiseksi, kasvaa sellaiseksi siten kuin ihmisen on mahdollista... eli ettei ole enää vain tuulen armoilla lentelevä lehti, tai kuin tuuliviiri joka on milloin ystävällinen ja milloin pahantuulinen sen mukaan mistä päin tuulee.
Tällaisen salaperäisen elämäntehtävän - olla olemassa - minä olen valinnut, minä.>Tätä ei kyllä kukaan usko kun sanon, mutta olen kokenut tällaisia todellisia tunteita ja ajatuksia ainakin kerran. Tiedän ettei tämä varjoinen ja harmaa maailma ole kuin kalpea aavistus todellisuudesta, joka lisäksi on ihmisen ulottuvilla, mikäli vain kasvattaa olevaisuuttaan riittävän pitkäjänteisesti.
Uskoopas.
Sitä voikin sitten pohtia maailman tappiin mikä kaikki omassa itsessä on sitä aitoa ja alkuperäistä - mikä on aina ollut, on, ja on oleva - ja mikä on sitä kakkahöttöä joka alkaa kertyä pikkuhiljaa syntymän jälkeen (ja johon moni keski-ikäisenä viimeistään kangistuu ja kuolee pystyyn).
Mutta kun tulee kokemus AIDOSTA ITSESTÄ, ei tarvitse pohtia. Ennen kokemusta ei tiedä mistään mitään; ja kokemuksen jälkeen vain märehtii sitä tarpeettomasti (johon olen syyllistynyt lukemattomia kertoja...)
In True Self I trust. Amen.
- Sugijama
Ihminen, joka sekoittaa buddhalaisuuden Tiibetin buddhalaisuuteen, ei ole vielä tutustunut buddhalaisuuteen.
Avan teksteihin ei kannata kovin vakavasti suhtautua, jos kyse on budhalaisuudesta.- ava
Aivan totta - buddhalaisuudesta kiinnostuneen kannattaa tutustua Buddhan itsensä oppeihin. Kenenkään buddhalaiseksi itseään kutsuvan mielipiteisiin ei todellakaan kannata "suhtautua vakavasti" ennen Buddhan Jaloon Kahdeksanosaiseen Polkuun (oikea näkemys, oikea ajattelu, oikea puhe, oikea toiminta, oikea elinkeino, oikea pyrkimys, oikea tarkkaavaisuus ja oikea keskittyminen) ja hänen Neljään Jaloon Totuuteensa perehtymistä (kaikkeen ehdolliseen elämään liittyy kärsimys, kärsimyksen syy on tietämättömyys, kärsimys voi lakata ja kahdeksanosainen polku johtaa kärsimyksen lakkaamiseen. Polkuun sisältyvät oikea ymmärrys, ajattelu, puhe, toiminta, elinkeino, ponnistus, tarkkaavaisuus ja mietiskely).
Kiinnostuneen on mielestäni hyödyllistä tutustua näiden jälkeen Buddhan Kuuteen paramitaan (anteliaisuus, moraali, kärsivällisyys, ahkeruus, mietiskely ja viisaus); suhteelliseen bodhicittaan harjoittamalla näitä kuutta paramitaa pyrkimyksenä vapauttaa kaikki olennot samsarasta, sekä absoluuttiseen bodhicittaan - käsitteeseen kokonaan valaistuneesta mielestä, joka näkee esteettä ilmiöiden tyhjyyden.
Näiden Buddhan itsensä oppien ja ohjeiden antamassa valossa voi kiinnostunut sitten punnita, sopiiko jonkun buddhalaiseksi itseään kutsuvan antama malli todella buddhalaisuuden "raameihin" vaiko ei.
Jos oikein totuudessa pidättäytyisimme
(puheen tasolla), täytyisi todeta ettei mitään "buddhalaisuutta" ole olemassakaan:)Buddhalaiset puhuvat "dharmasta" tai "buddhadharmasta", eivätkä "buddhalaisuudesta". "Dharma" tai "buddhadharma" tarkoittavat mitä tahansa totuutta sekä Gotama Buddhan oppia. Gotaman oppi vie lopulta näkemään ilmiöiden tyhjyyden - myös "buddhalaisuus"-ilmiön.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6628045Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4672315Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2332245- 1471817
Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi281335Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511246Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule1131206Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.60863Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65857Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7776